- Kirjailija, kuvittaja, leikkipuistosuunnittelija
- Koulutus: kunniatohtori, Tampereen yliopisto
- Lisäksi opintoja Stanfordin yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Turun kauppakorkeakoulussa. Pääaineena talousmaantiede.
Kerro lyhyesti tekemisestäsi, jonka ansiosta olit finalisti kategoriassa Women in Tech Ally (”Naiset tekniikan alalla, liittolainen”).
Olen tehnyt koko työurani tietojenkäsittelytieteen ajatuksia lähestyttäviksi erilaisille ihmisille. Työ ottaa välillä lastenkirjan, leikkipuiston, hallituspaikan tai esseekokoelman muodon.
Aloitin 15 vuotta sitten Rails Girls -työpajojen järjestämisen, kirjoitan Hello Ruby -kirjasarjaan ja opetusfilosofian lapsille, suunnittelin Helsingin kaupungin kanssa tietokoneteemaisen leikkipuiston, istun ohjelmointikoulu Hiven hallituksessa ja kirjoitin Nähdä maailma hiekanjyvässä -nimisen tietokirjan aikuisille.
Mikä sai sinut innostumaan alalle?
Tietokoneiden kieli oli aina teknologian, tieteen ja talouden kieltä. Minulla oli tunne, että tietokoneiden tarina oli paljon enemmän kuin sarjanumeroita tai kellotaajuuksia. Teknologia muuttaa maailmaamme jatkuvasti, mutta ilman sanoja emme voi osallistua keskusteluun, vaikuttaa kehityksen suuntaan tai tutkia tietojenkäsittelytieteen ideoita uusista näkökulmista. Sitä varten tarvitsemme kieltä, vanhoja ja uusia sanoja ja tapoja opettaa.
Oletko kokenut työsi / tekniikan alalla olon tasa-arvoisena?
Lastenkulttuurin ja koulutuksen puolella naiset ovat enemmistössä, teknologian puolella taas miehet. Olen tasapainoillut monen maailman välissä ja kokenut aina oloni itsekehitetyissä poikkileikkauspisteissä tyytyväisimmäksi.