Frisbeegolf on ongelman­ratkaisua käytännössä

Älyttömän vaikeaa. Kiekko ei mene sinnepäinkään kuin pitäisi!

Ville Nivalaisen suhde frisbeegolfiin ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Hän oli heitellyt liitokiekkoa eli frisbeetä jo koululaisena. Hän muutti Joensuuhun opiskelemaan vuonna 1997 ja löysi ultimatepeleihin kavereita. Ultimate on joukkuepeli, jossa tehdään frisbeellä maaleja.

Neljän hengen peliporukka järjestäytyi vuonna 2004 Ultimateseura Flying Objectiksi, sillä rekisteröitynyt urheiluseura sai sisäpelivuoroja Joensuu Areenasta alennettuun hintaan.

Kesällä 2007 eräs ultimatepelaaja toi seuralle kokeiltavaksi uudennäköisiä kiekkoja ja vinkkasi lajista nimeltä frisbeegolf. Nivalainen muistelee, että Kirkkopuistossa ei ollut avausheittojen paikkoja ja frisbeegolfrataa sai kiertää miten päin vain korilta korille. Samalla oli vaarana, että kiekot osuvat ihmisiin vaarallisesti sijoitettujen väylien takia.

– Teimme heittämisessä kaikki aloittelijoiden virheet, kun ei ollut YouTube-sisältöä, alueella harrastajia tai muutakaan taustamateriaalia.

Nivalainen sanoo, että yleisimmät virheet ovat alavartalon käytössä, ranteen asennossa ja liikeradoissa. Liikkeet ovat tökkääviä, ei anneta painon siirrolla liikkeen jatkua. Paino jää liian taakse ja kiekko lähtee liian ylös. Pystyyn lähtevä kiekko menettää nopeutta.

Ultimaten harrastajat jaksoivat lajia yhden iltapäivän, kunnes totesivat että ”aivan turha laji, jolla ei ole tulevaisuutta Pohjois-Karjalassa”.

– Kiekot eivät käyttäytyneet mitenkään järkevällä tavalla.

Kului pari vuotta. Nivalainen oli valmistunut Joensuun yliopistosta fysiikan, matematiikan, kemian ja tietojenkäsittelytieteiden opettajaksi. Hän jäi töihin yliopistoon assistentiksi ja tutkijaksi. Kahvitauolla hän sai vinkin urheilukaupan uusista kiekoista.

– Kaveri oli käynyt todennäköisyyksiä uhmaten ostamassa pari kiekkoa ja heittämässä niitä. Suu vaahdossa hän kertoi, että kiekot lentävät eri tavalla kuin ne mitä aiemmin oltiin kokeiltu!

Nivalainen antoi frisbeegolfille uuden mahdollisuuden.

– Kiekot menivätkin suoraan! Luonnontieteilijänä uteliaisuus heräsi siihen, voiko tosiaan kiekot olla keskenään niinkin erilaisia. Lajia kokeilemaan löytyi muutamia ihmisiä lisää ja jo samana vuonna eli 2009 ultimate-seuramme alkoi järjestää frisbeegolfin viikkokisoja.

Korona-aikana frisbeegolfista tuli Suomessa koko kansan laji. Luken vuoden 2022 tutkimuksen mukaan joka viides aikuinen Suomessa harrastaa lajia.

Suomessa on lajiliiton mukaan nyt yli 200 frisbeegolfseuraa. Ultimateseura Flying Object vaihtoi vuonna 2012 molempia lajeja paremmin kuvaavaan nimeen Joen Liitokiekko. Siihen on kuulunut parhaimmillaan noin 370 jäsentä ja se on lajiliiton mukaan Suomen neljänneksi suurin seura.

Hyvä rata on älyllinen haaste

Ville Nivalainen alkoi suunnitella frisbeegolfratoja, kun harrastajamäärät kasvoivat ja radoilla joutui jonottamaan. Hän kertoo, että vanhoilla radoilla oli lisäksi havaittu turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

– Lajissa kiehtoo sopivanlainen vaikeus. Pitää pystyä visualisoimaan, miten kiekon pitäisi lentää. Se on ongelmanratkaisua käytännössä. Ratasuunnittelijana haluan rakentaa ihmisille ongelmia, älyllisiä haasteita, jotka muuttuvat fyysisiksi.

Nivalaista kiinnostaa lajissa heiton lähtökulman ja kiekon valinnan vaikutus, erilaisten kiekkojen liito lennon eri vaiheissa sekä miten kiekko käyttäytyy osuessaan maahan, ja miten tätä kaikkea voi kontrolloida.

Luonnontieteellinen koulutus antaa omat etunsa.

– Ymmärrän fysiikan lainalaisuudet, pyörimisen ja liikemäärämomentin. Ajattelen, että näen vähän syvemmältä. Se on pitkälle samaa, mitä olen opiskellut ja tehnyt työkseni.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Suomessa on frisbeegolfradat.fi-sivuston mukaan 1 043 rataa. Nivalaisen mukaan MM-kisatasoisia ratoja ei ole montaa Suomessa. Mäntymetsäratoja on riittävästi, mutta puistomaisia haastavia ratoja liian vähän. Niitä tarvittaisiin, koska ne opettavat korkeampien heittolinjojen heittoja, rollereita ja tuuliolosuhteita. Rolleri tarkoittaa heittoa, jossa kiekko pyörii reunallaan maata pitkin. Lisäksi puistomaiset radat ovat visuaalisesti houkuttelevia.

Yrittäjän sudenkuopat

Erään frisbeegolfkierroksen jälkeen Ville Nivalainen jutteli Kirkkopuiston parkkipaikalla Ismo Hirvosen ja Vesa Tenhusen kanssa. Selvisi, että kaikkia oli omissa ajatuksissa kiinnostanut kiekkojen valmistaminen.

Nivalainen on luonnontieteilijä, Hirvonen teollinen muotoilija ja Tenhusella on tietoteknistä osaamista. Yhdessä he perustivat Obsidian Discs -yrityksen vuonna 2014.

Nivalainen muistelee, että yritys sai hyvin pienen avustuksen ELY-keskukselta ensimmäiseen ruiskuvalumuottiin, mutta muuten toiminta rahoitettiin itse. He kauppasivat kiekkoja auton takakontista harrastajalta toiselle.

– Se oli rakkaudesta lajiin. Suusta suuhun viesti toimi.

Nykyään Obsidian Discs valmistuttaa alihankkijoillansa kiekkojen lisäksi itse suunnittelemiaan maalikoreja, heittoalustoja ja opasteita radoille. Nivalainen myös suunnittelee ratoja yrityksensä kautta. Hän arvioi, että yhden aloittelijatasoisen 9-väyläisen radan kokonaisuus suunnitteluineen ja varusteineen maksaa verottomana 8 500–10 000 euroa, kilpatason 18-väyläisen radan kustannukset alkavat 20 000 eurosta. Päälle tulee radan rakentamiseen liittyvät kustannukset.

Jos Nivalainen perustaisi yrityksen nyt, hän panostaisi markkinointiin ja hankkisi riskirahoitusta.

– Fail fast mieluummin kuin hidas kuolema. Meillä yrittäjyys on sivutoimista, harrastuksen jatke. Emme alun perinkään ajatelleet, että kohta ajaisimme Porscheilla.

Frisbeegolfliiton mukaan jo yhdellä midrange-kiekolla pärjää, mutta yleensä pelaajilla on ainakin draiveri pitkiin aloitusheittoihin, lähestymisfrisbee alle sadan metrin heittoihin ja putteri.

Kiekkomarkkinoita hallitsee isot kansainväliset toimijat, kuten House of Discs, Innova ja Discraft. Markkinoille tunkeutuminen on Nivalaisen mukaan hankalaa.

Kiekkoja on monen hintaisia, mutta esimerkiksi Obsidian Discsin peruskiekot maksavat muovista riippuen 16,50–20 euroa. Yrityksen kohderyhmää ovat keski-ikäiset, maksukykyiset ja kotimaisia tuotteita arvostavat.

– He ovat löytäneet meidät, mutta nuorison reppuihin pääseminen on vaikeaa!

Tampereella ja Nokialla pelataan kesällä 30.7.–3.8.2025 frisbeegolfin MM-kisat. Tämä on ensimmäinen kerta, kun MM-kisat järjestetään Pohjois-Amerikan ulkopuolella.