Uutiset ja blogit

Ukrainalla on puutetta ilmatorjuntaohjuksista, joten se on ilmapuolustuksessaan joutunut entistä enemmän luottamaan kotimaisiin elektronisen sodankäynnin järjestelmiin, kertoo Politico.

Politico tutustui Lima-nimiseen järjestelmään, jota valmistaa paikallinen puolustusalan startup Cascade Systems.

Lima sekä häiritsee että hämää Venäjän ohjusten ja hyökkäyslennokkien satelliittinavigointia. Aseet voivat toki vaihtaa inertianavigointiin, mutta se on virhealttiimpaa. Käytännössä poikkeamaa tulee 100 kilometrin matkalla 2 km:n verran. Spoofaus eli valheellisen paikkatiedon lähettäminen lisää toki virhettä.

Liitopommien torjunta osoittautui vaikeammaksi, sillä Venäjä hallitsee osaa eturintamasta ja samalla taajuusspektristä, mutta nyt Liman kehittäjät ovat löytäneet venäläisiin häirintäresistentteihin antenneihin purevia keinoja.

”Jos liitopommi menee vaikka vain 20 metriä sivuun, se tarkoittaa jo, että maali säilyy olemassa”, kommentoi Maksym Skoretskyy, Ukrainan maavoimien elso-osaston johtaja.

Cascade Systemsin mukaan yksittäisen Lima-järjestelmän valmistaminen maksaa vajaat 60 000 euroa ja suuren kaupungin suojaa arviolta 30–100 laitteistolla. Järjestelmä otettiin käyttöön heinäkuussa 2024, ja laitteistoja on myyty yli 400 kappaletta.

Valmistaja kertoo, että Lima-järjestelmät ovat torjuneet 20 500 Shahed-hyökkäyslennokkia ja harhauttaneet kymmenittäin ballistisia ja risteilyohjuksia viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Nämä luvut pitää toki suhteuttaa lennokkien massamaiseen käyttöön. Amerikkalainen ajatushautomo Isis eli Institute for Science and International Security kertoo, että venäläisten Shahed-lennokkihyökkäykset saavuttivat huhtikuussa uuden määrällisen huipun.

Kuukauden aikana Venäjä laukaisi yhteensä 6 583 Shahed-tyyppistä lennokkia, eli keskimäärin 219 vuorokaudessa. Osa näistä on tosin valemaaleja.

Toisaalta Isis:n mukaan varmistetuista Shahed-laukaisuista (vajaat 4 500 kappaletta) vain noin 14 prosenttia osui kohteeseensa, kun viime vuoden syksyllä luku oli yli 30 prosenttia. Ukrainan torjuntakyky on siis tällä aikavälillä kohentunut.

Venäjä voi tosin käyttää näitäkin lennokkeja tiedustelutarkoituksiin. CEPA-ajatushautomon (Center for European Policy Analysis) tutkija Federico Borsari kertoi toukokuun puolivälissä Business Insiderille, että monet valemaaleista on varustettu elektro-optisilla sensoreilla.

Borsari ja Isis:n Igor Anokhin arvioivat BI:lle, että Venäjän kyky iskeä lennokeilla on kasvussa.

Anokhinin mukaan olisi Ukrainan kannalta ihanteellista, jos Tatarstanin Alabugassa sijaitsevaan pääasialliseen Shahed-tehtaaseen onnistuttaisiin kunnolla iskemään.

Lue myös:

Miten kukaan voi rakentaa taloja tällä tavalla? Miten mikään viranomainen on sen sallinut?

Näitä kysyttiin, kun 24-kerroksinen Grenfell Tower syttyi palamaan Länsi-Lontoossa 14. kesäkuuta 2017. Tulipalossa kuoli 72 ihmistä, kun jääkaappipakastimesta alkunsa saanut palo levisi hallitsemattomasti rakennuksen julkisivua pitkin.

Onnettomuus paljasti vakavia puutteita Britannian rakennusmääräyksissä, viranomaisvalvonnassa ja koko rakennusalan leväperäisessä turvallisuuskulttuurissa.

Tragedia käynnisti Britanniassa laajimman rakennusturvallisuuden uudistuksen vuosikymmeniin. Syyllisiksi todettiin oikeastaan kaikki mahdolliset osapuolet.

Grenfell Towerin tutkintaraportit osoittivat, että rakennusmääräykset olivat olleet monin osin tulkinnanvaraisia. Erityisesti paloturvallisuutta käsittelevä ohjeistus sisälsi epäselviä kohtia siitä, millaisia julkisivumateriaaleja sai käyttää. Rakennusyritykset olivat vuosien ajan hyödyntäneet näitä tulkinnanvaraisuuksia.

Rakennusmateriaalien valmistajat markkinoivat tuotteitaan turvallisina, vaikka testitulokset eivät tukeneet väitteitä.

Suunnittelijoilla oli paineita päätyä halpoihin ratkaisuihin, kustannussäästöt olivat turvallisuutta tärkeämpiä.

Grenfell-tutkinnan loppuraportti ja sitä seurannut toinen raportti kuvasivat ongelmaa järjestelmälliseksi epäonnistumiseksi. Rakennuttajat, suunnittelijat, urakoitsijat, materiaalivalmistajat ja viranomaiset luottivat liikaa toistensa arvioihin ilman, että kenelläkään oli kokonaisvastuuta turvallisuudesta.

Hiljattain saneerattu

Vuonna 1974 valmistuneen Grenfell Towerin alkuperäinen betoninen julkisivu oli vuosien 2015-2016 saneerauksessa verhoiltu alumiinikomposiittipaneeleilla. Levyjen sisällä oli täyteaineena polyeteeniä ja julkisivun taakse oli jätetty tuuletusrako.

Polyeteeni on herkästi syttyvää, se vapauttaa paljon lämpöenergiaa, ylläpitää voimakasta liekkiä ja muodostaa tiheää savua sekä myrkyllisiä kaasuja.

Palava eriste ja tuuletusrako muodostivat yhdessä niin kutsutun savupiippuvaikutuksen. Se kiihdytti palon leviämistä dramaattisesti.

Julkisivun tuuletusraossa oli kyllä palokatkoja (cavity barriers). Niiden tarkoitus on estää liekkien ja kuumien savukaasujen eteneminen raossa.

Tutkinta kuitenkin osoitti, että palokatkojen toteutuksessa oli vakavia puutteita. Osa niistä oli asennettu väärin, joissain kohdissa niitä ei ollut lainkaan. Urakoitsija säästi, valvoja ei valvonut.

Lakia muutettiin

Yksi keskeisistä sääntömuutoksista Grenfell Towerin tragedian jälkeen oli palavien julkisivumateriaalien käytön kielto yli 18 metriä korkeissa rakennuksissa.

Sprinklerijärjestelmien vaatimuksia kiristettiin. Aikaisemmin sprinklerit piti laittaa vain yli 30 metriä korkeisiin asuinkerrostaloihin, mutta Grenfellin jälkeen raja laskettiin 11 metriin.

Merkittävin lainsäädännöllinen uudistus oli vuonna 2022 hyväksytty Building Safety Act. Sen keskeinen tavoite on nimetä selkeästi yksi toimija, joka on vastuussa rakennuksen turvallisuudesta koko sen elinkaaren ajan.

Aiemmin vastuut hajosivat suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja kiinteistönomistajien välille niin, ettei kukaan lopulta kantanut kokonaisvastuuta.

Korkean riskin kohteissa viranomainen osallistuu tarkastuksiin jo suunnitteluvaiheessa. Tarkoituksena on estää tilanteet, joissa vaaralliset ratkaisut havaitaan vasta rakennuksen valmistuttua.

Vaikka lainsäädäntöä on uudistettu voimakkaasti, tuhansissa rakennuksissa on Britanniassa edelleen vaarallisia julkisivuratkaisuja. Niiden korjaaminen etenee hitaasti. Rakennusten omistajat, vakuutusyhtiöt ja asukkaat ovat kiistelleet vuosia siitä, kuka maksaa korjaukset.

Viime kesänä elokuussa 2025 Yhdysvalloissa Coloradon osavaltiossa sattui karmiva maatalous- ja teollisuusonnettomuus, jossa kuoli kuusi ihmistä. Yllättävän tapahtumaketjun ja kuolinsyyn takia turma ansaitsee tulla kerrotuksi myös tällä puolella valtamerta.

20. elokuuta sattuneessa onnettomuudessa reilut 50 kilometriä Denveristä pohjoiseen eräällä maatilalla joukko tilan omia palkollisia ja urakoitsijan henkilökuntaa suoritti töitään. Yksi osa tehtäviä oli lietelannan pumppaaminen sisätiloissa.

Yhtäkkiä kesken tämän operaation ulostetta kuljettanut putki tai letku kuitenkin irtosi kiinnityksistään, amerikkalainen Manure Manager -lehti kertoo.

Välittömästi vahingon tapahduttua kaksi työntekijää yritti kytkeä letkua takaisin paikalleen, mutta he eivät kyenneet siihen. Onnettomuustutkinnassa on päätelty, että he tuupertuivat niille jalansijoilleen ja hetkeä myöhemmin kuolivat, Yhdysvaltain liittovaltion työsuojeluvirasto Osha tiedotti helmikuussa.

Kuolemia ei aiheuttanut ulosteen roiskuminen, vaan erittäin myrkyllinen pierukaasu, jota letkusta purkautui ilmaan. Kaasun myrkyllinen komponentti oli rikkivetyä eli vetysulfidia (H₂S), jota ulosteista ja muusta mädäntyvästä orgaanisesta aineesta usein irtoaa. Rikkivetymyrkytys heidän kuolemiensa syynä todistettiin ruumiinavauksissa.

Ensimmäisten kahden jälkeen neljä muutakin työntekijää ryntäsi paikalle ratkaisemaan tilannetta – mutta hekin kaikki kuolivat.

Kuudesta vainajasta neljä työskenteli urakoitsijan palveluksessa, kaksi maatilalla. Mainitut neljä olivat myös keskenään sukulaisia, uutistoimisto AP täsmentää. Miehet olivat i’iltään 17–50-vuotiaita.

Paikalla oli myös työntekijöitä, jotka eivät kuolleet tai loukkaantuneet tilanteessa.

Osha määräsi tutkinnan jälkeen työsuojelurikkomuksesta sakkoja yhteensä noin 247 000 dollaria eli reilut 210 000 euroa. Rangaistuksen saivat maatilan omistava yhtiö sekä kaksi tilalle urakoitsijaksi palkattua yhtiötä.

Kuusinumeroiset sakot ovat AP:n mukaan suuret mutta eivät ennenkuulumattomat Oshan yleiseen rangaistuspolitiikkaan suhteutettuna.

Suljetuissa tuotantotiloissa voi vaania kaasuvaara

Tapauksessa yllättävää ei ole sinänsä se, että suljetut tuotantotilat aiheuttavat riskin kuolla myrkyllisiin kaasuihin. Ehkä vielä yleisempää on tukehtuminen, jos orgaanisen aineksen lahoaminen on polttanut suljetun tilan ilmasta hapen pois.

Näistä asianhaaroista huomauttaa uutisessaan myös AP. Kenties Oshan melko ankaraa sakkotuomiota selittää se, että riski olisi pitänyt tiedostaa ennalta.

Toisaalta jossain määrin hätkähdyttävänä voidaan pitää sitä, miten huomattavan vaarallista niinkin tavanomaisen kuuloinen aines kuin lietelanta voi olla. Kuolema voi korjata pienessä hetkessä, vaikka työntekijä ei olisikaan pudonnut tai kivunnut suoranaisesti ulostesäiliön sisään. Irtonaiselle mutta myrkyllistä kaasua ja rapaa syöksevälle letkulle altistuminen voi riittää.

Täysin suljetun tilan kuten säiliön ja tavanomaisen sisätilan eroa havainnollistaa myös se, millaisia tapauksia Suomessa on sattunut. Esimerkiksi tammikuussa 2004 kaksi venäläismiestä tukehtui Kotkan satamassa puuhaketta kuljettaneen laivan ruumaan.

Joulukuussa 2008 puolestaan julkaistiin selvitys tuolloin tuoreesta tapauksesta, jossa säiliöauton kuljettaja kuoli säiliössä tärpättihöyrymyrkytykseen.

Hieman tuoreemmassa tapauksessa helmikuussa 2023 hitsaaja tukehtui ison putken sisälle. Putki sisälsi argonia eli myrkytöntä suojakaasua, joka oli syrjäyttänyt hapen.

Itse asiassa Tapaturmavakuutuskeskus on julkaissut kokonaisen yhteenvetoraportin Suomessa sattuneista työpaikkakuolemista, joiden syynä on kuljetussäiliön pesu. Asiakirja sisältää neljä tapausta vuosilta 1993–2011.

Toisaalta täysin tavatonta ei ole tukehtuminen tai myrkytys normaaleissa sisätiloissakaan. Joulukuussa 2018 Oulussa työntekijä kuoli kuivajäätä eli kiinteää hiilidioksidia valmistavassa tehtaassa. Kuten tiedämme, CO₂ ei ole rikkivedyn tavoin varsinaisesti myrkyllistä, mutta erittäin korkeina pitoisuuksina sekin tappaa.

Myrkky ja ei-niin-myrkky

Rikkivedyn tappava pitoisuus ilmassa puolen tunnin altistuksessa on noin 600 miljoonasosaa (ppm) tilavuuden mukaan. Noin 1000–2000 ppm rikkivetyä tappaa minuuteissa.

Jo alempi määrä, 100 ppm, aiheuttaa välittömän vaaran. Euroopan kemikaalivirasto Echa on määrännyt H₂S:n suurimmaksi sallituksi pitoisuudeksi lyhytaikaisessa altistuksessa 10 ppm.

Rikkivety tappaa, koska se sitoutuu solujen mitokondrioissa sytokromientsyymien sisältämiin rautaioneihin. Tämä keskeyttää soluhengityksen ja tappaa solut.

Hiilidioksidi puolestaan tappaa noin 7–12 prosentin pitoisuudessa hitaasti ja noin 30 prosentin pitoisuutena välittömästi, koska se muuttaa veren ja muut kehon nesteet liian happamiksi. Tämä käynnistää useiden biokemiallisten myrkytysten ketjureaktion.

Äärimmäisen korkeina määrinä (yli 50 %) CO₂ luonnollisesti aiheuttaisi kuoleman myös samalla mekanismilla kuin typpi, argon tai helium – koska happi syrjäytyy.

Kempower julkaisi päivitetyn strategiansa sekä uudet pitkän aikavälin taloudelliset tavoitteensa vuosille 2026–2030.

Liikevaihdon keskimääräinen kasvutavoite on 15–25 prosenttia vuodessa (CAGR) ja 10–15 prosentin operatiivinen ebit-marginaalitavoite vuoteen 2030 mennessä perustuen arvioon, jonka mukaan DC-pikalatausmarkkina kaksinkertaistuu yli 10 miljardin euron kokoiseksi.

Strategian myötä Kempower kehittyy eurooppalaisesta laitekeskeisestä toimijasta DC-pikalatauksen tasapainoiseksi globaaliksi elinkaarijohtajaksi.

Tavoitteena on asemoitua kolmen johtavan markkinatoimijan joukkoon vuoteen 2030 mennessä.

”Kempower 2.0 on selkeä ja kunnianhimoinen kehityssuunta, jolla on vahva perusta ja jota vauhdittaa missiomme nopeuttaa liikenteen sähköistymistä”, sanoo Kempowerin toimitusjohtaja Bhasker Kaushal.

Hän kertoo yhtiön rakentaneen vahvan johtoaseman DC-pikalatauksessa erottuvalla hajautetulla latausjärjestelmällä, laitteisto-, palvelu- ja ohjelmistoyhdistelmällä sekä huipputason asiakkailla.

Hän korostaa, että yhtiö toimii markkinalla, jonka ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.

”Tehtävämme on nyt muuttaa tämä perusta ja potentiaali kestäväksi kannattavaksi kasvuksi vahvistamalla asemaamme Euroopassa, kasvamalla merkittävästi Pohjois-Amerikassa sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella, rakentamalla toistuvaa elinkaariliiketoimintaa nopeasti kasvavalle laitekannalle ja toimimalla kurinalaisesti startup-vauhdilla.”

Lue lisää Tekniikka&Taloudesta:

Liettua hankkii yli 936 panssariajoneuvoa suomalaiselta puolustus- ja teknologiayhtiö Patrialta.

Reutersin mukaan Liettuan presidentti Gitanas Nauseda kertoi, että 300 ajoneuvoa tilataan vuoteen 2030 mennessä.

Yhteistyötä

Partian tänään julkaisemassa tiedotteessa Patria ilmoittaa ”tukevansa Liettuaa sen suunnitelmissa hankkia moderneja 6x6 -panssaroituja ajoneuvoja”. Tiedotteessa ei ilmoiteta ajoneuvojen määrää, sen sijaan siinä puhutaan teknologiasiirrosta.

Liettua suunnittelee liittymistä monikansalliseen Common Armoured Vehicle System (Cavs) -hankkeeseen. Panssariajoneuvohankinnat liittyvät tähän. Hankkeessa panssaroitujen ajoneuvojen valmistusosaamisesta siirretään paikallisille kumppaneille ja edistetään koordinoitua tuotekehitystä. Siihen osallistuvat tällä hetkellä Suomi, Latvia, Ruotsi, Tanska, Norja, Saksa ja Yhdistynyt Kuningaskunta.

Lue lisää Tekniikka&taloudesta:

”Tämä on ainutlaatuinen tehdas ja maailmanluokan tehdas. Tällaista tehdasta ei ole missään maailmassa.”

Näin vahvoilla sanoilla Metsä Groupin uuden Äänekoskelle rakennettavan kertopuutehtaan tehtaanjohtaja Timo Rouvinen luonnehtii noin 300 miljoonaa euroa maksanutta tehdasta.

Tuotanto on parhaillaan käynnistymässä, ja täyteen vauhtiin on tarkoitus päästä loppuvuodesta. Toistaiseksi asiat ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti.

Tehtaasta tekee poikkeuksellisen sen huippuunsa viety automaatio. Kun puu saapuu tehtaalle, se sorvataan ja kuivataan.

Tämän jälkeen automaattiset, laserilla ohjatut laitteet siirtävät puun eteenpäin. Puun lujuus mitataan koneellisesti, minkä jälkeen se liimataan, puristetaan ja sahataan asiakkaan haluamiin mittoihin.

Lopuksi automaattiset nosturit siirtävät valmiit tuotteet varastoon ja valmistelevat ne yötä vasten seuraavan päivän toimituksia varten.

”Kaiken tämän aikana näihin elementteihin ei periaatteessa tartu ihmiskäsi. Kun olemme valmiita, kaikki ohjaus tapahtuu valvomosta käsin”, Rouvinen sanoo.

Laatu on kaiken ydin

Metsä Groupin puutuotteisiin erikoistuneen osan Metsä Woodin viilu- ja kertopuu on havupuusta valmistettava rakennusmateriaali.

Sitä käytetään rakennusten tärkeimmissä osissa, kuten kantavissa palkeissa, katoissa ja lattioissa.

Korkea automaatioaste tekee Rouvisen mukaan tuotannosta tehokasta ja parantaa tehtaan kilpailukykyä.

”Pystymme myös tarkemmin kontrolloimaan laatua. Se on äärimmäisen tärkeää tällaisissa tuotteissa, joita tehdään kantaviin rakenteisiin”, Rouvinen sanoo.

Tämän kokoluokan hankkeissa on tyypillistä, että investoinnin maksaminen takaisin kestää noin kymmenen vuotta.

Uusi jättitehdas valmistuu kiinnostavaan aikaan, sillä rakennusalalla menee nyt huonosti koko Euroopassa. Suomessa kurimus muistuttaa jopa 1990-luvun alun lamaa.

Tämä ei huoleta Metsä Woodin toimialajohtaja Jussi Noposta. Hän huomauttaa, että uusi tehdas on vuosikymmenten sijoitus.

”Vaikka rakennusalalla on juuri nyt hiljaista, puun käyttö rakentamisessa on kasvava trendi. Näin ollen tämän tuotteen tulevaisuus näyttää pitkällä aikavälillä oikein hyvältä”, Noponen toteaa.

Mallia Ruotsista

Metsä Wood valmistaa viilupuuta Äänekosken lisäksi Lohjalla ja Punkaharjulla. Yhtiön tuotteista on perinteisesti mennyt vientiin ulkomaille hieman yli 80 prosenttia.

Suomessa omakotitalot rakennetaan usein puusta, mutta puisten kerrostalojen määrä on jäänyt pieneksi ja jopa laskenut viime vuosina.

Esimerkiksi Ruotsissa rakennetaan kymmenen kertaa enemmän puukerrostaloja kuin Suomessa.

Noponen arvioi, että Suomesta on puuttunut aito poliittinen ja yhteiskunnallinen tahto edistää puukerrostalojen rakentamista.

”Jos tätä tahtoa olisi, se tarkoittaisi ilman muuta kasvavaa kysyntää meidän tuotteillemme ja kotimaan liiketoiminnan osuus meidän kokonaisportfoliostamme kasvaisi.”

Uudenlainen sellutehdas?

Äänekoskella on aloittanut myös koetehdas, joka tutkii ligniinin erottamista sellusta.

Ligniini on puun luonnollinen ainesosa, joka sitoo puun kuituja yhteen. Aiemmin sitä on lähinnä poltettu energiaksi, mutta nyt siitä halutaan tehdä arvokkaampia tuotteita.

Metsä Groupin innovaatioyhtiön Metsä Springin toimitusjohtaja Niklas von Weymarnin mukaan metsäteollisuuden sivuvirroista pitää saada enemmän irti.

Ligniini on tästä yksi esimerkki. Sitä voi käyttää esimerkiksi lisäaineena, joka parantaa betonin ja asfaltin ominaisuuksia.

”Ligniini auttaa esimerkiksi betonia valumaan tasaisesti paikoilleen ennen kuin se jähmettyy. Kokeilut ovat osoittaneet, että meidän tuottamamme ligniini sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti”, von Weymarn sanoo.

”Me innovaatioihmiset jopa vitsailemme, että tulevaisuudessa saatetaan puhua sellutehtaiden sijaan ligniinitehtaista”, hän toteaa.

Potentiaalia on paljon

Toinen merkittävä kehityskohde on tehtaiden piipuista karkaavan hiilidioksidin talteenotto. Metsä Groupilla on jo alustavia sopimuksia asiakkaiden kanssa, jotka haluaisivat ostaa talteenotettua hiilidioksidia.

Hiilidioksidia voidaan käyttää pysyvään varastointiin tai suoraan teolliseen käyttöön osana vetyteollisuutta. Tällöin hiilidioksidia voi hyödyntää esimerkiksi synteettisissä lentopolttoaineissa tai kemikaalien valmistuksessa.

Metsä Group pilotoi hiilidioksidin talteenottoa onnistuneesti viime vuonna Raumalla.

Alkuvaiheessa uusien innovaatioiden tuottamat liikevaihdot ovat pieniä verrattuna sellun, paperin ja kartongin valmistukseen.

Tarve vähäpäästöisille ratkaisuille sekä päästöjen karsimiselle voi kuitenkin luoda uusista innovaatioista merkittävää liiketoimintaa tulevaisuudessa.

”Kyllä ne teoriassa voivat olla hyvinkin suuria liiketoimintoja. Se tosin edellyttää, että hyvin moni asia osuu kohdalleen ennen kuin ollaan siinä maailmassa”, von Weymarn sanoo.

Lue lisää Tekniikka&Taloudesta:

Energiayhtiö Vattenfall rakentaa aurinkovoimalan alustelineet vähähiilisestä teräksestä ensimmäistä kertaa. Aurinkovoimala rakennetaan Saksaan Hampurin kaakkoispuolelle Juliusburg-Krukowin alueelle.

Aurinkovoima on uusiutuvaa energiaa, mutta aurinkovoimaloiden rakentamisesta syntyy hiilidioksidipäästöjä muun muassa terästuotannon kautta.

Vattenfallin voimalan vähähiilinen teräs tulee SSAB:ltä. Se valmistaa teräksen lähes kokonaan romuteräksestä. Näin Vattenfallin aurinkovoimalan päästöt vähenevät 460 hiilidioksiditonnista 153 tonniin perinteiseen teräkseen verrattuna.

SSAB:sta kerrotaan, että terästä käytetään aurinkopaneelien kantavissa rakenteissa. Yli 9 000 teräsprofiilin yhteenlaskettu paino on 209 tonnia.

Aurinkovoimalan piikkiteho on 80 megawattia. Se tuottaa Vattenfallin mukaan jopa 120 GWh sähköä vuodessa. Voimala-alue on 74 hehtaaria.

Lue lisää Tekniikka&Taloudesta: