Uutiset ja blogit

Teknologia-alalla oman osaamisen kilpailuttaminen on aika tyypillistä, kertoo TietoEvryn henkilöstöjohtaja Hanna Vuorikoski. Kysyttyjen teknologioiden spesialisteja saatetaan houkutella paikanvaihtoon lupaamalla vaikkapa 500 euroa lisää palkkaa.

Vuorikosken mukaan yhtiöllä on selkeä ohjeistus: palkankorotukselle pitää aina olla perusteet. Hyvä perustelu ei ole se, että kilpaileva yritys tarjoaa paksumpaa tilipussia.

”Se, että työntekijäämme on houkuteltu muualle töihin, ei automaattisesti oikeuta saamaan meiltä korkeampaa palkkaa. Jos niin menettelisimme, se ei olisi oikeudenmukaista muita samanlaisessa roolissa työskenteleviä kohtaan. Jos henkilön rooli muuttuu, hänelle tulee lisää vastuita ja hän ylenee, niin totta kai silloin palkkaakin nostetaan.”

Kehittymismahdollisuudet voivat olla rahaa tärkeämpiä

Vuorikosken mukaan yhtiö seuraa tarkasti markkinadataa ja arvioi sen perusteella, millaista palkkaa kilpailijat maksavat samankaltaisessa tehtävässä toimiville asiantuntijoille, joilla on samantyyppinen kokemustaso. Jos käy ilmi, että Tieto­Evryn asiantuntijan palkkakehitys on jäänyt jostain syystä laahaamaan, niin korjaavia toimenpiteitä tehdään vuotuisen palkkakierroksen yhteydessä.

”Kun muualta kovapalkkaisen työtarjouksen saanut henkilö päättää jäädä meille, niin siellä taustalta paljastuu yleensä muitakin syitä kuin pelkkä raha: hän viihtyy työssään ja arvostaa kehittymismahdollisuuksiaan.”

TietoEvryllä kehittymismahdollisuuksia ohjaa My Growth -malli. Työntekijä itse on vastuussa kasvustaan ja miettii, mitä haluaa oppia, mihin teknologiaan haluaa erikoistua tai kiinnostaako häntä vaikkapa johtamispolku. Esihenkilön tai projektin vetäjän kanssa laaditaan kehittymissuunnitelma ja mietitään, millaista tukea sen toteuttamiseen tarvitaan.

Kaverin palkka ei ole enää tabu

A-Insinööreissä palkkakeskusteluja käydään aina tarpeen mukaan. Isoihin rakennusprojekteihin erikoistuneessa yhtiössä palkankorotustoiveista ja -tarpeista keskustellaan joustavasti pitkin vuotta esimerkiksi vastuiden tai osaamisen kasvaessa, kertoo henkilöstöjohtaja Elina Haapasaari.

”Meidän asiantuntijamme, etenkin nuoret, kysyvät rohkeammin, olisiko omalle palkalle jotain tehtävissä. Palkka ei ole enää sellainen tabu kuin ennen, vaan keskustelut ovat muuttuneet avoimemmiksi”, Haapasaari sanoo.

Jos yhtiön työntekijä pyytää lisää ­palkkaa­ sen vuoksi, että on saanut työtarjouksen kilpailevalta rakennusyhtiöltä, silloin ollaan Haapasaaren mielestä jo lähtökuopissa.

”Jos henkilö on itse hakenut muita töitä ja prosessi edennyt jo työtarjousvaiheeseen, silloin ollaan henkisesti aika pitkällä. Rahalla ei tässä tilanteessa ole kauhean hyvä lähteä kilpailemaan.”

Hän uskoo, että kehittymismahdollisuudet ja työyhteisö ovat jatkamisen kannalta ratkaisevia tekijöitä, ei niinkään palkka.

”Kun työyhteisö vaihtuu, ihminen luopuu aika paljosta. Meillä asiantuntijoita motivoi mahdollisuus päästä mukaan isoihin rakennushankkeisiin, vaikka siltaprojektiin. Myös hyvä suhde esihenkilöön vaimentaa lähtöhaluja: Jos on hyvä esihenkilö, joka luottaa ja tukee, siitä ei niin vaan luovuta”, Haapasaari sanoo.

Tunnelma niin Helsingin pörssissä kuin maailmallakin on ollut tänä vuonna ankea. Korkea ja pitkäkestoinen inflaatio sekä siitä johtuvat koronnostopaineet eivät tee loppuvuoden näkymistä sen aurinkoisempia.

Helsingin pörssin viimein päättynyt toisen neljänneksen tuloskausi sisälsi kuitenkin paljon myönteisiä raportteja, eivätkä yhtiöiden näkymätkään keskimäärin hapantuneet käsiin. Taantuma näkyy vasta uhkana horisontissa.

Kysyimme, miten tunnetut yksityissijoittajat Jarkko Aho , Elina Avela ja Olli Viitikko kokivat päättyneen tuloskauden ja miten he ovat kohti syksyä lähteneet.

Jarkko Aho: ”Jyvät ovat alkaneet erottua akanoista”

Jarkko Aho pitää toisen kvartaalin tuloksia yllättävän hyvinä.

”Liikevoiton osalta kasvu hyytyi edelliseen kvartaaliin verrattuna, mutta kasvua kuitenkin tuli aavistuksen verran. Tämä on hyvä tulos, kun samalla puhutaan päälle puskevasta taantumasta”, Aho kertoo.

Aho kertoo, että hänen seuraamiensa yhtiöiden osalta liikevaihdot kasvoivat keskimäärin reilulla 10 prosentilla. Liikevaihtojen kasvu on Ahon mukaan kuitenkin tullut pitkälti hinnankorotuksista eikä volyymien kasvuista. Tämä on yksi indikaattori tulevasta taantumasta.

"Hyvin moni yhtiö pyrki viemään kustannusnousun hintoihin, mikä oli positiivista. Jyvät ovat alkaneet erottua akanoista, sillä vain laadukkaat yhtiöt pystyvät taistelemaan kustannusinflaatiota vastaan.”

Aho ei näe, että markkinat olisivat vielä saavuttaneet pohjansa. Hän uskoo inflaation olevan odotettua pitkäkestoisempaa, mikä tulee myös pitämään koronnostopaineet kovina pitkään.

Asennettaan syksyä ja talvea kohtaan Aho kuvailee karhumaiseksi.

”Vuoden alussa ounastelin, että ensin osakekurssit tulevat alas, kuten ne nyt ovat tulleet, ja sitten osakkeet näyttävät hetken halvoilta hyvien tuloksien takia. Nyt analyytikot alkavat pudottaa tulosennusteita, eivätkä osakkeet enää näytäkään niin halvoilta. Nyt kun tulosennusteita lasketaan, tulee osakekursseihin lisäpaineita. Pohja on vielä näkemättä.”

Aho kertoo kallistuneensa tänä vuonna enemmän defensiivisiin yhtiöihin, kuten it-palveluyhtiö TietoEvryyn . Myös nosturiyhtiö Konecranesia ja rengasvalmistaja Nokian Renkaita Aho on lisännyt salkkuunsa.

”Konecranes on toki tässä suhdannevaiheessa riskinen, koska se on syklinen konepaja. Nykyisessä kurssissa on jo kuitenkin aika paljon pahaa, ja tuotto-odotus on enemmän kuin riittävä omaan makuuni. Olen myös varautunut siihen, että kurssi tulee alas, jolloin jatkan osto-ohjelmaa.”

Nokian Renkaat on tullut paljon alas sen huippuhinnoista, mutta Aho luottaa yhtiöön edelleen. Kurssitasoa Aho pitää edullisena, vaikka riskiä on.

Aho myös seuraa kiinnostuksella useampaa yhtiötä, joita hänen salkussaan ei vielä ole.

”Lassila & Tikanojan kurssi on painunut aika paljon, ja yhtiö on kohtuullisen defensiivinen. Eihän se mikään kasvuraketti ole, mutta sijoittaja pääsee kuitenkin kiertotalouden megatrendiin mukaan. Jos hinta vielä vähän laskee, saatan siihen tarttua”, Aho pohtii.

Myös lääkeyhtiö Orionin ja juomayhtiö Olvin osakkeet ovat Aholla kiikarissa. Orionissa Ahoa kiinnostavat useat hankkeet, kuten Bayerin kanssa kehitetty eturauhassyöpälääke, jonka myyntiarviot paranevat jatkuvasti. Olvi ei ole Ahon salkkuun päätynyt kalliin hinnan takia, mutta Ukrainan kriisin tuoman hinnanalennuksen takia kiinnostus on herännyt.

Markkinatilanteesta huolimatta Aho ei ole salkustaan myynyt mitään.

”Strategiani on sellainen, että ostan aina, kun paikka aukeaa, mutta en hirveän herkästi myy. Myyn vain silloin, jos yrityksen perusfundamentit sekä pitkän aikavälin näkymät huononevat ja laatuyhtiöstatus katoaa pysyvästi.”

Fortumista on kuitenkin muodostunut kysymysmerkki Ahon salkkuun.

”Olen omistanut Fortumia pitkään ja pitänyt sitä laadukkaana yhtiönä. Viimeaikaiset käänteet ovat saaneet minut kuitenkin epäilevälle kannalle. Olen pohtinut myymistä, mutta uskon yhtiön arvon olevan huomattavasti nykyistä hintaa korkeampi.”

Elina Avela: ”Business as usual”

Elina Avela kohauttaa olkiaan markkinoiden myllerryksille.

”Tunnelma syksyyn ja talveen lähtiessä on ihan ok, ihan business as usual. Markkinoilla sattuu ja tapahtuu, ja kurssit menevät ylös ja alas. Minä olen vähemmän kauhistelijaporukassa, olen nimittäin sen verran monta nousu- ja laskukautta kokenut”, toteaa Avela.

Vaikka Avelan salkku onkin ottanut iskua tänä vuonna noin 20 prosenttia, sujui tuloskausi Avelan mukaan yleisesti hyvin. Hänen mukaansa suuria pettymyksiä ei Fortumia lukuun ottamatta tullut.

”Tuloskaudesta on käännetty katseet jo kohti kolmatta kvartaalia. Mielenkiinnolla odotan tuloksia niiltä yhtiöiltä, jotka ovat eniten ottaneet viime aikoina iskua, kuten Qt:lta , Harvialta ja Koneelta. Myös Nightingale Healthin tuleva tulos kiinnostaa, koska yhtiö on kuitenkin niin bisneksen rakentamisen vaiheessa. Myös Kempowerin Q3 kiinnostaa, kuten myös pörssitulokkaiden tulokset.”

Elo–syyskuun suurimmat lisäykset Avelan salkussa ovat olleet kiinteistöyhtiö Citycon, konepajayhtiö Valmet ja taloushallinnon ohjelmistoyhtiö Admicom.

”Cityconia lisäsin tasaisen hyvän osinkovirran takia, koska vaikka korot nousevat, maksaa Citycon hyvää osinkoa neljä kertaa vuodessa. Valmet on näitä Koneen tyyppisiä yhtiöitä, jotka ovat tehneet todella pitkään todella hyvää työtä.”

Rakennusalan synkät näkymät eivät Avelaa Admicomin osalta huoleta.

”Rakennusalan tulevista näkymistä on varoiteltu, mutta itse olen sitä mieltä, että Admicomin tarjoamat palvelut ovat sellaisia, että niistä on hankala luopua tai vaihtaa muualle, kun ne kerran ovat otettu käyttöön. Admicomin palveluista pois siirtyminen on vähän kuin yksityishenkilö vaihtaisi pankkia. Sen voi tehdä, mutta se on kivulias prosessi.”

Avela on myös lisännyt Harviaa, Wärtsilää, Nightingalea, Marimekkoa ja Nokiaa, mutta aiemmin mainittuihin verraten huomattavasti pienemmissä määrin.

”Harvian osalta uskon, että heidän perusbisneksensä on hyvällä mallilla. Vaikka myynti koronan buustaamista huippuvuosista laskisi, näen, että heidän asemansa maailmassa on todella hyvä.”

Vaikka Avela ei myymään helposti lähde, oli Fortumin osakkeista aika luopua.

”Tammikuussa jo aloin miettiä, että mitä teen Fortumin osalta, ja lopulta vasta elokuussa ennen tulosta myin. On turha murehtia, että oliko ajoitus oikea vai ei. Katsoin eteenpäin ja koin, että riskit ovat nousseet liian koviksi, ja päätöksenteko on poliittista. Fortum on politiikan tuuliajolla.”

Myös Terveystalon ja Metso Outotecin osakkeista Avela on luopunut.

Olli Viitikko: ”Puolustusasento on ollut päällä jo pitkään”

Olli Viitikon toisen kvartaalin tuloskausi sujui myös positiivisissa merkeissä.

”Kaikenlaisia maailmantalouden huolia on joka puolella, mutta kokonaisuutena ne eivät ihan hirveästi omassa salkussa näkyneet, koska puolustusasento on ollut päällä jo pitkään”, Viitikko kertoo.

”Arvosijoitusfilosofian puolestapuhuja olen ja näin ollen esimerkiksi suurehkot painotukset Sammossa ja UPM:ssä ovat auttaneet viime aikoina. Molemmilla bisnes luistaa myös näissä oloissa, ja osakkeet ovat käytännössä ennätyslukemissa. Minulla on myös jonkin verran Pepsin ja Johnson & Johnsonin kaltaisia defensiivisiä jättejä Yhdysvalloista. Ne ovat osoittaneet vahvuutensa juuri tällaisina aikoina.”

Viitikko ei usko, että markkinat olisivat vielä hinnoitelleet täysin tämänhetkiset ikävät uutiset.

”Tällä hetkellä sijoittajien panostukset Eurooppaan ovat käsittääkseni joillain mittareilla historian alhaisilla tasoilla. Sota ja muut Euroopan natisemiset liitoksissaan ovat saaneet monet suosimaan Yhdysvaltoja. Toki yhdysvaltalaisyhtiöilläkin on ongelmansa, kuten vahvistunut dollari.”

Viitikko nostaa esiin teollisuusyhtiöt ryhmänä, joilla pahin ei ole vielä liiketoiminnallisesti takana.

”Esimerkiksi vasta tuli todella ruma tulosvaroitus saksalaiselta trukki- ja logistiikka-alan automaatiota valmistavalta Kionilta , jonka jotkut mieltävät Cargotecin ja Konecranesin verrokkiryhmään.”

Myöskään pienempien kasvuyhtiöiden tulevaisuudennäkymien kirkastumiseen Viitikko ei usko.

”Pienemmissä kasvuyhtiöissä ei ole minkäänlaista kättä kenelläkään alla, jos negatiivisia uutisia tulee. Jos jokin osake on laskenut 70 prosenttia, se voi tulla siitä vielä 50 prosenttia seuraavalla viikolla alas. Mikään ei tällaisia muutoksia estä, kun likviditeetti on ohutta.”

Viitikko kertoo keventäneensä Nestettä , koska sen painoarvo salkussa oli kasvanut suureksi vahvan kehityksen jäljiltä. Lisäksi Viitikko kertoo myyneensä kaikki omistuksensa Harviassa. Viimeisen Harvia-erän Viitikko myi tulosvaroituksen jälkeen.

Ostot ovat Viitikon osalta suuntautuneet Suomen sijasta esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Saksaan.

”Saksasta olen ostanut esimerkiksi kiinteistöyhtiö Vonoviaa, joka on tosin tullut omista ostoista vielä alaspäin kovaa pulkkamäkeä.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Kauppalehdessä 19.9.2022.

Valkoinen muovilaatikko. Kuusi pyörää, kaksitoista kameraa, oranssi turvaviiri ja vilkkuvat valot. Siina Siposen ja Anna Savolaisen työkaverina Otaniemen Alepa-kaupassa on huhtikuusta lähtien ollut ihan oikea robotti.

Starshipin pienistä kuljetusroboteista on pikkuhiljaa tulossa osa espoolaista arkea. Ne vievät asiakkaille ruokaa ja muita kauppatavaroita seitsemän Alepan lähiympäristössä.

Yhteistyö robotin kanssa on ollut myyjänä työskentelevän Anna Savolaisen mielestä jännittävää.

”Eipä ole ennen ollut robottia työkaverina. Se on uutta ja tosi hauskaa.”

Robo osaa vältellä muita tielläliikkujia

Robotin kyytiin lähtevät ostokset tilataan ja maksetaan Starshipin mobiilisovelluksella. Alepalaiset keräävät sovelluksella tilatut tuotteet myymälän hyllyiltä, lukevat niiden viivakoodit kassaan, pakkaavat ne ostoskassiin ja vievät kassit kaupan ulkopuolella odottavan robotin uumeniin.

Robotti suunnittelee tekoälyn avulla sopivimman reitin asiakkaan luo ja ­lähtee matkaan. Se kulkee jalankulkijoille tarkoitettuja väyliä pitkin, osaa tunnistaa ihmiset ja ajoneuvot liikenteessä ja vältellä niitä.

Robotti on ohjelmoitu kiittämään sekä sen kyytiin tavaraa lastaavaa työntekijää että ostoksensa noutavaa asiakasta.

”Jään aina tilausta robotin sisään laittaessani odottamaan, minkä kiitoksen se tällä kertaa sanoo. Sillä robotin sanomalla kiitoksella on merkitystä ja siitä tulee ihan kiva fiilis”, kertoo myymäläpäällikkö Siina Siponen.

Robotti kiittää työntekijöitä englanniksi, mutta maastossa jumiin jäädessään se osaa pyytää ohikulkijalta apua myös suomeksi.

Robo sai vapun kunniaksi ilmapallon

Onko roboteille tehty ilkivaltaa?

”Ainut mitä meidän myymälän käyttämille roboteille on tehty, niin vappuna joku oli sitonut turvaviiriin ilmapallon. Emme pahastuneet siitä, vaan annoimme ilmapallon olla robotin koristeena niin kauan kuin se pysyi ehjänä”, Siponen kuvailee.

”Ihmiset ovat olleet uteliaita ja auttamishaluisia. Meille on tullut puheluita, että robotti on jäänyt jumiin, mitä sille pitäisi tehdä”, kertoo Savolainen.

Robotit liikkuvat 99 prosenttia ajasta itsenäisesti, mutta Starshipin henkilökunta tarkkailee niiden toimintaa ja voi ottaa ne tarvittaessa etäyhteydellä hallintaansa. Kun kuljetuspalvelu on kiinni, robotit köröttelevät yöksi varastoon nukkumaan ja aamun tullen palaavat takaisin myymälän ulko-oven viereen odottamaan töitä.

Siina Siposen mukaan robotit ovat tuoneet uuden ulottuvuuden vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa. Tyhjänä kaupalle palaavien robojen kyytiin on jätetty palautetta työntekijöille.

”Siellä voi olla välillä post-it-lappu, johon on kirjoitettu kiitos meille. Joskus on jätetty kyytiin myös suklaapatukka tai jotain pientä kiitokseksi. Mehän ei fyysisesti nähdä mobiilisovelluksella tilaavia asiakkaita, mutta tällä tavalla heidän kanssaan on tullut yllättävää vuorovaikutusta.”

Pikkurobon kyytiin mahtuu tavaraa parin ostoskassillisen verran. Robottien tulo on vilkastuttanut Otaniemen Alepan toimintaa niin, että myymälään on palkattu lisää käsipareja käsittelemään tilauksia. Mobiilisovelluksen kautta myymälästä tehdään päivittäin useita kymmeniä robottitilauksia.

Kun kokemukset robottien kanssa työskentelystä ovat karttuneet, keräilytaktiikatkin ovat kehittyneet.

”Kun alkuun keräsimme tavaroita yksi robotti kerrallaan, niin nyt kerätään kolmen robotin kuormat”, kertoo Savolainen.

10 kysymystä roboteista

Voiko robottikuljetuksella tilata tupakkaa tai kaljaa?

”Ei voi, niin kuin ei muistakaan verkkokaupoista voi tilata. Mutta kyllä kaikki muu päivittäistavara liikkuu robotin kyydissä kissanhiekasta karjalanpiirakoihin.”

Entä voiko tilata jäätelöä ja muita pakasteita?

”Kyllä voi tilata pakasteita. Robotin sisällä on kylmälaukkutyyppinen varustus. Pakasteet kerätään tilauksesta ihan viimeisenä kuljetuskassiin.”

Miten iso kuorma mahtuu robon kyytiin?

”Noin kaksi ruokakassillista kerrallaan, tuotteiden tilavuudesta riippuen. Jos on paljon vaikkapa sipsipusseja, niin niitä ei välttämättä mahdu kovin montaa, mutta esimerkiksi säilykkeitä mahtuu aika paljon.”

Jos asuu kerrostalon kymmenessä kerroksessa, niin voiko silloin tilata robottikuljetuksella tavaraa kotiin?

”Voi tilata, mutta sinun pitää noutaa tavarat alhaalta. Noutopaikka ei välttämättä ole heti oman talon ulko-oven takana, vaan se voi olla kävelytiellä vähän sivummalla. Kun tekee sovelluksella tilauksen ja valitsee toimitusosoitteen, sovellus kertoo, missä on lähin turvallinen paikka, johon robotti voi tulla.”

Kuinka kauan robotti odottaa asiakasta noutopaikalla?

”Robotti avautuu mobiilisovelluksen koodilla ja se odottaa puolen tunnin ajan asiakasta noutamaan tilaustaan. Jos ostoksia ei ole siihen mennessä noudettu, niin robo palaa Starshipille odottelemaan jatkotoimenpiteitä.”

Ovatko robokuljetukset tuoneet Otaniemen myymälälle lisää liikevaihtoa?

”Hirmu hankala on laskea niiden tarkkaa vaikutusta liikevaihtoon, kun menneet vuodet ovat olleet koronavuosia ja nyt ihmiset liikkuvat enemmän. Mutta kyllähän tämä on tuonut jonkin verran lisää liikevaihtoa, synnyttänyt hyvää pöhinää ja innostuneita asiakkaita.”

”Olemme myös palkanneet lisää käsipareja myymälän puolelle, sillä meidän pitää huomioida työvuorojen suunnittelussa, että töissä on tarpeeksi ihmisiä tavaroiden keräilemiseen robottikuljetuksia varten. Ulko-ovella odottavien kuljetusrobottien lisäksi olemme siis saaneet lisää lisää työkavereita tänne myymälään.”

Kuinka monta robottikuljetusta Otaniemen myymälästä lähtee päivittäin?

”Kymmeniä tilauksia.”

Mitä robotit tekevät, kun myymälä on kiinni?

”Niillä on varasto, johon ne köröttelevät yöksi nukkumaan, kun kuljetuspalvelu on kiinni. Aamun tullessa ne rullailevat takaisin tuohon meidän myymälän edustalle odottelemaan tilauksia.”

Yllättikö joku asia robottien kanssa toimimisessa?

”Se, että tilausmäärät olivat heti alusta lähtien aika suuria. Jos vertaa vaikka ruuankuljetuspalvelu Woltiin, niin sen käyttöhän yleistyi pikkuhiljaa, mutta nämä robottikuljetukset saavuttivat heti aika ison suosion.”

Onnistuuko robottikuljetus huonolla säällä?

”Keväällä, kesällä ja syksyllä tämä toimii hyvin, mutta vähän ehkä jännittää tuleva talvi., Kun tulee loskat ja lumet niin miten ne robotit siellä pärjäävät. Se jää nähtäväksi.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin 18. syyskuuta.

Jos jokin maailman yliopistoista pitäisi nimetä innovaatioyliopistoksi, se olisi todennäköisesti Stanfordin yliopisto Kaliforniassa.

Yliopisto on kuuluisa maailmanmaineeseen ponnahtaneista yrittäjistä ja yrityksistä. Stanford yhdistää tavalla tai toisella esimerkiksi Googlea , Ciscoa , Nikeä , Netflixiä , Charles Schwabia ja Nvidiaa .

Elokuun lopulla kampuksella on vielä hiljaista. Yliopiston keskellä sijaitsevalla sisäpihalla on kourallinen turisteja lähinnä ottamassa kuvia.

Lukukausi alkaa täydellä höyryllä syyskuussa, kun uudet kandiopiskelijat saapuvat kampukselle. Osa heistä osallistuu lukuvuoden aikana kurssille, jolla perehdytään innovointiin.

Yksi kurssin harjoituksista voi mennä esimerkiksi niin, että osallistujat jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen saa tyhjän valkoisen paperin, toinen taas paperin, jossa on kuvia erilaisista leluista. Tehtävänä on ideoida uusia leluja, aikaa on viisi minuuttia.

”Kun opetan kandiopiskelijoille innovointia, meillä on jokaisella tunnilla alku- ja loppuharjoitus. Yritän minimoida luennoimisaikaa varsinkin pandemian jälkeen. Jos saan opiskelijat luokkahuoneeseen, heille pitää todella olla jotain annettavaa”, sanoo Stanfordin yliopiston tuotantotalouden professori Riitta Katila .

Hän lisää myöhemmin, että mielenkiintoista on, että opiskelijoilla, joilla on enemmän kuvia, on myös enemmän ideoita. Määrällisesti vähemmän tulee radikaaleja, villejä ideoita. Ne kuitenkin tulevat niiltä, joilla ei ole kuvia käytössään.

Katilan mukaan myös rajoitteet voivat tukea luovuutta ja innovatiivisuutta. Esimerkiksi suhteellisen edullinen hinta asettaa raamit Ikean suunnittelijoille, kun tehtävänä on suunnitella uusi sohva.

Raamit auttavat myös yrittäjiä. Katilan mukaan erilaiset metodit – eli esimerkiksi konkreettinen 9–10 viikon ohjelma startup-yrittäjille tai -tiimeille – lisäävät luottamusta siihen, että kuka tahansa voi olla yrittäjä ja että kuka tahansa voi olla innovatiivinen.

”Mikä on totta, koska innovatiivisuutta voi opettaa”, Katila sanoo.

Opetukseen on monia erilaisia tekniikoita ja metodeja, jotka eivät usein ole kovin monimutkaisia. Katila itse sanookin, että menetelmät voivat kuulostaa samankaltaisilta harjoituksilta, joita tehdään ala-asteella. Luovuutta pitää välillä opettaa uudestaan.

Esimerkiksi: Itse kukin voi kulkea työpaikalleen uutta reittiä tai eri kulkuvälineellä kuin useimpina päivinä. Työtilan voi koristella eri tavoin. Viikonloppuna voi tehdä jotain aivan muuta kuin yleensä.

Ensimmäinen teesi on, että paikan muutos tekee hyvää kekseliäisyydelle.

”Muistan, miten sain isoimman idean suurimpaan paperiini. Oli hirveän kuuma päivä. Olimme vanhassa rakennuksessa, jossa ei ollut ilmastointia, ja menin Quadille [yliopistokampuksen keskellä sijaitseva sisäpiha]. Olin paennut kuumasta toimistosta toiseen aika kuumaan paikkaan ja yhtäkkiä vain hiffasin, että hei”, Katila kertoo.

Toinen keskeinen tekijä on aika. Työviikkoon kannattaa varata aikaa toisaalta tapaamisille ja toisaalta keskittymiselle.

Katilan mukaan rauhallista keskittymisaikaa pitäisi olla ainakin kaksi tai kolme päivää peräkkäin, jos tavoitteena on saada aikaiseksi muutos tai iso idea.

Kolmas olennainen kysymys on, haetaanko uutta ratkaisua ryhmätyönä vai yksin.

Jos työtä tehdään ryhmässä, on parempi, että ensin jokainen miettii ratkaisua itsekseen ja kirjaa sen ylös.

”Sitten vasta keskustellaan ryhmässä. Jos se tehdään toisinpäin, kaikki ryhtyvät puhumaan samasta ideasta, eikä silloin ole enää monia ideoita”, Katila sanoo.

Keksintö ei vielä ole innovaatio

Juniorikonsulttina Suomessa työskennellyt Katila saapui Yhdysvaltoihin Fulbright-stipendiaattina vuonna 1994.

”Ajattelin, että tulen vuodeksi ja ehkä menen sitten takaisin konsulttihommiin Suomeen. Olin alkanut tehdä väitöskirjaa jo Suomessa Teknilliseen korkeakouluun – minulla on kaksi väitöskirjaa, enkä suosittele sitä kenellekään. Mutta kiinnostuin kuitenkin tohtoriohjelmasta Austinissa.”

Texasista tie vei muun muassa Marylandiin ja lopulta Kaliforniaan. Pysyvän professuurin Katila sai Stanfordista vuonna 2009.

”Vuosi sitten sain nimetyn professuurin. Olen kahdenkymmenen vuoden aikana saavuttanut omat tavoitteeni. On kiva, että olen saanut tunnustuksen työstä, jota olen täällä tehnyt.”

Stanfordia professori kuvaa huippupaikaksi tutkimuksen kannalta.

”Minulla on maailman paras työ. Jos olet kiinnostunut innovaatioista ja yrittäjyydestä, täällä on teknologiafirmoja, ideoita ja yrittäjyyttä.”

Tietyllä tapaa myös akateeminen ura vertautuu yrittäjyyteen. Tavoitteet ovat selvät: kurssit pitää opettaa, tutkimuspapereita pitää saada julkaistua ja tutkimuksella olisi hyvä olla vaikuttavuutta akatemian ulkopuolellakin. Rahoitus tuo leivän pöytään. Kukaan ei kuitenkaan sano, mitä ja miten pitäisi tutkia.

Yksi olennainen osa Katilan työtä on sen pohtiminen, miten teknologia ja uudet ideat saadaan kaupallistettua.

Tämä liittyy siihen, mitä innovaatiolla oikeastaan tarkoitetaan. Keksintö ei vielä ole innovaatio.

Innovaatioksi keksintö muuttuu sen jälkeen, kun se on jollain tavalla toteutettu käytännössä: organisaatiossa on muutettu toimintatapoja uuden idean pohjalta tai uusi keksintö on saatu onnistuneesti vietyä markkinoille.

Isot teknologiayhtiöt nakertavat innovatiivisuutta

Askel idean ja innovaation välillä kiehtoo Katilaa. Hyviä ideoita on maailma pullollaan, mutta miten oikeastaan valikoituvat ne ideat, jotka päätyvät toteutettaviksi?

Entä miten käy innovaatioille, jos ja kun toimintaympäristöä hallitsee yksi tai muutama muita huomattavasti suurempi toimija?

Nämä ovat myös Piilaaksoa puhuttavia kysymyksiä. Suurten alustayhtiöiden valta on kasvanut niin mittavaksi, että innovatiivisuuskin kärsii. Jos kilpailua olisi enemmän, kuluttajilla olisi todennäköisesti nykyistä enemmän valinnanvaraa.

”Olemme onnistuneet liian hyvin luomaan teknologiaa, joka hallitsee ekosysteemiä”, Katila sanoo.

Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin on herätty Metan (Facebook), Amazonin , Applen ja Googlen toimintaan. Esimerkiksi Euroopassa EU-komissio tutkii , onko Apple syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön maksujärjestelmänsä Apple Payn osalta.

”Platformit pystyvät vaikuttamaan paljon esimerkiksi siihen, mitä mahdollisuuksia ja kilpailua sovellusekosysteemissä on. Platformeilla on todella paljon valtaa muihin sektoreihin, se on se iso kysymys”, Katila sanoo.

Käytännössä kyse on yrityskentän liiallisesta keskittymisestä.

Esimerkiksi Meta on pitänyt kiinni asemastaan maailman suurimpana sosiaalisen median yhtiönä muun muassa ostamalla kilpailijoitaan. Nyt uutena huolenaiheena on, pystyykö Meta saamaan hallitsevan aseman myös kehitteillä olevassa metaversumissa , jota on kutsuttu internetin seuraavaksi vaiheeksi .

Diversiteettiin, tai sen puutteeseen, törmää muillakin yhteiskunnan alueilla.

”Viisi–seitsemän vuotta sitten täällä havahduttiin siihen, kuinka vähän naisia on startupien perustajina. Jos naisia on yli 50 prosenttia maailman väestöstä, ja perustajista naisia on vain noin kaksi prosenttia, mitä sille voisi tehdä?” Katila kysyy.

Myös pääomasijoittajissa on huomattavan vähän naisia, professori jatkaa. Epäsuhta on tärkeää nostaa esiin, sillä pääomasijoittajilla on paljon valtaa siihen, millaiset teknologiat ja startupit saavat rahoitusta ja siten elintilaa.

”Valitettavasti tämä on ollut teema monta vuotta. Vaikka asiaan on panostettu, naisten osuus kummassakin kategoriassa on vieläkin joko samalla tasolla tai vähän alempana kuin aiemmin.”

Afroamerikkalaiset ja latinot ovat niin ikään aliedustettuina. Esimerkiksi Crunchbasen diversiteettiraportin mukaan afrikkalaista ja latinalaista alkuperää olevien perustajien saaman rahoituksen osuus oli 2,4 prosenttia koko VC-rahoituspotista Yhdysvalloissa vuoden 2015 ja elokuun 2020 välillä. Osuus ei ole lähelläkään näiden ryhmien osuutta väestöstä.

Askel ideasta sen toteutukseen voi olla pitkä

Mikä siinä sitten on, että diversiteetistä puhutaan, mutta muutos on parhaimmillaankin hidasta?

”Tähän asti on sanottu, että jos haluaa erilaisia ideoita, tiimeihin pitää ottaa miehiä, naisia, eri-ikäisiä, eri koulutustasoa, diversiteettiä monella tasolla. Sitten kuitenkin tullaan siihen, että miksi nämä ihmiset eivät pääse eri tasolle?” Katila avaa ongelmaa.

Hänen mukaansa yksi kompastuskivi voi liittyä idean ja sen toteutuksen väliseen vaiheeseen. Hyvä idea ei aina riitä, sillä se pitää saada myytyä muille.

Monissa organisaatioissa ideoidaan paljon ja tehdään erilaisia ideointiharjoituksia. Lopulta kuitenkin jatketaan samalla sabluunalla kuin aina ennenkin.

”Olen kehitellyt ajatusta tänä kesänä. Se on todella mielenkiintoista, sillä siinä on psykologisia elementtejä ja elementtejä yritysten innovatiivisuudesta”, Katila sanoo.

Samalla pitää pystyä asettumaan idean vastaanottajan asemaan ja miettimään, mikä hänelle on tärkeää ja miten idea voisi auttaa häntä.

Toisin sanoen: miten idea kehystetään, miten tarina kerrotaan ja kenelle ideaa myydään.

Uusia, toteutukseen saakka pääseviä ideoita kuitenkin tarvitaan. Esimerkiksi suurista ympäristöön liittyvistä muutoksista tuskin selvitään vanhojen ratkaisujen avulla.

”Stanfordissa on perustettu ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin uusi, kestävyyteen panostava koulu. Se on todella suuri panostus ympäristöön. Tarvitsemme teknologiaa auttamaan uusissa haasteissa, joita teknologia on osaltaan itse aiheuttanut.”

K-ryhmän kauppias voi kerryttää liiketoimillaan suuria omaisuuksia, vaikka ei toimisikaan jättikokoisessa Citymarketissa.

Talouselämä selvitti, millaisia jakamattomia voittovaroja on kertynyt varakkaiden K-Supermarket-kauppiaiden yhtiöihin.

Talousneuvos Heimo Välinen päätti tänä vuonna pitkän uransa K-kauppiaana ja jäi eläkkeelle espoolaisen K-Supermarket Seilorin kauppiaan tehtävästä.

Välisen yhtiössä Heimo Välinen Oy:ssä oli voitonjakokelpoisia varoja yli 22 miljoonaa euroa vuoden 2020 lopussa päättyneellä tilikaudella. Heimo Välinen Oy:n liikevaihto oli tuolloin 26 miljoonaa euroa ja tilikauden voitto 2,7 miljoonaa euroa.

Välinen kertoo Talouselämälle, ettei hän halua kommentoida asiaa.

Välinen kertoi aiemmin K-kauppiasliiton verkkosivujen haastattelussa , että hänelle tuli täyteen 15 000 päivää K-kauppiaana keväällä 2020.

”Päivääkään en vaihtaisi pois, paitsi ehkä muutaman ’eräpäivän’ 80-luvulla”, kauppias naurahti.

Varsin suuret varat on kerännyt yhtiöönsä myös Helsingin Oulunkylän K-Supermarket Mustapekan kauppias Jouni Ekholm . Ekholmin yhtiö Ruokajones Oy:ssä oli tämän vuoden alussa yli 15 miljoonan euron voitonjakokelpoiset varat. Espoolaisen K-Supermarket Mankkaan kauppiaan Pekka Ihon yhtiössä Pekka Iho Oy:ssä oli taas jakamattomia varoja runsaat 11 miljoonaa euroa.

Talouselämä listasi yhtiöihinsä suuria jakokelpoisia varoja keränneitä K-Supermarket-kauppiaita.

Jotkut listauksen kauppiasta toimivat lisäksi kauppiaina K-marketeissa. Kaikki kauppiaista eivät ole K-Supermarketinsa taustalla olevan yhtiön ainoita omistajia. Osa osinkotiedoista perustuu esitettyyn voitonjakoon.

K-Supermarket Mustapekka, Helsinki

K-Supermarket Mankkaa, Espoo

K-Supermarket Kamppi, Helsinki

K-Supermarket Hämeenkylä, Vantaa & K-Supermarket Niipperi, Espoo

K-Supermarket Tarmola, Porvoo

K-Supermarket Raisio Center

K-Supermarket Hertta, Helsinki

K-Supermarket Hirvensalo, Turku

Talouselämä selvitti aiemmin tänä vuonna, millaisia varoja on K-Citymarket-kauppiaiden yhtiöissä.

Turun Kupittaan Citymarket-kauppiaan Hannu Aaltosen yhtiössä Mahile Oy:ssä oli viime vuoden syksyllä päättyneellä tilikaudella voitonjakokelpoisia varoja 25 miljoonaa euroa. Viiden viime vuoden aikana yhtiöstä on jaettu osinkoa 7,7 miljoonaa euroa. Aaltonen toimii Citymarketin ohella kauppiaana K-Supermarket Förissä.

Yhtiöiden omistajat maksavat osingoistaan veroa. Listaamattomasta yhtiöstä voi saada niin sanottua huojennettua osinkoa, joka on 75-prosenttisesti verotonta tuloa, mutta vain jos osinko on enintään kahdeksan prosenttia yhtiön osakkeiden matemaattisesta arvosta ja osingon suuruus vuodessa on enintään 150 000 euroa. Osakkeen matemaattinen arvo on yhtiön nettovarallisuus jaettuna ulkona olevien osakkeiden määrällä.

Jos osingon määrä ylittää niissä tapauksissa 150 000 euroa, ylitse menevästä määrästä 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia on verotonta tuloa. Pääomatulosta menee veroa 30 000 euroon asti 30 prosenttia ja sen yli menevästä osasta 34 prosenttia.

Artikkeli on julkaistu alun perin Talouselämässä 12.9.2022.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin 21.9.

Suunnitellut tai jopa yllättävät sähkökatkot voivat johtaa suomalaiskaupungeissa yllättäviin tilanteisiin, joita ei välttämättä ole ennen koettu.

Sähkönkulutus on suurimmillaan aamuisin ja iltaisin, kun suomalaiset tekevät lähtöä kouluihin ja töihin ja niistä kotiin palatessa.

Jos sähköt katkeavat, saattaa joku jäädä jumiin hissiin, jossa palaa vain varavalo. Kaksi tuntia hämärässä hississä voi olla hyvin epämukava viettää, vaikka happi sieltä ei lopu. Sähköjen ollessa poikki ei kotoa välttämättä pääse autolla ulos, jos autotallin tai -hallin ovi ei aukea. Ulkona katuvalot eivät välttämättä pala, eivätkä liikennevalot toimi.

Voidaanko suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa ylipäätään ottaa lapsia vastaan ja toimia, jos ei ole sähköjä?

Myöskään tietoliikenneyhteydet eivät toimi kovin kauaa, jos sähköä ei ole. Taajamissa 2G ja 3G -mobiiliverkkojen varmistusvaatimus on kaksi tuntia. Näillä toimivat käytännössä puhelut ja tekstiviestit. Surffailu nopeammissa mobiiliverkoissa voi loppua jo vartin jälkeen.

Näihin asioihin suomalaisia haluaa herätellä huoltovarmuusasiantuntija, Erillisverkoissa työskentelevä Tomi Lounema .

Vaikka sähköpulatilanteessa Fingrid pyrkii toimimaan ääritapauksessakin ennakoitujen sähkökatkojen avulla, myös yllättävä tilanne on mahdollinen. Sähkö voi loppua esimerkiksi silloin, jos kaksi isoa sähkölähdettä on yhtä aikaa pois pelistä, esimerkiksi ydinreaktori ja jokin toinen voimalaitos tai vaikka sähkönsiirtoyhteys Ruotsiin. Hankalat ajat odottavat kylminä kuukausina silloin, kun ei tuule.

Maaseudulla pitkätkin sähkökatkot ovat olleet aiemminkin melko tavallisia, mutta Lounema on huolissaan erityisesti kaupungeista.

”Paikallisille sähkönjakeluyhtiölle kuluttajakäytön karsiminen voi tulla hyvinkin nopeasti tehtäväksi. Jos katkoja aletaan toteuttaa aamulla 7.30, ovat seuraukset ainakin ikäviä, kun ihmiset ovat valmistautumassa lähtöön.”

Koko kaupunginosa pimeäksi?

Louneman mukaan täytyy ymmärtää, että katko voi koskea samalla suurta ihmisjoukkoa, vaikkapa kokonaista kaupunginosaa.

”Niiden, jotka jäävät hissiin, on turha odottaa hissinhuoltofirmaa ihan viidessä minuutissa heitä pelastamaan, kun koko kaupunginosassa on sama tilanne. Ei sielläkään hätää ole, mutta ei se mukavaa ole.”

Joissakin kodeissa, työpaikoissa tai kauppakeskuksissa voi olla esimerkiksi varavoimalähde, kuten aggregaatti. Lounema neuvoo, että nyt olisi hyvä aika tarkastaa niiden toiminta vaikka ylimääräisen kerran.

Lounema uskoo, että sähkökatkot iskisivät kovalla tavalla työpaikkoihin, kouluihin ja päiväkoteihin. Hän ei usko, että asiaan on tarpeeksi varauduttu.

”Ennen kaikkea kaupungeissa tämä on uusi ilmiö. Maaseutuun ero on iso, koska siellä kaikki ovat joutuneet käytännön kautta varautumaan siihen, mitä tehdään. Kaupungeissa yksiköt ovat isoja. Vaikka koulua voi miettiä, jos ei ole sähköä. Kello ei soi, joka paikassa on pimeää, ruuan valmistaminen on mahdotonta ja ylipäätään mitään on aika vaikea tehdä. Meille tähän asti ihan uusia ilmiöitä tulee eteen.”

Hän korostaa, että viranomaisten kriittisissä toiminnoissa sähkön saatavuus turvataan ja varautuminen on parempaa.

”Tavallisille ihmisille tulossa on aika mielenkiintoinen syksy. Kannattaisi ennalta miettiä, jos katkoja tulee. Toivotaan, että niitä ei tule.”

Lounema kertoo kansalaisia varautumaan 72 tunnin kotivaralla ja esimerkiksi otsalampulla, jonka avulla pystyy toimimaan niin kotona kuin ulkonakin. Tärkein neuvo on maltti sähkökatkotilanteessa.

”Ei kannata lähteä hosumaan. Kaksi tuntia on kuitenkin aika lyhyt aika, eikä siinä kaupunginosassa sinä aikana kenelläkään muullakaan tapahdu yhtään mitään. Organisaatioiden kannattaisi nyt käydä läpi, mitä se sähkökatko tarkoittaa. Voiko palvelua tarjota asiakkaille turvallisesti ilman sähköä, tullaanko toimistolle, ollaanko etänä ja mitä yrityksessä ylipäätään tapahtuu.”

Tämä uutinen on julkaistu aiemmin 15.9.

EU-tuomioistuin on pitänyt voimassa vuonna 2018 Googlelle kilpailunvastaisesta toiminnasta annetun tuomion.

Yhtiö oli rajoittanut Android-laitteiden valmistajien mahdollisuuksia valita alustalla käytettyjä sovelluksia, mikä lisäsi Googlen oman hakukoneen ja Chrome-selaimen käyttöä mobiililaitteissa. Lisäksi Googlen sääntöjen mukaan valmistajat saivat käyttää laitteissaan Androidista johdetuista alustoista vain Googlen hyväksymiä versioita. Laitteilla tuli myös olla tarjolla Googlen virallinen Play-sovelluskauppa.

Googlen mukaan tämä oli välttämätöntä, jotta Android-ekosysteemi ei sirpaloituisi liiaksi. Lisäksi yhtiö perusteli, että se ei ole hallitsevassa markkina-asemassa, sillä Applen iOS:llä on myös merkittävä markkinaosuus mobiililaitteissa.

The Vergen mukaan sakkosumma laski Googlen valituksen myötä 4,3 miljardista eurosta 4,1 miljardiin, sillä päätöksen mukaan Googlen tulonjakomalli ei perustunut hallitsevan markkina-aseman väärinkäyttöön. Muutoin Unionin yleisen tuomioistuimen päätös pysyi pitkälti ennallaan.

Google voi valittaa päätöksestä vielä ylempään oikeusasteeseen. Yhtiön edustaja kommentoi, että Google on pettynyt päätökseen.

”Android on luonut enemmän eikä vähemmän valinnanvapautta kaikille. Sen olemassaolo tukee tuhansia menestyviä yrityksiä Euroopassa ja muualla maailmassa.”

Reuters arvioi, että päätös vahvistaa EU:n mahdollisuuksia puuttua suurten teknologiayhtiöiden tapoihin sanella teknologia-alan säännöt pienemmille yrityksille. EU:n tuoreen digimarkkinasäädöksen ( Digital Markets Act , DMA) on myös tarkoitus rajoittaa sitä, miten paljon Google, Apple , Amazon ja Microsoft voivat toimia portinvartijoina ja hankaloittaa kilpailijoiden toimintaa heidän omistamillaan alustoilla.

Korjaus 15.9.2022 kello 14:38: Korjattu kirjoitusvirhe otsikon luvussa.

Nokian T10-tabletti on melkoinen tuulahdus menneeltä vuosikymmeneltä. Jos joku olisi työntänyt laitteen käteeni ilman sen kummempia taustoituksia, olisin todennäköisesti luullut, että tabletti on ilmestynyt maailman markkinoille joskus vuoden 2015 paikkeilla.

Laitteen käyttöä hiertää 800×1280 resoluution näyttö, joka ei ainakaan elävöitä tablettia viihdekäytön välineenä. Vähänkään uudemman puhelimen omistaja nauttii huomattavasti enemmän sarjojen ja elokuvien katsomisesta omalta luuriltaan kuin T10-tabletin ruudulta. On kuitenkin fakta, että 200 euron hintaluokassa tällainen resoluutio on pääosin otettava annettuna.

Ruudulle piirtyvä kuva on silmiinpistävän epätarkka, vaikka näytöllä on kokoa vain kahdeksan tuumaa. Hyvään tottuneena epätarkat sovelluskuvakkeet ja tuhruisen näköiset videot jättävät jälkeensä happaman maun. Kuva haamuaa selkeästi, mikä puolestaan vaikeuttaa pelaamista, leffoista nauttimista sekä tekstimassojen selailua. Lisäksi ruutu on hyvin himmeä ja sen kontrasti on kehno.

Näyttöä ympäröivät kookkaat reunukset kaikista suunnista, mikä korostaa laitteen vanhahtavaa ulkoasua. Ruudun väritarkkuudessa ilmeni perusasetuksilla selkeä heitto, joka koski erityisesti sekä harmaan että sinisen sävyjä.

T20-tabletin sudenkuoppa vältetty

Positiivisena yksityiskohtana T10 tukee Widevine L1 -suojausta, mikä puolestaan puuttui syystä tai toisesta aikaisemmasta ja kookkaammasta T20-tabletista. Tämä tarkoittaa, että tällä kertaa käyttäjä pääsee katsomaan hd-sisältöjä muun muassa Netflixissä.

Tabletissa on sisällä Unisoc T606 -järjestelmäpiiri, jonka suorituskyky jää sekä arki- että pelikäytössä vaatimattomaksi. Valikkojen ja verkkosivujen selailussa on nikottelua. Osa raskaammista peleistä on kuitenkin sen verran hyvin optimoituja, että niitä voi pelata myös T10:llä. Esimerkiksi Call of Duty Mobile pyörii laitteella, mutta varsin karun näköisesti.

T10-tabletissa on kohtuullisen puhdas Android 12 -käyttöjärjestelmä, ja laitteeseen luvataan vielä 2 käyttöjärjestelmäpäivitystä. Lisäksi tabletille tarjotaan tietoturvapäivityksiä kolmen vuoden ajaksi. Tässä hintaluokassa päivityslupaus on erittäin postiviinen lisä. Laitteeseen ei ole asennettuna sen kummempaa bloatwarea.

Sumuisia kuvia

Nokia T10 -tabletissa on sekä etu- että takakamera, jotka molemmat ajavat asiansa hätätilanteessa. Laitteen takana on 8 megapikselin pääkamera, jota ei voi oikein hyvälläkään tahdolla suositella käytettäväksi. Sama koskee 2 megapikselin etukameraa.

Tallennustilaa on Nokia T10 -tabletin wifi-versiossa 32 gigatavua, kun taas testissä käytetyssä 4g-mallissa tilaa on 64 gigatavua. Ram-muistia on tarjolla mallista riippuen joko 3 gigatavua tai 4 gigatavua.

Laitteen tuotetiedoissa ei ole sen kummemmin lähdetty avaamaan, miten iso akku laitteessa on. Kuitenkin verkkoa selaimella selvisi, että laitteessa on 5250 milliampeeritunnin akkupaketti. Akkutestissä laite jaksoi toistaa YouTube-videota hiukan yli 11 tunnin ajan.

Tabletti tukee 10 watin latausta. Akku latautuu täyteen reippaassa kolmessa tunnissa, mikä vaatii käyttäjältä melkoista kärsivällisyyttä.

Verkkaiseen lueskeluun

Kaiken tämän negatiivisuuden jälkeen onkin syytä vetää mietintämyssy päähän. Onko selkeästi budjettiluokan laitetta reilua kritisoida näin kovin sanankääntein? T10 maksaa 200 euroa, mikä asettuu melko selkeään linjaan laitteen ominaisuuksien kanssa.

Tällaisenaan laite soveltuu lähinnä verkkaiseen verkon selailuun sekä e-kirjojen lukemiseen. Periaatteessa se soveltunee myös kotiautomaatioratkaisujen päätelaitteeksi.

Toki se käy myös lapsen ensitabletiksi, laitteen kohtaloa kun ei tarvitse sen kummemmin murehtia. Tabletin näytön väitetään olevan lasipinnoitteinen, mutta testikäytössä siihen jäi nopeasti näkyviä naarmuja.

On näppärää, että tablettia voi käyttää kakkosnäyttönä, mikäli se on yhdistetty samaan lähiverkkoon tietokoneen kanssa.

Nokia T10

ARVOSANA 2/5

VASTINETTA RAHALLE 2/5

HYVÄÄ Koko, sim-tuki, kakkosnäyttö, puhdas Android 12

HUONOA Näyttö, nihkeä käyttökokemus, materiaalit

POINTTI Vaatimaton tabletti kehnolla näytöllä

Artikkeli on julkaistu alun perin Mikrobitissä 3.9.2022

”Katsokaa kansojen joukkoon, katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin.” Vanhan testamentin profeetta Habakuk, 1:5.

Keskinen Atlantti oli muodostunut Saksan merivoimien sukellusvenekäytäväksi vuonna 1942. U-veneiden tekemät upotukset olivat uhka länsiliittoutuneille valtameren molemmin puolin.

Britannialle vaaralliseksi äityneen ongelman ratkaisu toi historian lehdille omalaatuisen keksijä Geoffrey Pyken. Hänen mukaansa nimetty materiaali pykriitti on yhdistelmä puukuitua ja jäätä.

Tämä oman elämänsä sankari ja itsepätevöitynyt Albert Einsteinin ja Howard Hughesin synteesi päätyi esittämään Britannian sodanjohdolle jäävuoren muovaamista kelluvaksi sukellusvenetorjunnan linnakkeeksi.

Ajat olivat sellaiset, että ideasta innostui itse pääministeri Winston Churchill .

Jotakin ajatuksen suuruudesta on vangittu jäisen emälaivan työnimeen, joka oli H.M.S. Habbakuk, mikä on Pyken itsensä väärin kirjoittama Vanhan testamentin profeetan (suom. Habakuk, engl. Habakkuk) nimi.

Mutta tuota noin: torpedokoneiden ja raskaiden pommittajien jäinen emäalus olisi tarvinnut 600-metrisen lentokannen ja yli 15 metriä ilmaa vedenpinnan ja partaan väliin. Koska jäävuoresta vain 10 prosenttia on vedenpinnan yllä, olisi jäisen haahden köli uinut 150 metrin syvyydessä.

Lisäksi arvaamattomasti sulava ja lohkeileva jäätukikohta olisi hoippunut painopisteen muuttuessa, jolloin tankkaava torpedokone-eskaaderi olisi luiskahtanut kannelta Atlanttiin.

Alus olisi ollut käytännössä mahdoton niin hankkia kuin tuhotakin, eikä sellaista möykkyä olisi voinut liikutella mitenkään.

Näin suunnitelmissa päädyttiin kevyempään, tavallisen lentotukialuksen muotoa muistuttavaan rakenteeseen. Laivan runko olisi jäätä ja sen päällä keinotekoinen lentokansi ja muita teknisiä rakenteita.

Piirustuslaudalle hahmottui kaksi kertaa Titanicin pituinen kaikkien emäalusten emä. Sen uppouma olisi ollut noin kaksi miljoonaa tonnia ja pituus 600 metriä. Jäälaiva tarvitsi valtavan jäähdytyslaitteiston pitämään itseään nipussa.

Niinpä hanketta piti tutkia sekä hankkia jäätä, jota Britteinsaarilla ei sir Winstonin grogilasia lukuun ottamatta ollut.

Apua haettiin entisestä alusmaa Kanadasta, jonka kansallinen tutkimusinstituutti järjesti tutkijaresursseja korkeakouluista sekä testipaikan Patricia-järveltä Albertasta.

Koomista ehkä, mutta edullista rakennustyövoimaa tämä salainen sotahanke sai Kanadan valtion ylläpitämältä aseistakieltäytyjien leirilaitokselta testialueen liepeiltä. Koealus rakennettiin noin yhden suhde kymmeneen -mitoilla.

Kanadassa hanketta johtanut tohtori C.J. Mackenzie totesi pian, että laivarungon posauttaminen perusjäätiköstä dynamiitilla ei tule kysymykseen vaan merineuvon superstruktuuri on koottava käsiteltävän kokoisista palasista.

Yhtäältä myös jää sinällään oli hänen silmissään konstikas materiaali paitsi sulamistaipumuksen myös muokattavuuden osalta.

Pyken tuttuihin kuulunut molekyylibiologi ja myöhempi vuoden 1962 kemian nobelisti Max Perutz olikin jo löytänyt tavan saada jäästä säällisempi raaka-aine niin iskun- ja sulamisenkeston kuin työstettävyydenkin kannalta: sekoitetaan jäädykeveteen 4–10 painoprosenttia sahajauhoja tai paperimassaa.

Herra Pyken touhukkuutta kunnioittaen uusi viileä raakatavara nimettiin pykriitiksi (eng. pykrete). Koelaivassa sitä ei kuitenkaan käytetty.

Jäähdytykseen tarvituista putkista osa tuli paikalle valmiiksi rikkinäisinä. Aiotun vesijäähdytyksen sijasta kippoa viilennettiin ilmalla, mikä ei ottanut riittääkseen.

Kaiken kukkuraksi jäälautan monituinen varustelu- ja raaka-ainetarve kasvoi hinnaltaan sietämättömäksi.

Suunnitelmat edellyttivät täysikokoiseen laivaan asennettavaksi 40 000 tonnia korkkieristettä, mikä oli sodan oloissa mahdotonta. Myös puukuidun tarve olisi tiennyt painopaperin säännöstelyä entisestään.

Jäätukialushanke alkoi vajota kesällä 1943, sillä asiat olivat edistyneet muilla teknologian sektoreilla.

Senttimetriaaltopituuden tutkat auttoivat saksalaisten sukellusveneiden löytämisessä ja lentokoneiden toimintasäteet kasvoivat. Lisäksi Islantiin oli saatu pystytetyksi riittävän tasoinen lentotukikohta.

Koealuksen jäähdytyskoneisto purettiin ja uiva laboratorio jäi oman onnensa nojaan.

Legendan järveen sulautunutta jäämistöä on käynyt katsomassa muun muassa kanadalainen tutkija Susan Langley , joka väitteli Habbakukista 1980-luvulla.

Hankkeesta jälkeen jääneissä papereissa mainitaan yhtenä rakenteen lisukkeena puutarhaihmisten maanparannusaineena tuntema vermikuliitti. Sitä ei ole löytynyt Patricia-järven huomassa makaavasta hankkeen raadosta, mutta sen sijaan pohjassa on kokeilun peruna kelpo määrät asfalttia.

Hylyn liepeillä on edelleen myös viilennysputkistoa ja aavistus aluksen ylle rakennetusta näkösuojaa toimittaneesta katteesta.

Elävän elämän tasohyppelijä

Englannissa vuonna 1893 syntynyt Geoffrey Pyke päätyi vaikeiden kotiolojen ja koulukiusatun nuoruuden jäljiltä omaehtoiseksi vakoojaksi ja sitä tietä sotavangiksi ensimmäisen maailmansodan Saksaan.

Aina täysin omiaan pohtiva eksentrikko onnistui karkaamaan, pääsi Hollantiin ja sieltä takaisin kotiin.

Myöhempinä vuosinaan sijoittamisessa onnistunut Pyke omisti hetken merkittävän osan maailman tinavaroista. Sitten hän menetti lähes housunsakin suuressa lamassa.

Perikatoon saattoi olla vaikutusta sillä, että Pyken bisneksiä pidettiin toisinaan rikollisina ja lähes aina moraalittomia. Mutta kotimaassaan hän vältti vankilan.

Hän erakoitui ja menetti mielenkiintonsa lähes kaikkeen ja etenkin henkilökohtaiseen hygieniaan, mutta ei suuriin suunnitelmiin.

Jo nuorena suojakilveksi muodostunut suunnittelun ja kirjoittamisen vimma tuotti mitä erilaisimpien asioiden monimutkaisia toteutuksia.

Toisen maailmansodan aikana Pyke päätyi ideoimaan ruuvivetoista lumikulkuneuvoa armeijalle. Britit eivät innostuneet, mutta välittivät luonnokset jenkeille, jotka kutsuivat Pyken kylään.

Tämä haisi pahalta ja räyhäsi lähes kaikille ympärillään. Amerikkalaiset potkaisivat hänet maasta ulos.

Miehen ajatusten hedelmä oli kuitenkin hyvin toimekas armeijan tela-ajoneuvo M29 Weasel. Pyken ajatusten sovellutuksille tyypillisesti sitä ei kuitenkaan käytetty koskaan hänen ideansa mukaisesti lumessa, vaan kaikissa muissa maasto-oloissa.

Vastoinkäymisistä huolimatta mies kulkeutui Louis Mountbattenin komentaman yhdistettyjen operaatioiden esikunnan alaisuuteen.

Kaikesta uudesta kiinnostunut lordi höristi korviaan Pyken jäälaivaideoille. Muistissa oli Titanicin onnettomuuden jäljiltä toivoton yritys palastella jäävuoria räjäyttämällä. Mountbattenista oli enää lyhyt matka Churchilliin.

Yksi Geoffrey Pyken kuuluisimpia ideoita oli maihinnousualusten vetämä makkaran tapainen umpiputkilo, jolla rantautettavia sotilaita rahdattaisiin moninkertainen määrä. Klaustrofobiaa oli tarkoitus torjua rauhoittavilla napeilla.

Idean siemen ei varttunut kukaksi, kuten ei suuri osa Pyken luonnostelmista.

Mihin sitten päätyikään herra itse vuonna 1948, mutta ruumiin ja unilääkepullojen vierestä löytyi luonnostelma aika-avaruuden jatkumoon liittyvästä matemaattisesta kaavasta...

Lue myös:

Pääasialliset lähteet: edition.cnn.com/project-habbakuk; warfarehistorynetwork.com/

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 4/2019.