Uutiset ja blogit

Nokia kertoo kehittäneensä maailman ensimmäisen kaupallisen tekoälyavusteisen radioverkon (AI-RAN) yhteistyössä yhdysvaltalaisen sirujätti Nvidian kanssa.

– AI-RAN on merkittävin kehitysaskel radioteknologiassa vuosikausiin. AI-RAN tekee verkoista älykkäitä, ja sen ansiosta teleoperaattorit voivat saada enemmän irti olemassa olevasta infrastaan, Nokian toimitusjohtaja Justin Hotard kertoi tiedotteessa.

Nokian mukaan tämä tarkoittaa sitä, että matkapuhelinverkkojen lataus- ja lähetyskyky voisi jopa tuplaantua vuoteen 2028 mennessä. Myös bittikohtaiset kustannukset laskisivat.

– Yhdessä Nokian kanssa tuomme Nvidian CUDAn ja tekoälyn mukaan perustaajuuksiin muuttaen radioverkot maailman laajuiseksi tekoälytietokoneeksi. Tämä on sukupolvivaihdos operaattoreille, Nvidian toimitusjohtaja Jensen Huang kommentoi tiedotteessa.

Uudistus toimii Nokian verkkolaitteisiin kytkettävän Airscale-lisälaitteen avulla, joka tuo verkkoon Nvidian näytönohjaimilla voimistetun sovellusrajapinnan. Tämän kerrotaan mahdollistavan teleoperaattoreille myös sovelluspäivityksen 6g-yhteyksiin. 6g-standardit ovat vielä kehitteillä.

Lue myös Tekniikka&Taloudesta:

Iranin sodan aikana Lähi-idän mobiiliverkkoihin kohdistui jatkuvasti kyberhyökkäyksiä Yhdysvaltojen sotilaiden paikantamiseksi, raportoi Financial Times perustuen teleoperaattorien dataan ja lähteisiin.

Paikannusyrityksiä tapahtui helmikuussa ennen Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäystä Iraniin ja ne jatkuivat sodan alkupuolella Iranin vastatessa hyökkäyksiin omilla ohjusiskuillaan.

Mobile Surveillance Monitor -tutkimusprojektin datan mukaan sodan alkuvaiheissa paikalliset teleoperaattorit kohtasivat suuren määrän SS7-paikannuspyyntöjä, jotka pyrkivät paikantamaan tiettyjä omasta kotiverkostaan kaukana olevia puhelimia. Yhdysvaltojen liittolaismaat Persianlahdella uskovat, että Iranilla oli sopimuksia paikallisten teleoperaattoreiden kanssa amerikkalaisten joukkojen paikantamiseksi.

”Iranilla on ehdottomasti kyvykkyys saada reaaliaikaista ja jatkuvaa paikka-informaatiota. Olisin todella yllättynyt, jos Iran ei käyttäisi SS7-pyyntöjä tai mobiiliverkkoja Yhdysvaltojen henkilöstön seurantaan”, kyberturvan valvontayritys Citizen Labin tutkija Gary Miller sanoi FT:lle.

Yhdysvaltojen keskuskomento vahvisti asian huhtikuussa kongressille kertoen ”useasta uhkaraportista liittyen vihamieliseen kaupallisen paikannusdatan käyttöön amerikkalaisten sotilaiden maalittamisessa tai seurannassa”.

Yhdysvaltojen tiedustelu on entisen CIA-virkamies Michael Stokesin mukaan pitänyt kaupallisen teleoperaattoridatan hyödyntämistä ongelmana jo yli vuosikymmenen.

Haasteena oli hänen mukaansa se, että digitaalinen seuranta ei vaadi itse puhelimen tietoturvan vaarantamista: älypuhelimet vuotavat valtavia määriä henkilötietoja, joita voidaan analysoida sijainnin, yhteystietojen ja jopa askelmäärien selvittämiseksi.

Stokesin mukaan kyseessä on turvallisuusuhka, jossa yhdistyy moni asia.

”Uhkan luovat hallitsemattomat puhelimet, kaupallinen mainosteknologia, paikannusdata yhdistettynä taistelukentän todellisuuteen.”

Tekniikka&Talous julkaisee kesän ajanvietteeksi uudelleen parhaita lukemistojuttuja. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin joulukuussa 2010.

Vaarallisten aineiden ja työkoneiden käsittelyssä työturvallisuutta pidetään nykyisin itsestään selvänä prioriteettina sekä teollisuudessa että tutkimuksessa. Tilanne ei kuitenkaan ollut sama vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Laboratoriokokeiden joukossa poikkeuksellisen vaarallisen – ehkä jopa historiallisen vaarallisen – esimerkin tahallisesta varomattomuudesta antoivat aikanaan Manhattan-projektin ydinfyysikot Los Alamosin tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa. Toukokuussa 1946 tutkija Louis Slotin kuoli kokeessa, jossa hän sääti plutoniumpalloa mahdollisimman lähelle kriittisen massan rajaa käsivaralta ruuvimeisselin avulla.

Kokeessa hänen meisselinsä lipsahti, minkä seurauksena pallo saavutti kriittisen massan, ja siinä syttyi ydinfissioiden ketjureaktio. Pallon ympärillä näkyi sininen välähdys, ja koetta samassa huoneessa seuranneet tutkijat kertoivat tunteneensa säteilyn aiheuttaman lämpöaallon.

Oletko kiinnostunut autoista? Tilaa T&T:n autokirje tästä

Slotin sai kuin saikin pelastettua tilanteen karkaamasta pienimuotoiseksi ydinräjähdykseksi, mutta hän itse kuoli säteilymyrkytykseen yhdeksän päivän kuluttua.

Kriittinen massa ja Slotinin koejärjestely

Fissioherkkien materiaalien, kuten plutoniumin isotoopin 239, kriittinen massa ei ole verrattavissa tavanomaisten räjähteiden ominaisuuksiin. Esimerkiksi räjähdysherkillä kaasuilla on niin sanotut räjähdysrajat eli kriittiset konsentraatiot: jos kaasua laimentaa ilman joukkoon riittävästi, se ei syty enää ollenkaan. Samoin käy, jos kaasusta tulee liian väkevää.

Sen sijaan jos plutonium- tai uraanikappale on saavuttanut kriittisen massan, ketjureaktio karkaa käsistä välittömästi ja spontaanisti, ilman ulkoista sytytystä tai minimaalisintakaan ärsykettä. Toisin sanoen kriittisen massan ylittäviä kuormia ei voi edes teoriassa säilyttää yhdessä paikassa yhdellä kertaa.

Ketjureaktion toiminta perustuu siihen, että jokaisessa fissiossa eli atomiytimen halkeamisessa syntyy tytärydinten lisäksi pari kolme vapaata neutronia. Jos nämä neutronit osuvat matkallaan uusiin fissioherkkiin ytimiin, ne aiheuttavat uuden halkeamisen.

Mikäli plutoniumkappale on riittävän pieni, suurin osa neutroneista pääsee karkuun. Riittävän suuri kappale imee itseensä niin paljon neutroneita, että jokainen halkeaminen synnyttää keskimäärin enemmän kuin yhden uuden fission. Tällöin ketjureaktio on päässyt valloilleen, sillä neutronien määrä kasvaa joka ”kierroksella” eksponentiaalisesti.

Kriittinen massa ei ole muuttumaton ainevakio, vaan siihen voivat vaikuttaa ulkoiset tekijät, kuten paine ja fissioherkän kappaleen ympärille asetetut neutroniheijastimet.

Slotin testasi vaarallisessa kokeessaan juuri neutroniheijastimia. Plutoniumpallon alapuolelle hän oli asentanut berylliumista valmistetun onton puolipallon, joka toimi heijastimena. Plutoniumkappaleen yläpuolella sijaitsi toinen berylliumkuori, joka lepäsi toiselta laidaltaan alemman puolipallon päällä ja toiselta Slotinin ruuvimeisselin varassa.

Kokeen tarkoituksena oli päästä niin lähelle kriittisen massan rajaa kuin mahdollista, kuitenkaan ylittämättä sitä. Kriittisyyden rajaa Slotin seurasi säteilymittarin avulla.

Meisselin lipsahdettua päällimmäinen berylliumkuori tippui kiinni alempaan, ja kriittinen massa ylittyi.

Lipsahduksesta ei kuitenkaan seurannut välitöntä ydinräjähdystä. Tähän on kaksi mahdollista syytä. Todennäköisempi niistä on, että Slotinin koejärjestely ei aivan saavuttanut niin sanottua välittömästi ylikriittistä tilaa, vaan jäi siitä hiuksenhienosti ja saavutti ainoastaan viivästyneesti ylikriittisen tilan.

Välitöntä ja viivästynyttä ylikriittisyyttä erottaa reaktioiden nopeus. Välittömästi ylikriittiset koejärjestelyt kirjaimellisesti räjähtävät käsistä mikrosekunneissa, mutta osa neutroneista vapautuu hitaammin: millisekuntien, sekuntien tai muutaman minuutin kuluessa. Näitä viivästyneitä neutroneja on muutama promille kaikista.

Jos välittömästi vapautuvista neutroneista jää plutoniumkappaleen sisään hieman alle 1 kappale, mutta viivästyneet neutronit huomioiden hieman yli 1, koejärjestelyn tila on näiden kahden kriittisen rajan välissä. Tällöin koejärjestely eli ydinreaktori tai -pommi on syttynyt, mutta ei ole vielä välittömän räjähdyksen tilassa.

Vaihtoehtoinen selitys sille, miksi plutonium ”syttyi” mutta ei räjähtänyt Slotinin käsissä, on välittömän kriittisyyden ylittyminen aivan mikroskooppisen hiuksenhienosti. Eräät historialliset raportit suosivat tätä vaihtoehtoa.

Ydinpommien ja ydinvoimalan ero

Välittömän ja viivästyneen ylikriittisyyden ero selittää myös, miksi ydinvoimaloiden toimintaa pystytään säätämään: viivästyneet neutronit sallivat säätövaran. Jos kaikki neutronit vapautuisivat heti, voimaloiden operointi olisi mahdotonta.

Ydinpommeissa plutoniumkappale on tietystikin välittömän ylikriittinen ja vieläpä hyvin selvästi, kun plutoniumpallo puristuu nopeasti kasaan tavanomaisten räjähdysaineiden aiheuttamassa sisään päin suuntautuvassa paineessa. Näin pallo muuttuu alikriittisestä ylikriittiseksi nopeasti, ja ketjureaktio riistäytyy käsistä muutamassa kymmenessä mikrosekunnissa.

Samalla tämä sisäänpäin käännetty räjähdys eli imploosio estää ketjureaktion energiaa haihduttamasta plutoniumia tiehensä liian nopeasti. Ilman koossa pitävää voimaa ydinpommista tulee suutari: sen energiantuotto jää osapuilleen muutamiin tnt-tonneihin.

Tällainen ydinaseiden mittapuulla pienimuotoinen räjähdys olisi saattanut seurata myös Slotinin kokeesta, jollei tutkija itse olisi ymmärtänyt toimia nopeasti. Heti lipsahduksen satuttua hän nosti neutroniheijastimen pois paikaltaan, mikä keskeytti ketjureaktion ja pelasti muut huoneessa läsnäolleet henkilöt.

Slotinin koe tunnettiin myös osuvasti kuvainnollisella nimellä lohikäärmeen hännän kutittaminen (engl. tickling the dragon's tail). Monien lähteiden mukaan hänen käyttämänsä plutoniumpallo räjäytettiin myöhemmin Crossroads Able -testissä. Toiset lähteet sanovat, että se oli tarkoitus käyttää Crossroads Charlie -testissä, mutta testin peruuntumisen jälkeen pallo sulatettiin ja käytettiin materiaalina uusiin palloihin.

Tämä juttu on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu pidempi juttu tästä. Siinä kerrotaan tarkemmin muun muassa hulppeista juhlista, joissa oli vieraina jopa presidenttejä sekä Insinöörin rouvien varainkeruutyöstä Insinööritaloon.

Vielä 1960-luvulla korkeakoulutettujen miesten puolisot kävivät Suomessa varsin harvoin ansiotyössä ainakaan kokopäiväisesti. Tästä kertoo vuonna 1964 Suomen Teknillisen Seuran jäsenille tehty kysely, johon vastasi yli 5 000 henkeä.

Vastaajat kertoivat monen muun kysytyn asian lisäksi myös mahdollisen vaimonsa pääasiallisen työn. Tuolloin 60 prosenttia insinööri- ja arkkitehtikunnan vaimoista keskittyi vain kodin hoitoon liittyviin töihin.

Puolison ammattiin perustuvista yhdistyksistä pitkäikäisin oli vuosina 1949–2020 pääkaupunkiseudulla toiminut Insinöörien rouvat ry.

Lakkauttaessaan itsensä Insinöörien rouvat ry lahjoitti keväällä 2020 Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiölle noin 50 000 euroa rahaa, sen mitä oli jäljellä yhdistyksen realisoidusta sijoitusomaisuudesta.

Tämä juttu on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu pidempi juttu tästä. Siinä kerrotaan tarkemmin muun muassa hulppeista juhlista, joissa oli vieraina jopa presidenttejä sekä Insinöörin rouvien varainkeruutyöstä Insinööritaloon.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump pudotti maanantaina uutispommin. Yhdysvallat alkaa periä Hormuzinsalmen läpi kulkevilta laivoilta tullimaksua, joka vastaa 20:tä prosenttia niiden kuljettaman rahdin arvosta.

OP Pohjolan analyytikko Matti Kaurola katsoo, että Trumpin logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Jos öljytankkerin kyydissä on raakaöljyä, jonka barrelihinta on noin 80 dollaria, 20 prosentin tullimaksu nostaisi barrelihinnan 96 dollariin. Olisi selvää että nykytasoon nähden öljyn hinnat nousisivat selvästi, jos tullimaksuja alettaisiin periä, Kaurola sanoo.

”Toteutuessaan Trumpin uhkaus tarkoittaisi Hormuzinsalmen taloudellista saartoa”, Kaurola sanoo.

Öljymarkkina on yksi maailman globaaleimmista markkinoista. Lähi-idän öljyn hinnannousu näkyy Yhdysvalloissa bensapumpuilla, mikä taas olisi omiaan nakertamaan presidentin kannatusta.

”Tuntuu järjenvastaiselta, jos kauttakulkumaksuilla yritettäisiin turvata Hormuzinsalmen kautta kulkevaa meriliikennettä, koska maksu olisi niin kova, että se vaikuttaisi lähes samoin kuin salmen sulkeminen sotilaallisesti”, Kaurola sanoo.

Kaurola näkee silti myös yhden kauttakulkumaksuja puoltavan seikan.

”Se voisi auttaa estämään pahimmat skenaariot, joissa öljyn hinta nousee todella korkeaksi, koska öljyä saataisiin kuljetettua salmen läpi suojelurahan turvin.”

Tolkuton tulli

Kaurola vertaa Trumpin ehdottamaa kauttakulkumaksua vakuutusmaksuihin, joita Hormuzinsalmen läpi kulkevat öljytankkerit ovat maksaneet.

”Käsittääkseni laivojen vakuutushinnat olivat noin kolmen–neljän prosentin luokkaa kuljetuksen hinnasta silloin, kun Hormuzinsalmi oli auki Yhdysvaltojen ja Iranin sopimuksen jälkeen”, Kaurola suhteuttaa.

”On mahdotonta sanoa, toteutuuko Trumpin uhkaus. Jos se toteutuu, on mahdotonta sanoa millaisessa mittakaavassa”, Kaurola pohtii.

Laivoille voisi tulla edullisemmaksi kulkea Hormuzinsalmen läpi Iranin rannikkoa myötäillen ja maksaa todennäköisesti edullisempi tullimaksu, Kaurola pohtii.

Vaikuttaako Nesteeseen?

Suomalaisen osakesijoittajan huomio kiinnittyy helposti polttoaineenjalostaja Nesteeseen, kun öljymarkkinalla rytisee. Kaurolan mukaan Nesteen osakkeen ja öljymarkkinan välinen kytkös on löyhempi kuin voisi ajatella.

”Raakaöljyn hinnalla ei ole suoraa vaikutusta Nesteeseen, koska Neste ei poraa öljyä. Yhtiön kannalta oleellista on raakaöljyn ja öljyjalosteiden hintaero. Neste elää jalostusmarginaaleista”, Kaurola muistuttaa.

Kun Hormuzinsalmen sulku hellitti aikaisemmin, ei öljyn hinnanlasku heijastunut pumppuhintoihin samassa suhteessa. Kaurolan mukaan ilmiö johtuu siitä, että öljynjalostuskapasiteetista on pulaa kansainvälisesti.

”Ukraina on iskenyt Venäjän öljynjalostuskapasiteettiin. Kun noin kolmasosa Venäjän jalostuskapasiteetista ei ole käytössä ja vientikiellot ovat voimassa, se vaikuttaa globaaliin markkinaan”, Kaurola kiteyttää.

”Raakaöljyn hinnalla on ohjaava vaikutus pumppuhintoihin. Mutta jos jalostuskapasiteetissa on vajausta, pysyvät lopputuotteiden, kuten bensiinin ja dieselin, hinnat korkeina, vaikka raakaöljy olisikin halpaa.”

Tekniikka&Talous julkaisee kesän ajanvietteeksi uudelleen parhaita lukemistojuttuja. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin kesäkuussa 2026.

Satelliittinavigoinnin eli gnss:n häiriöt sekä häirintähavainnot ovat Suomessa lisääntyneet keväällä 2026, kertoo Traficom. Havaintojen määrä on kasvanut selvästi helmikuusta 2026 alkaen. Myös harhautusta eli spoofingia on havaittu.

Suomalaisille teknologiaosaajille tilanne tuo kuitenkin myös mahdollisuuksia liiketoimintaan ja tutkimukseen. Kysyimme kolmelta toimijalta, mitä on työn alla.

”Meidän mittapuullamme laite on myynyt erittäin hyvin”, tiivistää Furuno Finlandin myyntipäällikkö Tero Airissalo.

Laite on Suomessa suunniteltu, häirinnälle vastustuskykyinen gnss-vastaanotin FFGR-5, jonka Furuno julkisti noin vuosi sitten.

”Euroopassa on myyty näitä laitteita todella mittavasti sellaisille yhtiöille, jotka liikkuvat pääosin suurilla laivoilla maailmanlaajuisessa liikenteessä. Ja vastaavasti sellaiset alukset, jotka liikkuvat Itämerellä, ovat hankkineet näitä paljon.”

Geopoliittinen tilanne näkyy siis Furunon toiminnassakin. Onnekasta tilanteessa on, että japanilaisen konsernin suomalaisella tytäryhtiöllä on erilainen asema muihin tytäryhtiöihin nähden.

”Muut yhtiöt myyvät, asentavat ja huoltavat Furunon Japanissa valmistamia tuotteita. Meillä taas on myös omaa tuotekehitystä ja olemme täällä tehneet häirintää vastaan varmemmin toimivan laitteen.”

FFGR-5:n tekniikka perustuu osin ohjelmistotason ratkaisuihin, joita Airissalo ei lähde julkisesti avaamaan.

”Algoritmit ovat meidän salaisuuksiamme, mutta perusresilienssi tulee siitä, että käytössä on useampia taajuusalueita ja useampia konstellaatioita.”

Myös ulkoiselta toimittajalta hankittu antenni on suunniteltu häiriöiden sietoa silmälläpitäen.

Esimerkiksi gps:n tapauksessa Furunon laite käyttää sekä taajuuskaistaa L1 (1 575,42 MHz) sekä taajuuskaistaa L5 (1 176 MHz).

”Jos jompikumpi alue katoaisi, toinen kykenee edelleen sen paikkatiedon tuottamaan.”

Vastaavasti laite on yhteensopiva kaikkien neljän satelliittipaikannusjärjestelmän eli gps:n, Galileon (EU), Beidoun (Kiina) ja Glonassin (Venäjä) kanssa.

FFGR-5 on suunnattu kaupallisille aluksille, ja hinnaltaan se on myös tavallisen veneilijän ostettavissa. Toisaalta markkina ei ole rajattu vain meriliikenteeseen.

”Vaikkapa itärajan tuntumassa oleva traktori voi tarvita paikkatietoa.”

Avaruusalan startupyritys Sharpnavin tavoitteet ovat uudessa teknologiassa.

”Leo-kiertorata tulee olemaan eniten käytetty, luotettavin ja kustannustehokkain tapa tuottaa paikannus- ja aikasignaali”, tiivistää toimitusjohtaja Mikko Punnala.

Leo on lyhenne sanoista low earth orbit, käytännössä kiertoradat alle 2 000 kilometrin korkeudessa. Vertailun vuoksi esimerkiksi gps-satelliitit kiertävät maata noin 20 000 kilometrin etäisyydellä.

Ilmavoimista everstinä reserviin jäänyt Punnala on väitellyt tohtoriksi avaruustaloudesta, ja nyt hän luotsaa Sharpnavia. Se on juuri rakentamassa ensimmäistä prototyyppisatelliittiaan.

Tavoitteena on rakentaa paikannusjärjestelmä, joka perustuu leo-kiertoradalla olevan satelliittikonstellaation tuottamaan aika- ja paikannussignaaliin.

Punnalan mukaan paikannuksesta puhuttaessa usein unohdetaan tarkan aikasignaalin merkitys.

”Esimerkiksi 6g-standardeissa vaaditaan kaikkiin tukiasemiin nanosekuntitason tarkkuus. Tällä hetkellä se tuotetaan kalliilla maanpäällisillä ratkaisuilla.”

Myös esimerkiksi sähköverkkojen toiminta vaatii tarkkaa aikatietoa.

Matalalla kiertoradalla liikkuva satelliitti on häirinnälle vastustuskykyinen jo siksi, että sen lähettämä signaali on noin sata kertaa gps-signaalia voimakkaampi. Lisäksi yksittäinen satelliitti näkyy yhdelle häirintälähettimelle vain 5–10 minuutin ajan kerrallaan.

Matalalta kiertoradalta tuotettu paikannussignaali avaa myös esimerkiksi ratageometrian ja tekoälyn hyödynnettävyyden kautta kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia häirinnän ja spoofauksen estämiseksi.

Prototyyppisatelliitin jälkeen Sharpnav suunnittelee neljällä satelliitilla tehtävää proof of concept -projektia, jonka kokonaiskustannus olisi 15 miljoonan euron luokkaa.

”Sitten suunnitelmissamme on tehdä 50 satelliitin konstellaatio, joka kattaisi alueen 60. leveyspiirin pohjoispuolella.”

Hinnaksi tulisi noin 120 miljoonaa euroa. Punnala myöntää, että suomalaisilta sijoittajilta moisia rahasummia on vaikeaa löytää.

”Niin Business Finland kuin Tesikin ovat todenneet, että paikannus on merkittävä yhteiskunnallinen asia, mutta meidän on löydettävä institutionaalisia sijoittajia.”

Toisaalta kaikki on suhteellista. Punnala muistuttaa, että vuonna 2024 Puolustusvoimat osti omaan käyttöönsä 48 miljoonalla eurolla inertiapaikannuslaitteita ranskalaiselta Safran Electronics & Defenceltä.

”Tähän verrattuna 120 miljoonaa olisi erittäin pieni ja kustannustehokas summa, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan vaatiman tarkan paikannuksen hyödyntämisen.”

Maanmittauslaitoksella puolestaan on vuoden ajan kehitetty ja testattu satelliittipaikannuksen häirinnän tunnistusta. EU:n rahoittama tutkimushanke kestää maaliskuuhun 2027. Testejä tehdään Pohjois-Karjalassa.

Käytännössä häirintä tunnistetaan signaalin poikkeamien tai muutosten perusteella, kertoo vanhempi tutkija Mika Saajasto Maanmittauslaitokselta.

”Tosin esimerkiksi poikkeamat pelkästään signaali/kohina-suhteessa eivät välttämättä tarkoita, että signaalia häiritään, joten poikkeamat varmistetaan aina muistakin parametreista”, Saajasto jatkaa.

Tunnistusmenetelmiä on useita, mutta osaa niistä on vaikea käyttää kenttäolosuhteissa esimerkiksi laskentatehovaatimusten vuoksi.

”Tässä projektissa meillä on myös käytössä vastaanotinmalli, joka tarjoaa tavallista laajemman pääsyn eri parametreihin, joten pääsemme hyödyntämään tavallisen signaali/kohina-suhteen lisäksi myös tietoa esimerkiksi siitä, kuinka paljon vastaanotin vahvistaa sisääntulevaa signaalia.”

Hankkeessa kehitetään myös kustannustehokkaita tekoälypohjaisia georeferointimenetelmiä. Termi tarkoittaa karttatiedon sitomista todellisen maailman paikkatietoon.

Häirintää tunnistavaa laitteistoa on muun muassa testattu ilmalaivoja operoivan Kelluun testilennoilla sekä testimatkoilla Pohjois-Norjaan ja Viroon.

Saajaston mukaan tulokset ovat lupaavia, mutta testauskonsortiossa ei vielä ole keskusteltu kaupallistamisesta.

”Kehitettävillä järjestelmillä ja menetelmillä on todennäköisesti markkinapotentiaalia, mutta tarkempien laskelmien tekeminen ei ole vielä ajankohtaista.”

Lue myös:

Ennen kuin hissi saa jatkaa matkaansa seuraavat kaksi vuotta, tulee jokainen sen keskeinen turvalaite käydä läpi.

Tekniikka&Talous pääsi seuraamaan hissitarkastusyhtiö Kiwan määräaikaistarkastusta Helsingin keskustassa ja selvitti, miten hissien turvallisuus Suomessa varmistetaan.

Nykyaikainen hissi keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1854. Silloinen hissi oli ensimmäinen tarrainlaitteella varusteltu hissi, mikä esti hissin putoamista. Keksintö ratkaisi suuren turvallisuusongelman ja mahdollisti pilvenpiirtäjien rakentamisen.

Yli 170 vuotta myöhemmin sama laite kuuluu edelleen jokaisen hissin tärkeimpiin turvalaitteisiin.

Suomessa hissit huoltaa huoltoyhtiö, mutta niiden turvallisuuden tarkastaa tarkastuslaitos. Määräaikaistarkastukset tehdään kahden vuoden välein.

Tarkastuksessa varmistetaan hissin tekninen kunto ja samalla varmistetaan, onko hissihuoltoa tehty vaadittava määrä. Jokainen hissi tarkastetaan sen rakennusajankohdan määräysten mukaan ja huolletaan voimassa olevan huolto-ohjelman mukaan.

Tarkastettava hissi on vetopyörähissi, joka on Suomessa yleisin hissityyppi. Siinä hissikori liikkuu teräsköysien varassa.

Köydet kulkevat vetopyörän yli vastapainoon, jonka ansiosta moottorin ei tarvitse nostaa koko hissikorin painoa yksin. Vastapaino pienentää energiankulutusta ja siten vähentää koneiston kulumista.

Tarkastus alkaa kuilun pohjalta

Hissitarkastaja Heidi Kaartinen avaa hissikuilun oven.

”Teen jo viisi eri havaintoa hissikuilusta pelkästään avaamalla oven”, Kaartinen kertoo.

Kuilun pohjalla ei saa olla öljyä, vettä tai ylimääräistä tavaraa. Ne voivat aiheuttaa vaaraa ja vaikeuttaa huoltotöitä.

Seuraavaksi tarkastetaan johteet eli hissin teräskiskot, joita pitkin se liikkuu. Tarkastuksessa avustava hissinhuoltaja heiluttaa hissikoria sisältä samalla kun tarkastaja katsoo avoimesta kuilun oviaukosta, että kori pysyy tukevasti johteillaan.

Seuraavaksi laskeudutaan kuilun pohjalle.

Kuilun alaosassa ja korin pohjassa näkyvät muun muassa korin taittopyörät, nopeudenrajoittimen köyden kiristyspaino taittopyörineen, vastapaino, puskurit ja korikaapeli.

Nopeudenrajoittimen kiristyspainon on tarkoitus pitää nopeudenrajoittimen köysi riittävän kireänä.

Kannatinköydet kulkevat korin alla olevien taittopyörien kautta, ohjautuen oikeaan linjaan hissikorin ja vastapainon välillä. Vastapaino on mitoitettu niin, että sen massa vastaa yleensä hissikorin painoa ja noin puolta nimelliskuormaa. Tämän ansiosta moottori liikuttaa käytännössä vain kuorman ja vastapainon välistä painoeroa.

Samalla tarkastetaan korikaapeli, puskurit ja alaosan suojatila.

Puskurit varmistavat, että hissi tai vastapaino ei törmää kuilun pohjaan. Hissin valmistusajankohdasta riippuen ne auttavat myös muodostamaan hissikuilun ala- ja yläosaan suojatilat kuilussa työskenteleville.

Samalla tarkastetaan myös alaosan suojatila, jonka tarkoitus on turvata kuilussa työskentelevä asentaja.

Tarkastaja testaa, että huoltokäytössä käytettävän suojatilan muodostavat puskurit nousevat oikein käyttöasentoon ja että kuilun stop-painikkeet toimivat. Tarkastusapuna toimiva hissin huoltaja tarkastaa samalla, että muutokset näkyvät hissin ohjauskeskuksessa.

Turvapiiri saa hissin pysähtymään välittömästi

Seuraavaksi tarkastus jatkuu hissikorin sisällä.

Ensimmäisenä testataan hälytyslaite soittamalla testipuhelu.

Tämän jälkeen tarkistetaan hissin pysähtymistarkkuus. Uusissa hisseissä korin sallittu pysähtymispoikkeama on enintään 10 millimetriä, jotta esimerkiksi esteetön kulkeminen olisi mahdollista pyörätuolilla tai rollaattorilla.

Samalla testataan valokennot ja turvalistat. Oven tulee avautua uudelleen heti, jos oviaukossa havaitaan este. Lisäksi mitataan oviraot, joiden leveys saa olla enintään 10 millimetriä, jotta esimerkiksi sormet eivät jää avautuvien ovien ovirakoihin puristuksiin.

Hissi ajetaan manuaalisesti ohi alimman ja ylimmän kerroksen, jotta voidaan todeta hissin päätyrajakytkimien toiminta. Päätyrajakytkin pysäyttää hissin liikkeen, mikäli hissi ajaa syystä tai toisesta ohi alimman tai ylimmän kerroksen. Samalla varmistetaan, että päätyrajakytkimet toimivat ennen kuin hissikori tai vastapaino osuu puskureilleen.

Turvapiirin toiminta testataan avaamalla yksittäisiä turvakoskettimia. Turvapiiriin on kytketty kaikki hissin tärkeimmät turvalaitteet. Jos yksikin ovi jää lukittumatta tai jokin turvakytkin avautuu, virtapiiri katkeaa eikä hissi voi liikkua.

Yksi tarkastuksen tärkeimmistä vaiheista on tarraimien testaaminen. Tarrain on hissin mekaaninen hätäjarru. Jos hissi ylittää sallitun nopeuden, nopeudenrajoitin aktivoi tarraimet, jotka pysäyttävät hissikorin puristamalla johteisiin. Hississä on kaksi tarrainta, yksi kummallakin puolella. Tarraimet ovat yhteydessä toisiinsa tarrainvivuston välityksellä, jolloin ne toimivat samaan aikaan.

Korin katolla tarkastetaan koneisto

Seuraavaksi Kaartinen nousee hissikorin katolle.

Tässä konehuoneettomassa vetopyörähississä koneisto vetopyörineen sijaitsee hissikuilun yläosassa, joten niiden kunto voidaan tarkastaa samalla, kun hissiä ajetaan huoltoajolla korin katolta.

Jokaisen kerroksen ovien mekaaniset lukot ja ovikoskettimet tarkastetaan yksitellen. Hissi saa liikkua vain, kun kaikki ovet ovat sulkeutuneet ja lukittuneet oikein.

Korin katolla tarkastetaan myös kannatinköysiä. Teräsköydet harvemmin katkeavat äkillisesti, vaan niiden kunto heikkenee vähitellen. Tarkastaja etsii kulumista ja lankakatkeamia.

Lopuksi tarkastetaan nopeudenrajoitin. Sen toiminta perustuu mekaaniseen keskipakovoimaan. Jos hissin nopeus ylittää sallitun rajan, nopeudenrajoittimen tulee aktivoida tarrainlaitteisto, joka pysäyttää hissin turvallisesti.

Jokainen havainto kirjataan

Teknisen tarkastuksen jälkeen käydään läpi huoltopäiväkirja ja varmistetaan, että kaikki huolto-ohjelman mukaiset huollot on tehty ajallaan.

Kaikki havaitut puutteet kirjataan tarkastuspöytäkirjaan. Pienemmille vioille annetaan korjausaikaa yleensä 3–6 kuukautta. Jos tarkastuksessa havaitaan välitön vaara, hissi asetetaan käyttökieltoon.

Helsingin keskustassa tarkastetusta hissistä löytyi kaksi korjausmääräystä. Yksi hissikuilun valaisin oli palanut, ja nopeusrajoittimen köysi oli vaihdettava. Hissi sai kuitenkin Kiwalta hyväksytyn tarkastuspäätöksen.

Vuonna 2025 Suomessa tehtiin 31 690 hissin määräaikaistarkastusta. Niissä havaittiin 667 välitöntä vaaraa aiheuttavaa vikaa eli keskimäärin kolme joka työpäivä. Yleisimmät vakavat viat liittyivät tarraimen koskettimeen (139 kpl), äärirajoihin (131 kpl) ja hälytysjärjestelmään (101 kpl).

Kaartinen on työskennellyt hissitarkastajana 13 vuotta. Työ on vienyt hänet tarkastamaan niin 1920-luvun hissitekniikkaa kuin uudempiakin hissejä.

”Pidän erityisesti vanhoista hisseistä niiden tunnelman ja persoonallisuuden vuoksi. Välillä tulee edelleen vastaan hissejä, joiden johteet ovat puisia. Työn parhaita puolia on päästä käymään mielenkiintoisissa ja erikoisissakin paikoissa. Poikkeukselliset hissit ja paikat, kuten Linnanmäki tai Eduskuntatalo, jäävät parhaiten mieleen”, kertoo Kaartinen.

Työ tarjoaa myös yllätyksellisyyttä.

”Viime viikolla jäin korin katolle jumiin enkä päässyt sieltä pois muuten kuin kattoluukun kautta.”

Korin katolla työskentely herättää usein myös ohikulkijoiden huomion.

”Kun ihmiset näkevät minut hissin katolla, ensimmäinen kommentti on usein, ’sä oot siellä kuin James Bond’”, kertoo Kaartinen.