Eurooppalainen ammattiyhdistysliike, mukaan lukien kattojärjestö ETUC ja palvelualojen liitto UNI Europa, on ottanut tuomion vastaan helpottuneena, vaikka päätös sisältääkin kaksijakoisia elementtejä.
Miksi asia vietiin oikeuteen?
Kiistan ytimessä on ollut niin sanottu "pohjoismainen malli" ja EU:n perussopimusten tulkinta. Tanska, Ruotsin tukemana, vei asian EU-tuomioistuimeen tammikuussa 2023. Suomi ei kovasti ääntä pitänyt.
Tanskan pääargumentti perustui Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 153 artiklaan, jonka mukaan EU:lla ei ole toimivaltaa säätää "palkoista" eikä "järjestäytymisoikeudesta". Tanskan ja Ruotsin hallitukset sekä työmarkkinaosapuolet pelkäsivät, että direktiivi puuttuu liikaa kansalliseen päätäntävaltaan ja rapauttaa pohjoismaisen, työehtosopimuksiin perustuvan järjestelmän pakottamalla maat lainsäädäntöteitse puuttumaan palkkoihin.
Kompromissi, joka pelasti direktiivin
Tuomioistuin hylkäsi Tanskan vaatimuksen direktiivin kumoamisesta kokonaisuudessaan, mutta hyväksyi kanteen osittain kumoamalla kaksi tiettyä direktiivin kohtaa.
1. Vähimmäispalkat – Direktiivin säilyminen mutta sääntelyn kevennys
Tuomioistuin vahvisti, että EU voi säätää puitteista, joilla varmistetaan vähimmäispalkkojen riittävyys, sillä tämä palvelee unionin sosiaalisia tavoitteita. Kuitenkin tuomioistuin kumosi direktiivin 5 artiklan 2 kohdan, joka sisälsi yksityiskohtaisia kriteerejä (liittyen esimerkiksi ostovoimaan ja palkkojen kehitykseen), joita jäsenvaltioiden olisi pitänyt noudattaa lakisääteisiä vähimmäispalkkoja asettaessaan.
Tuomioistuimen mukaan nämä kriteerit olivat niin sitovia, että ne merkitsivät suoraa puuttumista palkkojen tasoon – tämä ei kuulu EU:n toimivaltaan. Samalla kumottiin säännös, joka kielsi vähimmäispalkkojen alentamisen automaattisen indeksitarkistuksen yhteydessä.
2. Työehtosopimusten kattavuus – Ammattiyhdistysliikkeen voitto
Tämä on tuomion merkittävin osa työntekijöiden edunvalvonnan kannalta. Tuomioistuin vahvisti direktiivin 4 artiklan pätevyyden.
Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot laatimaan toimintasuunnitelman työehtosopimusten kattavuuden lisäämiseksi, jos kattavuus on alle 80 % työntekijöistä. Tuomioistuin totesi, että tämä ei loukkaa negatiivista järjestäytymisvapautta (eli oikeutta olla kuulumatta liittoon) eikä pakota ketään liittymään liittoon, vaan ainoastaan velvoittaa valtiot edistämään neuvottelujärjestelmää.
Hyödyt ja haitat tiivistettynä
Hyödyt
- Oikeusvarmuus: Epävarmuus direktiivin kohtalosta on poistunut. Jäsenvaltioiden on nyt pantava se täytäntöön.
- Tes-kattavuuden vahvistaminen: 80 %:n tavoite on nyt "betonoitu" EU-oikeuteen. Tämä on vahva työkalu liitoille maissa, joissa sopimuskulttuuri on heikkoa.
- Pohjoismaisen mallin suoja: Tuomioistuin vahvisti epäsuorasti, että EU ei voi suoraan määrätä palkkatasoja, mikä rauhoittaa Tanskan ja Ruotsin huolia itsemääräämisoikeudesta.
Haitat
- Konkreettisuuden menetys: Kun 5(2) artiklan tarkat kriteerit kumottiin, direktiivin "hampaat" lakisääteisten minimipalkkojen tason nostamisessa tylsyivät hieman.
- Indeksisuoja poistui: Automaattisen indeksitarkistuksen suoja (kielto alentaa palkkaa) poistui, mikä voi teoriassa mahdollistaa leikkauksia tietyissä taloustilanteissa.
- Tulkinnanvaraisuus: "Riittävän palkan" määritelmä jää nyt enemmän kansallisten prosessien ja suositusten varaan sitovan lainsäädännön sijaan.
Johtopäätökset ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijöiden edustajien näkökulmasta
Sekä ETUC että UNI Europa ovat kommentoineet ratkaisua ja vetäneet siitä seuraavat johtopäätökset:
1. Direktiivi on voimassa – odottelu on ohi
ETUC:n pääsihteeri Esther Lynch korosti, että tuomio poistaa epäilyt direktiivin laillisuudesta. Jäsenvaltioilla ei ole enää tekosyitä viivyttää toimeenpanoa. Ammattiliittojen viesti on selvä: hallitusten on lopetettava "odota ja katso" -taktiikka ja ryhdyttävä toimiin.
2. Kansalliset toimintasuunnitelmat ovat nyt pääasia
UNI Europan mukaan tuomion tärkein anti on 4 artiklan vahvistaminen. Koska suurin osa EU-maista jää alle 80 %:n työehtosopimuskattavuuden, ammattiliitoilla on nyt EU-oikeuteen perustuva vaatimus saada hallituksilta konkreettisia toimia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:
- Yleissitovuuden laajentamista.
- Liittojen toimintaedellytysten parantamista.
- Työnantajien "union busting" -toiminnan rajoittamista.
3. Julkiset hankinnat vipuvartena
UNI Europa on erityisesti korostanut, että 80 %:n tavoitteen saavuttamiseksi julkiset hankinnat on valjastettava tukemaan työehtosopimuksia. Direktiivin henki ja tuomioistuimen vahvistus antavat selkänojaa vaatimukselle, että julkista rahaa tulisi ohjata vain yrityksille, jotka noudattavat työehtosopimuksia.
4. Liitoilla tärkeä tehtävä palkkojen riittävyyden valvonnassa
Vaikka tuomioistuin kumosi sitovat kriteerit palkkojen määrittelylle (Art 5(2)), direktiivin yleistavoite (Art 5(1)) riittävistä palkoista on yhä voimassa. ETUC muistuttaa, että niin kutsutut viitearvot (60 % mediaanipalkasta ja 50 % keskipalkasta) ovat edelleen olemassa direktiivin suositusosassa. Liittojen tehtävä on nyt varmistaa kansallisella tasolla, että näitä viitearvoja käytetään de facto mittareina, vaikka tuomioistuin esti niiden käytön sitovana EU-lakina.
Tuomiota voi pitää "torjuntavoittona" pohjoismaiselle mallille, mutta samalla myös kehoitteena eurooppalaiselle ay-liikkeelle hyödyntää direktiiviä työehtosopimusten kattavuuden lisäämiseksi koko mantereella.
