Pari vuotta sitten aloittaessani nykyisessä työssäni olin kaikesta muusta varauksettoman innoissani, paitsi uuden työyhteisöni supisuomalaisuudesta. Tulin dynaamisesta start-up-maailmasta, jossa puolet työyhteisöstä oli muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia. Nyt olin paikassa, jossa tasan yksi maayhtiön työntekijä oli tullut Suomen ulkopuolelta. Ei mennyt kauaa, kunnes tajusin, että olin käsittänyt diversiteetin melko kapeakatseisesti. Kyllä – olin työskennellyt monipuolisesti eri kieli- ja kulttuuritaustoista olevien ihmisten kanssa, mutta lähes jokainen kollegani oli ollut samanikäinen, noin kolmekymppinen uraohjus.
On olemassa yksi diversiteetin muoto, joka jää toistuvasti vähemmälle huomiolle, ja se on eri-ikäisten monimuotoisuus. Näin siitäkin huolimatta, että elinikien pidentyessä monella työpaikalla on eri-ikäisiä työntekijöitä yhtäaikaisesti pian enemmän kuin koskaan. Aiheesta puhutaan lähinnä eläkeläislehtien palstoilla, vaikka eri-ikäisten osaamisen uudenlaista yhdistämistä tulisi miettiä paljon enemmän vaikkapa sellaisilla aloilla, joilla teknologisen kehityksen tuoma disruptio näkyy vahviten. Kun työpaikalla tulee yhtäkkinen tarve syväosaajalle asiasta, jota ei ollut edes olemassa muutama vuosi sitten, vanhanaikaiset mestari–kisälli-ajatuskulut eivät enää päde. Vaikka kokemusvuodet ja paineensietokyky eivät vielä olisikaan konkarin tasolla, ehkä nuorella syväosaajalla olisi silti paikkansa strategisessa johdossa esimerkiksi tilapäisten rotaatioiden kautta. Voisiko johtamisen henkilöstö-, taloudellista tai teknistä vastuuta ylipäänsä hajauttaa nykyistä laajemmalle kokemusspektrille?
Eri-ikäisten diversiteetistä huolehtiminen on rekrytointi- ja johtamiskysymyksen ohella myös vahvasti kulttuurikysymys. Elämme aikaa, joka on altis vastakkainasettelulle ja jopa sukupolvien väliselle katkeruudelle ja kyynisyydelle. Nämä ovat myrkkyä eri-ikäisten yhteispelille. Työpaikan konkarit eivät saa nähdä nuorempien näkemyksiä ja osaamista uhkana asemalleen ja nuorempien tulisi osata hyödyntää kokeneempien kollegoidensa laajempaa perspektiiviä. Vaikka kaipaan edelleen entisen brittikollegani kuivaa huumoria ja kreikkalaisen data-analyytikon melodramaattisuutta, nautin myös nykytyöyhteisöni monipuolisuudesta. Yritän jatkuvasti oppia enemmän parikymppisen opiskelijatyöntekijämme erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa. Samaan aikaan kuusikymppisten työkavereideni seesteinen jämäkkyys on tuonut omiin työtapoihini enemmän rauhaa ja varmuutta. Juju on ikuisen uteliaisuuden ja arvostuksen säilyttämisessä toisiamme kohtaan.
Kirjoittaja on entinen teekkarijärjestöjyrä, joka työskentelee nykyisin lääketeollisuudessa.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.