Perhemyönteisyyden on näyttävä työehtosopimuksissa ja työpaikoilla entistä vahvemmin

12.3.2021
|
Blogimerkintä

Perhemyönteisyyden on näyttävä työehtosopimuksissa vielä nykyistä vahvemmin. Hallituksen perhevapaauudistuksen viesti vastuun tasaisesta jakamisesta on otettava käyttöön yhteiskunnan eri sektoreilla. Kaikki uudet avaukset, jotka voisivat tuottaa perheystävällisempää työelämää, on kuultava herkällä korvalla.

Viime vuosina on tullut selväksi, etteivät perhevapaat jakaudu tasaisemmin äidin ja isän välille itsestään. Kulttuurin muuttamista ei voida odotella tumput suorina. Tarvitaan lakiuudistuksia, käytäntöjen muuttamista työpaikoilla ja tuuppimista tasa-arvoiseen suuntaan. Hallituksen perhevapaauudistus on hyvä pohja näille muutoksille. Se ei kuitenkaan yksin ratkaise tasaisempaa hoivavastuuta. Työelämässä on tapahduttava paljon.

Ensi syksynä käydään työehtosopimusneuvotteluja. Yksi isoimmista neuvotteluissa pöydällä olevista kysymyksistä ovat perhevapaat. Tällä hetkellä voimassa olevissa työehtosopimuksissa on yleisimmin kolmen kuukauden palkallinen äitiysvapaa ja viikon palkallinen isyysvapaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen otti jo kantaa aiheeseen. Ministeri esitti, että isien tulisi saada lisää palkallisia perhevapaita työehtosopimusten kautta.

Perhemyönteisyyden on näyttävä työehtosopimuksissa vielä nykyistä vahvemmin. Hallituksen perhevapaauudistuksen viesti vastuun tasaisesta jakamisesta on otettava käyttöön yhteiskunnan eri sektoreilla. Kaikki uudet avaukset, jotka voisivat tuottaa perheystävällisempää työelämää, on kuultava herkällä korvalla.

Keskeistä on se, miten käytännöt ja asenteet muuttuvat työpaikoilla. Tuoreen isän kohdalla pitää lähteä siitä oletuksesta, että hän hyödyntää perhevapaita täysimääräisesti. Työpaikalla ei ole vain kannustettava tähän suuntaan, vaan tehtävä tästä toimintatavasta uusi normaali. Yksi keskeinen muutos on tehtävä myös sijaisjärjestelyihin. Tuoreen isän töitä ei pidä lykätä kollegoiden hoidettavaksi, vaan sijaistus on tehtävä reilusti ja sille on luotava äidin vapaaseen vertautuvat käytännöt. Nämä ovat käytännön toimia, joilla on suuri vaikutus ja joilla asetetaan äidit ja isät samalle viivalle.

Satsaus tasaisesti jaettuihin perhevapaisiin on samalla satsaus parempaan ja kestävämpään työelämään. Kyse on paitsi isän oikeudesta isyyteen, myös lapsen parhaasta. Tästä keskustelusta ei sovi unohtaa myöskään naisten työmarkkina-asemaa. Kummallakin vanhemmalla, myös lapsen äidillä tulee olla tasavertainen mahdollisuus kehittää itseään ja edetä urallaan. Kun perhevapaita ja hoivavastuuta ryhdytään jakamaan tasaisemmin, lisätään myös työntekijöiden motivaatiota ja tyytyväisyyttä. Samalla luomme kaikkeen elämään mallia, jossa naisten ja miesten perinteisten roolien sijaan toimitaan yhdenvertaisesti.

Miten edistetään käytännössä perheystävällistä työelämää? Kuinka perhevapaauudistuksen henki saadaan näkymään tasaisempana hoivavastuuna? Toivon, että tänä vuonna kuulemme aiheesta mahdollisimman monta uutta avausta.