Eläkkeellä suhde aikaan muuttuu

– Jos olisin tiennyt, miten suosittu olen, en olisi lähtenytkään, diplomi-insinööri Anne Mykkänen vitsailee. Hän viittaa puheisiin, joita työtoverit ja yhteistyökumppanit pitivät hänen läksiäisjuhlissaan huhtikuun lopussa.

Vitsit sikseen. Nyt 66-vuotias Mykkänen olisi voinut eläköityä jo lähes kolme vuotta sitten. Hän ei kuitenkaan malttanut. Työ HUS Helsingin yliopistollisessa sairaalassa oli liian kiinnostavaa. Hän oli juuri siirtynyt HUS Kuvantamisen toimialajohtajan tehtävistä HUS Diagnostiikkakeskuksen kliinisen kemian ja mikrobiologian tulosyksikön johtoon, kun korona rantautui Suomeen. Mikrobiologian vastuualueelle kuului korona-analytiikka. Mykkänen alkoi järjestää koronatestausta oman tiimin ja yhteistyökumppaneiden kanssa kiireesti.

– Suomalaiset ovat niin ihania, kun heihin voi luottaa: se mitä sovitaan, myös tehdään, Mykkänen kuvailee yhteistyötä muun muassa HUSLAB-näytteenoton ja -analytiikan sekä muiden toimintojen kanssa.

Kontrasti koronatestauksen järjestämisestä tähän päivään on iso. Kiireestä ei ole enää tietoakaan. Mykkänen nauttii aamukahvin ja lukee lehden kaikessa rauhassa. Hän on maatalon tytär ja tottunut pienestä pitäen tekemään töitä. Kävelylenkki meren rannassa ja pilates-tunti keskellä arkipäivää tuntuvat nyt hänestä luksukselta.

Mykkänen aloitti tunnustelut eläkkeestään esihenkilönsä kanssa viime syksynä. Esihenkilö kehotti Mykkästä miettimään siirtoa: hän olisi tervetullut myös jatkamaan töissä. Vaikka työtehtävät edelleen kiinnostivat, Mykkänen päätti tehdä tilaa nuoremmille.

– Ajattelin, että olisi kiva viettää eläkepäiviä terveenä. Taloustilanteeni oli hyvä ja olin jo koko elämäni ollut töissä.

Hän on tyytyväinen, että teki päätöksen eläkkeelle jäämisestä rauhassa. Kaikkia eläkeikää lähestyviä hän neuvoo tekemään samoin.

Nyt hän aikoo pelata golfia ja tehdä pitkiä reissuja ulkomaille. Kerrankin siihen on aikaa. Mykkäsen mielestä eläkkeellä kannattaa satsata omaan terveyteen ja kunnon ylläpitoon. Hän itse harrastaa golfin ja pilateksen lisäksi uintia, hiihtoa ja kävelyä. Myös erilaiset kulttuuritapahtumat kiinnostavat häntä ja pitävät mielen virkeänä.

– Monet kotiasiat ovat jääneet hoitamatta työkiireiden vuoksi ja nyt voin edistää niitä pikkuhiljaa.

Ihan täysin hän ei ole vielä irrottautunut töistä. Huhti–toukokuussa hänellä on ollut vielä viikoittain työhön liittyviä tapaamisia ja viestittelyä.

Terveyden lisäksi Mykkänen varaa kaistaa läheisille. Hän aikoo viettää aikaa perheensä kanssa. Perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta puolisoineen ja yksi lapsenlapsi sekä avopuolison lapset perheineen. Lisäksi omat sisarukset perheineen sekä ystävät vuosien varrelta ovat tiiviisti mukana jatkossakin.

– Kaikkein tärkein, mitä minulle on urastani jäänyt, ovat ihmiset. Minulla on hyviä ystäviä sekä opiskeluajoilta että urani varrelta.

Mykkänen on lupautunut luottamustehtäviin harkiten – hän haluaa, että kalenterissa on myös tyhjää. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa mentorina ja taloyhtiönsä hallituksessa. Tylsää tuskin tulee, sillä luvassa on putkiremontti. Näiden lisäksi hän saattaisi olla kiinnostunut yhdestä tai kahdesta hallituspaikasta, joissa voisi hyödyntää työkokemustaan.

Hän kehottaa eläkettä harkitsevia tekemään suunnitelmia eläkkeelle, mutta ei liikaa.

– Välillä on hyvä olla ihan vain itsekseen.

Vinkki, joka muutti kaiken

Anne Mykkäsen vinkki nuorille, uraansa aloitteleville on: ole aktiivinen. Mykkäsen kokemus on, että diplomi-insinöörin koulutuksella voi suuntautua hyvin erilaisiin tehtäviin riippuen omasta kiinnostuksesta. Maailma on auki. Tämän vinkin Mykkänen sai itse nuorena – ja se muutti hänen uransa suunnan kerralla.

Alun perin Mykkäsestä piti tulla arkkitehti. Hän oli koulussa hyvä matematiikassa, kemiassa, fysiikassa ja kuvaamataidossa. Hän näki, että arkkitehdin työssä olisi mahdollisuus yhdistää visuaalinen ja tekninen osaaminen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1975 Mykkänen sai kesätöitä Arkkitehtitoimisto Aarno Ruusuvuoresta. Mykkänen hoiti toimiston juoksevia asioita ja sai samalla seurata sivusta konkariarkkitehtien työtä.

– Ruusuvuori kehotti minua opiskelemaan diplomi-­insinööriksi. Uramahdollisuudet olisivat arkkitehtia laajemmat, Mykkänen muistelee.

Hän alkoi opiskella Tampereen teknillisessä korkeakoulussa konetekniikan osastolla tekstiili- ja materiaali­teknologiaa. Naisopiskelijoita oli vähän ja Mykkäsestä tuntui, ettei opetushenkilökunta oikein ottanut heitä tosissaan.

– Asenne tuntui olevan, että tytöt ovat täällä vain katselemassa.

Sukupuoli tuli vastaan myös, kun Mykkänen haki ensimmäistä alan työpaikkaa vuonna 1981. Mykkäselle sanottiin jopa suoraan, että häntä ei palkata, koska hän on nainen.

– Silloin ajattelin, ettei minusta ehkä noihin töihin olisikaan. Nyt tiedän, että olisin pärjännyt varsin hyvin.

Mykkänen ei luovuttanut. Lopulta töitä irtosi tekstiiliteollisuudesta, Suomen Kati-myynti Oy:sta vuonna 1981. Yritys haki ihmisiä ihan muihin tehtäviin, mutta Mykkänen soitti tuotantopäällikölle silti ja kysyi, olisiko firmassa mitään hänelle.

Hän sai kuin saikin projektityön varastonohjauksen järjestämisestä ja laadunvalvonnasta. Hän hoiti työnsä hyvin ja hänet vakinaistettiin.

– Työkokemusta kannattaa hankkia monipuolisesti. Kaikista töistä voi oppia jotain hyödyllistä. On tärkeää, ettei juutu ongelmiin.

Mykkänen kertoo, ettei hänellä ole ollut ensimmäisen työpaikan saamisen jälkeen ongelmia työllistyä. Oikeastaan päinvastoin: headhunterit ovat kuulemma soitelleet perään.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kaikkiin ongelmiin on ratkaisu

Tuotekehitys on ollut aina Anne Mykkäsen sydäntä lähellä. Vuosina 1989–2002 Mykkänen toimi steriilien kirurgisten tuotteiden, leikkaustekstiilien ja haavanhoitotarvikkeiden tuotekehityksen ja markkinoinnin parissa. Aluksi työpaikka oli Suomessa Kolmi-Set Oy, joka oli Tamron tytäryhtiö, sitten yrityskaupan myötä Mölnlycke Health Care Ab Göteborgissa. Siellä hän työskenteli kirurgisen divisioonan apulaisjohtajana.

Näiden töiden myötä Mykkänen pääsi kiertämään useissa leikkaussaleissa seuraamassa, miten yrityksen tuotteet toimivat: imeekö uusi materiaali valuvan veren ja miten ortopedinen pakkaus toimii.

Hän kertoo esimerkin: hoitajat valittivat, että steriilien tuotteiden pakkausta avatessa syntyy pistävää hajua, josta heidän päänsä tulee kipeäksi. Mykkänen ja hänen tiiminsä hakivat ratkaisun elintarviketeollisuudesta. Siellä elintarvikepakkauksista imetään happi pois, jotta tuote säilyy paremmin. Mykkäsen tiimi kokeili samaa steriilien tuotteiden pakkauksille, ja ongelma ratkesi: kun hapen korvasi pienellä määrällä typpeä, haju katosi. Tämä idea sai patentin ja tuotantolinjat ottivat idean käyttöönsä.

– Koitan suhtautua asioihin optimistisesti ja huumorilla. Olen huomannut urani aikana, että kaikkiin ongelmiin on ratkaisu.

Tuotteiden lisäksi Mykkänen on kehittänyt prosesseja. Vuodet 2004–2009 hän toimi Fazer-konsernissa hankintajohtajana. Tuona aikana Fazer yhtenäisti hankintaprosessin ja siihen liittyvät sähköiset työkalut kaikissa toimintayksiköissään yhdeksässä maassa. Muutoksen läpivienti isossa organisaatiossa oli ponnistus, jonka toteuttamiseen Mykkänen tiimeineen sai omistajien ja johdon tuen. Tulos: hankinta nousi strategiselle tasolle ja Fazerin tulos parani merkittävästi. Työ oli myös hyvää vaihtelua: aiemmin Mykkänen oli ollut töissä pörssiyhtiöissä, nyt perheyhtiössä.

– Vaihtelu oli ihanaa! Neuvoni nuoremmille onkin: katso eteenpäin, älä jumiudu menneisiin.

Yksi soitto kuitenkin sai Mykkäsen jättämään Fazerin vuonna 2009 ja suuntaamaan Tukholmaan. Soitto tuli Terveystalon uudelta omistajalta, joka kaipasi muutosjohtajaa. Mykkänen toimi varatoimitusjohtajana ja sittemmin liiketoimintajohtajana vastuualueenaan julkisen sektorin palvelut ja ulkoistukset.

– Olen prosessi-ihminen. En halua katsoa vain omaa palikkaani, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Älä jää surkean pomon alaiseksi

Anne Mykkänen on toiminut useassa yrityksessä esihenkilönä ja hänen oppinsa on, ettei johtotehtäviin kannata kiirehtiä – niihin kasvetaan. Tuoreille esihenkilöille hän vinkkaa: jos alainen ei suoriudu, häntä pitää tukea, sillä ihminen voi pahoin, jos hän ei saa työtään hoidettua.

– On johdon tehtävä mahdollistaa työn tekeminen ja luoda hyvä työilmapiiri.

Mykkänen korostaa, että suhde esihenkilöön pitää olla kunnossa. Hänelle itselleen on osunut koko uransa aikana vain yksi epäpätevä pomo: hän ei luottanut kehenkään ja pelkäsi, että joku vie hänen paikkansa.

– Jos kohdallesi sattuu surkea pomo, älä jää tuleen makaamaan, vaan siirry eteenpäin, hän vinkkaa nuoremmilleen.

Kun HUS avasi kuvantamisen toimialajohtajan paikan vuonna 2017, Mykkänen haki paikkaa ja sai sen. Hän iloitsee, että HUS:in vaa’assa painoi osaaminen eikä ikä. Hän oli paikan saadessaan kuusikymppinen.

Mykkänen on tyytyväinen pitkään ja monipuoliseen uraansa, mutta HUS:in tehtävää hän pitää työelämänsä kruununjalokivenä.

– Tunsin tekeväni merkityksellistä työtä potilaiden hyväksi.

Mykkänen sai keväällä 2022 Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkin ansioistaan työuralla ja etenkin koronatestauksen onnistuneesta järjestämisestä HUS:ssa.

Lisätietoa eläkkeistä: www.tyoelake.fi

Lue myös: Voiko eläkkeeseen valmistautua?