Uutiset ja blogit

Kuu ruostuu ja on ruostunut jo – vähän, mutta varsin kirjaimellisesti. Tästä hämmentävän kuuloisesta löydöstä tiedotti Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa muutama vuosi sitten, kun amerikkalainen tutkijaryhmä oli löytänyt Kuusta ruostetta intialaisen Chandrayaan-1-avaruusluotaimen havainnoista.

Aihe on myös sen jälkeen aika ajoin noussut esille tiedeuutisissa, esimerkiksi viime vuonna BBC:n julkaisemassa Sky at Night -lehdessä. Tähtitieteilijöiden tieto asiasta toisin sanoen ei näytä muuttuneen vuoden 2020 jälkeen. Kuusta löytynyt ruoste on pysynyt siitä lähtien hämmentävänä seikkana – eräänlaisena osittain ratkaistuna arvoituksena, jolle on olemassa alustavia selityksiä.

Ruoste tarkoittaa tässä tapauksessa hematiittia (Fe₂O₃) eli punaista rautaoksidia eli raudan oksidia hapetusasteella +3. Chandrayaan-1:n satelliittikartoitus paljasti sitä pieninä määrinä Kuun napojen läheisyydestä. Laikuittaisia esiintymiä löytyy molemmilta navoilta noin leveyspiireille 75 eteläistä ja 75 pohjoista asti.

Hematiitti on väriltään ruosteenpunaista, ja sitä voidaan sanoa ruosteeksi. Ainoa ero käytännön maanpäällisen ruosteen ja hematiitin välillä on vesi. Kosteissa maanpäällisissä oloissa ruoste koostuu seoksesta vettynyttä hematiittia (Fe₂O₃ · x H₂O), rauta(III)hydroksidia (Fe(OH)₃) sekä rauta(III)oksihydroksidia (FeOOH).

Kuussa esiintyy ruostetta niin vähän, että se ei käytännössä värjää Kuuta punaiseksi (*). Sitä vastoin Marsin pintaa ruosteiset kivet peittävät tunnetusti kauttaaltaan.

Kuussa raudan pitäisi pelkistyä, ei hapettua

Vähäinenkin määrä ruostetta Kuussa sai tutkijat silti hämmästymään, sillä kolmenarvoisten rautayhdisteiden esiintyminen vaatii vahvasti hapettavat olosuhteet. Tyypillisesti vaatimuksena on alkuainehappi. Sitä Kuussa tietenkään ei ole, sillä Kuulla ei ole kaasukehää laisinkaan.

Lisäksi se vähäinen määrä äärimmäisen ohutta avaruuden kaasua, joka pääsee tekemisiin Kuun pinnan kivien kanssa, on ennemminkin pelkistävää kuin hapettavaa. Koska Kuulla ei ole ilmakehää eikä magneettikenttää, Auringon hiukkastuulen sisältämät protonit pääsevät iskemään vapaasti sen pinnalle, intialaisluotaimen dataa analysoinut Havaijin yliopistossa työskentelevä Shuai Li selventää Nasan tiedotteessa aurinkotuulen vaikutuksista.

Protonit ovat kemiallisesti pelkistäviä, sillä ne ovat käytännössä vetyatomin ytimiä, ja vety on luonteeltaan pelkistävää. Pelkistävä vaikutus edellyttää tosin sähkövarauksen tasapainoa – mutta tämä ei ole ongelma. Positiivisesti varautuneiden protonien lisäksi Auringosta irtoaa aurinkotuulen mukana negatiivisesti varautuneita elektroneja.

Niinpä Kuussa raudan pitäisi ennemminkin pelkistyä metalliksi, tai minimissään pysyä hapetusasteella +2. (**)

Lin mukaan Kuu onkin ”järkyttävän huono ympäristö hematiitin muodostumiselle”. Hänen tutkijakollegansa Abigail Freeman puolestaan totesi, ettei ensi alkuun ollut uskoa havaintoja.

”Ruostetta ei pitäisi olla olemassa Kuun olosuhteissa”, Freeman kommentoi.

Ratkaisu: Maan happi ja magneettikenttä?

Lin ryhmä arvelee, että ratkaisu saattaisi löytyä Maasta. Meidän ilmakehämme yläosissa esiintyy yllättävän paljon atomaarista happea, eli happea yksittäisiksi atomeiksi hajonneena. Maan magneettikentän ”hännän” mukana näitä happiatomeja on havaittu jo aiemmin lentävän satojen tuhansien kilometrien päähän kotiplaneetastamme.

Samalla Maan magneettikentän häntä suojaa Kuuta aurinkotuulelta osan aikaa. Ehkä tämä mekanismi tarjoaa mahdollisuuden hematiitin muodostumiselle?

Se, että tutkijat löysivät satelliittidatasta enemmän hematiittia Kuun Maahan näkyvältä puolelta kuin takapuolelta, tukee hypoteesia.

Tieteellisessä artikkelissaan tutkijat huomauttavat lisäksi, että Kuun napa-alueille aurinkotuulta osuu paljon vähemmän kuin Kuun päiväntasaajalle. Tämäkin on sopusoinnussa havaintojen kanssa.

Toisaalta selitysmalli ei poista sitä tosiasiaa, että suurimman osan ajasta Kuun pinta jää kaikesta huolimatta aurinkotuulen pelkistävälle vaikutukselle paljaaksi – myös napa-alueilla. Tarkempi selitys vaatiikin vielä lisää havaintoja.

Tutkijoiden tieteellinen artikkeli julkaistiin syksyllä 2020 Science Advances -lehdessä. Se on vapaasti luettavissa. Chandrayaan-1-luotain teki havaintonsa alun perin jo vuonna 2008, mutta hematiitti paljastui vasta datan tarkassa analyysissä yli vuosikymmen myöhemmin.

Huomautuksia

(*) Kuun punertuminen kuunpimennysten aikaan on arkipäivästä tuttu ilmiö, mutta se ei liity ruosteeseen mitenkään. Kyseessä on puhtaasti näennäinen ilmiö, jonka aiheuttaa valo eikä kuun kemiallinen koostumus.

Kun Kuu joutuu Maan varjoon, Maan ilmakehä kuitenkin taittaa valoa Kuun pinnalle. Punainen valo pääsee ilmakehästä läpi paljon paremmin kuin sininen.

Auringonpimennyksissä vastaavaa ilmiötä ei havaita, koska Kuun pinnalla vallitsee lähes tyhjiö. Niinpä Kuun varjo Maan pinnalla on terävärajainen.

(**) Raudan alemmassa hapetusasteessa +2 eli ole mitään kummallista. Rautapitoisia kiviä on Kuussakin paljon.

Myös Maan vaipassa, alkuainehapen suhteen hapettomissa oloissa, esiintyy paljonkin kahdenarvoista rautaa erityisesti oliviini-nimisessä mineraalissa. Se on kemiallisesti magnesium- ja rauta(II)ortosilikaattien seosta (kemiallinen kaava (Mg,Fe)₂SiO₄). Maan vaipan koostumuksesta on voitu tehdä päätelmiä tulivuorenpurkausten Maan pinnalle pullauttamasta laavasta.

Raudan yleiset hapetusasteet ovat 0 (metallina) sekä rautayhdisteiden +2 ja +3.

Italialais-skotlantilainen ryhmä väittää löytäneensä muinaisen Egyptin toiseksi suurimman pyramidin alta 600–1200 metriä syvän ”valtavan maanalaisen kaupungin”. Gizassa Khefrenin eli Khafren pyramidin alta väitetysti tehdystä löydöstä on kerrottu muutamissa medioissa, kuten New York Postissa ja Daily Mailissa. Väitteet ovat herättäneet huomiota myös sosiaalisessa mediassa.

Khefrenin pyramidi sijaitsee Gizassa aivan pyramideista suurimman, Kheopsin eli Khufun pyramidin vieressä. Nämä kaksi muistomerkkiä ovat lähes yhtä isot vain muutaman metrin korkeuserolla.

Onko Corrado Malangan ryhmän kohua herättänyt päätelmä pätkänkään vertaa pätevä, on asia erikseen. Tutkijoiden itsensä julkaisema kuva havainnostaan (alempana) on siinä määrin epäselvä, että vaatii melkoista mielikuvitusta nähdä siinä ”maanalainen kaupunki”.

Tutkijat itse tulkitsevat pystysuorat sumeat kuviot porraskuilujen kaltaisiksi keinotekoisiksi rakenteiksi.

Korostettakoon, että tutkijoiden julkaisema kuva on todella niin epäselvä kuin alta näkyy. Sosiaalisessa mediassa kiertäneet kaaviokuvat tarkkarajaisista rakenteista pyramidin alla ovat sataprosenttista mielikuvitusta – vain tutkijoiden tulkintoja tai kenties yli-innokkaan yleisön tekoälyllä piirtämiä kuvia.

Mahdoton mittausmenetelmä

Kaiken lisäksi Malangan väittämä mittausmenetelmä vaikuttaa mahdottomalta. Tutkijat väittävät nähneensä kallioon pyramidin alle satelliitista, joka kuvasi Gizaa sar-tutkalla. Todellisuudessa sar-tutkien eli keinotekoisen aukon tutkien noin 1–10 gigahertsin mikroaaltotaajuudet eivät uppoa kiveen kovinkaan syvälle.

Eräässäkin kahden vuoden takaisessa kiinalaistutkimuksessa todettiin sar-tutkien näkevän maan pinnan alle parisen metriä. Nasan teknologiaesittelyssä puhutaan puolestaan siitä, miten hyvin eri aallonpituuksilla sar-tutkat näkevät läpi puiden oksista ja lehdistä – ei satojen metrien kivikerroksista.

Myös väitettyä pyramidilöytöä koskevissa uutisissa tähän on kiinnitetty huomiota. Daily Mailille asiaa kommentoinut tutka-arkeologiaan erikoistunut yhdysvaltalaisprofessori Lawrence Conyers toteaa, ettei tutkilla voi nähdä niin syvälle kuin Malanga kollegoineen sanoo. Kyse on hänen mukaansa ”valtavasta liioittelusta”.

Arabiemiraateissa julkaistavalle englanninkieliselle The National News -lehdelle puhunut egyptiläinen arkeologi ja Egyptin entinen muinaismuistoministeri Zahi Hawass tuomitsi Malangan väitteet suorapuheisesti ”valeuutisiksi”. Puheilla kaupungista pyramidin alla ei ole hänen mukaansa mitään tieteellistä pohjaa.

Faktantarkistussivusto Snopes totesi väitteet niin ikään perusteettomiksi.

Epäilyttävä julkaisulähde tai ei lähdettä ollenkaan

Jopa Malangan ryhmä itse myöntää radioaaltojen rajallisen läpäisykyvyn kolmen vuoden takaisessa raportissaan. Tuolloin Filippo Biondin kanssa kirjoittanut Malanga kuitenkin väitti ja yhä väittää, että maaperän seismiset värähtelyt muuttaisivat kiven lähes läpinäkyväksi tutkalle.

Väite kuulostaa todella epätodennäköiseltä.

Malangan ryhmän uusimpia tuloksia ei ole julkaistu tieteellisesti missään ainakaan vielä. Edellä mainittu aiempi artikkeli on julkaistu Remote Sensing -lehdessä, ja se on periaatteessa vertaisarvioitu. Remote Sensing on kuitenkin lähteenä huomattavan epäilyttävä.

Julkaisufoorumi- eli Jufo-tietokannan mukaan Remote Sensingin laatuluokitus tieteellisenä lehtenä on nimittäin nolla. Arvio tarkoittaa, että lehti ei täytä edes tieteellisen julkaisemisen minimivaatimuksia. Jufo on suomalaisten eri alojen akateemisten huippuasiantuntijoiden kokoama tieteellisen laadun arvioinnin tietokanta.

Laatuarvio nolla ei toki tarkoita, että kaikki Remote Sensing -lehdessä julkaistu aineisto olisi väärää. Tähän lähteeseen ei voi kuitenkaan luottaa, ovat ainakin suomalaiset asiantuntijat todenneet.

Myös Remote Sensingin julkaisijaa, sveitsiläistä tieteellisten lehtien kustantajaa MDPI:tä, pidetään maineeltaan jossain määrin kyseenalaisena. MDPI:tä on syytetty niin sanotusta saalistusjulkaisemisesta eli siitä, että tieteellistä luotettavuutta poljetaan rahan tavoittelun takia.

Itsensä ufologiksi myöntävä ufologi

Urallaan alun perin kemian professorina toiminut Corrado Malanga tunnetaan ufotutkijana. Hän itsekään ei peittele tätä kiinnostuksen kohdettaan, vaan kertoo siitä erittäin avoimesti kotisivuillaan.

Englanninkielisen omaelämäkertansa mukaan Malanga on toiminut Italiassa sikäläisen Kansallisen Ufologian Keskuksen johdossa. Vuosituhannen alussa hän erosi näistä tehtävistä, sillä hän riitautui muiden ufologien kanssa siitä, miten meidän pitäisi tulkita ufotarinoiden klassikkosatua – avaruusolentojen ihmisille suorittamia sieppauksia.

Malangan mukaan todella monet ihmiset ovat joutuneet avaruusolentojen kidnappaamiksi ja näiden ufo-olioiden kirurgisten kokeiden kohteeksi. Malangan teorian tekee huonosti testattavaksi se, että hänen mukaansa suurin osa ufojen uhreista ei muista tapahtumista paljonkaan.

Monista ufointoilijoista poiketen Malanga kuitenkin katsoo sieppausilmiön kertovan avaruusolentojen vihamielisyydestä eikä ystävällisistä aikeista. Juuri tässä oli ufologeja repineen riidan ydin. Ufo-olennot tavoittelevat vihamielisillä ihmiskokeillaan kuolemattomuutta, Malanga arvelee.

Vessanpöntön huuhtelupainiketta käytetään monessa taloudessa lukuisia kertoja päivässä. Siksi on tarpeen tarkastella, mitä pöntöstä huuhtelee alas ja millä tavalla.

Osa saattaa vedenkulutusta vähentääkseen vetää kaksoishuuhtelupöntön jatkuvasti pienellä huuhtelulla. Kannattaako se?

– Ajattelen, että pieni huuhtelu on nestemäisen tuotoksen poishuuhteluun. Kun pönttöön menee kiinteitä aineita ja paperia, iso huuhtelu silloin on syytä ottaa käyttöön, sanoo LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen.

Mäkisen mukaan huuhteluveden tarkoitus on paitsi kuljettaa pöntön sisältö pois, myös huuhtoa viemäriputken sisäpintaa.

Pieni huuhtelu voi viedä tavaran pois näkyvistä, mutta aina vesimäärä ei riitä kuljettamaan kiinteää ainetta kunnolla eteenpäin. Ongelmia voi seurata, jos tämä toistuu jatkuvasti.

– Jos huuhtelu ei ole riittävä, on se vaara, että viemäriputken sisälle alkaa jäädä tavaraa, Mäkinen sanoo.

Mäkisen mukaan veden määrään ei kuitenkaan voi antaa yleispätevää ohjetta. Putkiston materiaali ja kunto vaikuttavat tarvittavaan huuhteluveden määrään.

Jos viemäriputki on uusi eli pinnaltaan sileä ja liukas, vähäisempikin vesimäärä voi riittää. Vanhan valurautaisen viemäriputken sisäpinta taas muuttuu ajan mittaan karheaksi. Putken liitoskohtiin on myös voinut muodostua paakkuja. Tällöin huuhtelussa tarvitaan enemmän vettä.

Järjestelmän toimivuuden vuoksi Mäkinen säästäisi vettä ensisijaisesti muussa kulutuksessa kuin wc:n huuhtelussa.

”Käsittämättömiä juttuja”

Pahimmat tukokset pönttöihin syntyvät väärinkäytöstä eli siitä, että pönttöön heitetään sinne kuulumattomia asioita. Pönttöön kuuluvat ihmisjätösten lisäksi vain vessapaperi ja siivousvedet.

Mäkinen on ollut lvi-alalla reilut 40 vuotta. Hän on uransa alkuvaiheessa poiminut säännöllisesti putkistosta niin kondomeja kuin tamponeja.

– Olen löytänyt pikkuauton, nuken ja C-kasetin kotelon, ihan käsittämättömältä tuntuvia juttuja, hän kertoo.

Nykyään ihmiset ovat hänestä paremmin perillä siitä, mitä pönttöön voi laittaa. Jätevedenpuhdistamolla suodattimista noukitaan kuitenkin yhä vaikka ja mitä.

Mäkinen kiteyttää, että kaikki, mikä ei pehmene ja liukene vedessä, aiheuttaa vääjäämättä ongelmia.

– Jos isompi tavara jää putken saumakohtaan tai kulmaan, on ihan selvä asia, että sitä ei avata enää ihan pikkupuhalluksella, hän lisää.

Talouspaperi ja vanupuikot

Moni ajattelee, että esimerkiksi pienten vanupuikkojen heittäminen pönttöön ei tee hallaa. Mäkisen mukaan niitä ei tulisi missään nimessä heittää pönttöön. Jos ne kiilautuvat poikittain putkistoon, ongelmia on luvassa.

Yksittäisten nenäliinojen tai talouspaperiarkkien heittäminen pönttöön ei ole vielä suuri virhe, mutta jatkuva vääränlaisen paperin käyttö kuormittaa järjestelmää. Talouspaperi ei vety ja sula putkistossa samalla tavalla kuin vessapaperi.

Kuluttajille kaupataan vessapaperirullia, joiden hylsyjen luvataan liukenevan veteen. Kun paperi on käytetty, hylsyn voi valmistajan mukaan heittää pönttöön.

Mäkinen ei näe tällaisia hylsyjä varsinaisesti viemäreitä tukkivana tuotteena, mutta kannustaa pohtimaan, kannattaako niitä heittää pönttöön.

Kaikki viemäriin heitetty materiaali kuormittaa viemäriverkostoa ja lopulta jätevedenpuhdistamoa.

Voiko kattilan tyhjentää pönttöön?

Yksi asia on ehdoton: pönttö ei ole biojäteastia. Vaikka pönttöön ei heittelisi banaaninkuoria, esimerkiksi keittokattilan tyhjentäminen sinne voi tuntua kätevältä.

Mäkisen mukaan tämä ei kannata kahdestakaan syystä.

– Putkistoon mahtuu oikeasti aika isoja rottayhdyskuntia. Se populaatio tietysti tykkää kovinkin siitä, jos sitä vielä ruokitaan. Tämä on se iso ongelma.

Toinen selvä ongelma on rasva, joka alkaa kertyä ja kovettua putken sisäpintoihin.

– Aikaa myöten kerros paksuuntuu ja tukkii putken. Sen saaminen pois on aika järeä operaatio.

Varsinkaan rasvaisen liemen kaatamista viemäriin Mäkinen ei siis suosittele.

”Käsistä pois” on monen ajatus arjen touhuissa. Mäkinen kannustaa ajattelemaan omia tottumuksiaan laajemmin: yksi rasvainen liemi tai talouspaperituppo ei vielä tuki putkia, mutta jatkuvana tapana tulee tehneeksi pahimmassa tapauksessa kalliin virheen.