Uutiset ja blogit

Park Lite on näppärä sovellus paljon autoilevalle. Ideana on ajaa auto parkkiruutuun, käynnistää sovellus ja asettaa haluttu pysäköintiaika. Sen jälkeen voi jatkaa huolettomasti matkaa. Maksullisella paikalla pitää tietysti maksaa pysäköinnistä ja asettaa tarvittaessa parkkikiekko.

Park Liten ansiosta auton voi oikeastaan unohtaa parkkiin, sillä sovellus muistuttaa ilmoituksella, kun pysäköintiaika on täyttymässä. Ilmoituksen aikarajan voi säätää haluamaksi. Eikä tarvitse myöskään muistella reittiä autolle, sillä sovellus näyttää auton sijainnin ja reitin sen luokse.

Oikeastaan Park Liten pitäisi helpottaa pysäköintiä myös toisella tavalla. Sovelluksen pitäisi nimittäin näyttää pysäköintialueet ja niissä vapaana olevat parkkipaikat. Suomessa pysäköintialueita ei kartalla harmillisesti näy. Tanskassa toiminto on käytössä, koska kyseessä on tanskalaisen Needitin sovellus.

Needitin Park-tuotteet voivat kuulostaa tutuilta, ja sovellus onkin tarkoitettu elektronisten pysäköintikiekkoa käyttäville. Mutta se sopii myös perinteistä kiekkoa käyttävälle, kunhan muistaa vain asettaa kiekon oikeaan aikaan.

Park Liten saa ladattua ilmaiseksi Androidille ja iOS:lle.

Tuoreen Rakennetun omaisuuden tila Roti 2023 -raportin mukaan Suomen elinkeinoelämä rapautuu ja yhteiskunnan toimivuus halvaantuu ilman toimivaa liikenneverkkoa.

”Meidän viestimme on, että liikenneverkot ovat investointi tulevaisuuteen”, sanoo Roti-raportin Liikenneverkot-paneelin vetäjä, johtaja Jorma Mäntynen Destialta.

Raportin mukaan liikenneväyliin ei investoida läheskään tarpeeksi. Pääväylien tilanne on vielä kohtuullinen, mutta kaikkialla muualla kuntotasot ovat laskeneet jopa aikaisempaa nopeammin.

”On tullut maan tavaksi leikata: esimerkiksi asfaltointikilometrit ovat puolittuneet aiemmasta”, Mäntynen sanoo.

”Haluamme kiinnittää erityisesti huomiota pääteihin. Niiden kunto ei vastaa vaatimuksia. Samaan aikaan liikennemäärät ovat kasvaneet, samoin ajoneuvojen painot ovat kasvaneet varsinkin raskaassa liikenteessä.”

Mäntynen muistuttaa, että Suomessa on paljon kaksikaistaisia teitä, joissa raskas liikenne ja henkilöautoliikenne ovat ”törmäyskurssilla”.

Tieliikenteessä kuolee vuosittain noin 200 ihmistä.

”Se on 200 ihmistä liikaa joka vuosi.”

Suomessa liikennekuolemia on Ruotsiin verrattuna 1,5 -kertainen määrä ajettuihin kilometreihin nähden.

”Osasyy voi olla liikennekulttuurissa, mutta osa johtuu liikenneväylistä.”

Tiestö kuluu koko ajan enemmän kuin sitä ylläpidetään. Korjausvelka on kasvanut kolmeen miljardiin euroon.

”Tien huono kunto heijastuu myös päästöihin. Esimerkiksi huonot sillat voivat johtaa raskaan liikenteen pitkiinkin kiertomatkoihin”, Mäntynen sanoo.

Muussa liikenteessä turvallisuus on paremmalla tolalla. Rataverkko on paremmassa kunnossa kuin tiestö ja erityisesti tärkeisiin rataosuuksiin on investoitu. Myös vesiväylät toimivat hyvin ja meriväylät ovat hyväkuntoisia ja turvallisia.

Lentoliikenteen osalta varsinkin kansainvälisen liikenteen kentät ovat hyvässä kunnossa.

Täysin toimivia Applen MacBook-läppäreitä puretaan varaosiksi laitteiden turvallisuusominaisuuden takia. Jopa useiden tuhansien eurojen arvoiset M1-suorittimella toimivat koneet olisivat haluttua tavaraa käytettyjen tietokoneiden markkinoilla.

Syynä erikoiseen tilanteeseen on Vicen mukaan Macien rautatoiminen aktivointilukitus, jonka takia tietokoneita kierrättävät yritykset eivät voi kirjautua sisään lukituille koneille palauttaakseen ne tehdasasetuksiin.

Aktivointilukitus perustuu Applen vuonna 2018 esittelemään T2-turvallisuussiruun, joka estää kaikkia muita paitsi laitteen omistajaa kirjautumasta koneelle. Tietoturvan ja yksityisyyden kannalta toiminto on hyvin tehokas, mutta samalla se tekee monista käytetyistä koneista jälleenmyyntikelvottomia. Apple integroi T2-sirun osaksi vuonna 2020 esiteltyä M1-järjestelmäpiiriään.

Ongelmia aiheuttavat joidenkin yritysten, koulujen ja muiden organisaatioiden vanhat koneet, jotka on lähetetty tuhottavaksi. Monissa yrityksissä it-osastot poistavat lukituksen ennen laitteista luopumista, mutta kaikki eivät näin tee – joko tietoturva- tai käytännön syistä.

Redditissä on käyty vilkasta keskustelua aktivointilukituksen vaikutuksesta jälleenmyyntiin. Erityisesti it-osastojen rooli on herättänyt keskustelua. Jotkut pitävät lukituksen jäämistä päälle it-osaston mokana, kun taas toisten mielestä it-osastot ovat vain noudattaneet yhtiön ohjeita lähettämällä käytetyt koneet tuhottaviksi lukitusta poistamatta. Esimerkiksi terveydenhuolto-organisaatioiden tietoturvasäännöt saattavat vaatia kovalevyjen tuhoamista, mutta MacBookeissa SSD-piirit on juotettu kiinni emolevyyn.

Kyseenalaista on sekin, miksi tuhottavaksi lähetetyt koneet päätyvät kierrätyksen sijaan jälleenmyyntiin. Uutisointi on lähtenyt liikkeelle erään jälleenmyynti- ja korjausliikkeen omistaja John Bumsteadin nurisevista twiiteistä, joissa hän paheksuu aktivointilukitusta ja kertoo saavansa lukittuja koneita sääntöjä kiertäviltä kierrätysfirmoilta.

Mikäli laite on lukittu, kierrätyskoneita myyvät yritykset eivät voi tehdä niille mitään. Myöskään laiterajoituksien kiertämiseen keskittyneet jailbreak-hakkerit eivät ole keksineet tapaa kiertää aktivointilukitus. Aktivointilukitus estää myös järjestelmän käynnistämisen ulkoiselta kovalevyltä.

Käytettyjä tietokoneita myyvät yritykset pystyvät poistamaan lukituista laitteista edellisen käyttäjän datan, mutta koska koneita ei voi aktivoida uudelle omistajalle, tuhansien eurojen arvoiset laitteet puretaan varaosiksi.

Applella on pitkä historia käytettyjen laitteiden markkinoiden ja itsenäisten korjausyritysten sabotoimisesta. Vuonna 2021 yhtiö alkoi viimein myydä laitteisiinsa varaosia ja julkaista korjausohjeita. Tätäkin korjausohjelmaa on kuitenkin laajasti kritisoitu pitkin hampain toteutetuksi lakivelvoitteiden noudattamiseksi, koska tilattujen varaosien mukana toimitetaan kymmeniä kiloja virallisia työkaluja korjauksen suorittamiseen.

UVGI-metodilla (eng. ultraviolet germicidal irradiation) sisätilojen puhdistaminen on tutkitusti tehokas tapa deaktivoida erilaisia taudinaiheuttajia (mukaan lukien koronavirus SARS-CoV-2). Bakteereja ja viruksia deaktivoidaan altistamalla ne UV-säteilylle korkeaenergeettisten lamppujen avulla.

Koronapandemia on lisännyt tarvetta desinfioida suuria määriä sekä ilmaa että erilaisia pintoja, joten viime aikoina esimerkiksi sairaalat ovat lisänneet UVGI-puhdistusrobottien käyttöä. Metodilla voi kuitenkin olla epäsuoria haittavaikutuksia ihmisille, joita ei olla ennen tutkittu. Haittavaikutukset liittyvät sisäilmanlaadun heikkenemiseen, joka johtuu käytettävästä UV-säteilystä.

"Toteutimme tietääksemme ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen, jossa UVGI-laitteen vaikutuksia tutkitaan sisäilman ilmanlaadun kannalta”, sanoo tiedotteessa väitöskirjatutkija Frans Graeffe Helsingin yliopiston Ilmakehätieteen keskus Inarista.

Kannattaa noudattaa vähintään puolen tunnin varoaikaa

Ilmakehässä auringon UV-säteily mahdollistaa suurimman osan siellä tapahtuvasta kemiasta, kuten esimerkiksi hapettimien muodostumisen, joihin lukeutuvat muun muassa otsoni (O3) ja hydroksyyliradikaali (OH). Kun UVGI-puhdistusrobotit käyttävät UV-säteilyä sisätiloissa, on mahdollista, että ulkona tapahtuvat reaktiot tapahtuvat myös sisällä.

Säteilyn aiheuttamat reaktiot voivat muodostaa erinäisiä kaasuja ja pienhiukkasia, jotka hengitettynä ovat haitallisia ihmisten terveydelle. Suuret pienhiukkaspitoisuudet on yhdistetty moniin sairauksiin kuten esimerkiksi hengityselinsairauksiin.

"Toimme sairaaloissa käytettävän UVGI-laitteen Helsingin yliopiston aerosolifysiikkalaboratorioon. Hyödyntämällä erilaisia moderneja mittauslaitteita, kuten muun muassa massaspektrometrejä, pystyimme mittaamaan muodostuvien kaasujen sekä pienhiukkasten pitoisuuksia, kokoa ja kemiallista koostumusta, kertoo Graeffe.

Mittaustulokset näyttävät Graeffen mukaan selvästi, että aina kun UV-lamput syttyivät (eli huoneen puhdistus alkoi), sekä kaasujen että pienhiukkaset määrät nousivat huomattavasti.

Sekä hiukkasmäärät että kaasujen pitoisuudet alkoivat laskea muun muassa ilmanvaihdon kautta, heti kun UV-lamput sammuivat, mutta pitoisuudet palasivat alkuperäiselle tasolle vasta noin 30–40 minuuttia UV-lamppujen sammuttamisesta.

”Huoneen puhdistuksen jälkeen olisi parempi odottaa jonkin aikaa ennen sinne menemistä, tai sitten huoneeseen menevä henkilö voisi suojautua esimerkiksi tarpeeksi tehokkaalla hengityssuojaimella, sanoo Graeffe.

Koska UV-lamppujen aiheuttamien kaasujen ja pienhiukkasten muodostumismekanismit ovat monimutkaisia, tuloksista ei voi suoraan käyttää johtopäätöksiä eri ympäristöistä. Ainakin UVGI-laitteen teho, säteilyaika ja UV-säteilyn aallonpituus sekä puhdistettavan huoneen koko, ilmanvaihto ja valmiiksi oleva ilmanlaatu vaikuttavat siihen, miten eri UVGI-laitteet vaikuttavat ilmanlaatuun.

Vastaavaa UVGI-metodia käytetään nykyään myös enenevissä määrin yksityisissä ja yleisissä tiloissa, jolloin säteily on testattua laitetta heikompaa, mutta säteilytys jatkuu pidempään. Tulosten perusteella vaikutuksia ilmanlaatuun täytyy tutkia tarkemmin ennen laitteiden laajaa yleistymistä, jotta ymmärretään, kuinka erilaiset UVGI-laitteet vaikuttavat sisäilmanlaatuun ja miten laitteiden tuomat hyödyt (virusten torjunta) vertautuu niiden haittoihin (ilmanlaadun huonontuminen).

Tampereen yliopiston tutkijaryhmä on kehittänyt kevytrakenteisen lentävään keijurobotin.

Sykkeisiin reagoivien polymeerien kehittämisen myötä myös edistyneiden pienikokoisten, langattomasti ohjattavien ja pehmeärunkoisten robottien valmistamiseen on auennut uusia mahdollisuuksia.

Insinöörit ovat jo jonkin aikaa osanneet hyödyntää polymeerimateriaaleja valmistettaessa pienikokoisia robotteja, jotka osaavat kävellä, uida ja hypätä. Mutta toistaiseksi niitä ei ole saatu lentämään.

Tampereen yliopiston Light Robots tutkimusryhmässä tutkitaan, miten älymateriaaleista voidaan valmistaa lentäviä robotteja. Ryhmä on kehittänyt valoon reagoivista polymeereistä koostetun robotin, joka voi lentää tuulen avulla, ja jota ohjataan valolla.

”Keijurobotti on varustettu pehmeällä, valoon reagoivasta nestekiteisestä elastomeerista valmistetulla toimilaitteella, joka saa haituvat avautumaan tai sulkeutumaan näkyvässä valossa. Se on ominaisuuksiltaan parempi kuin luonnollinen voikukan siemen”, akatemiatutkija Hao Zeng kertoo tiedotteessa.

Hyvät biomimeettiset ominaisuudet

Tampereella kehitetyssä keinotekoisessa keijussa on useita biomimeettisiä ominaisuuksia: suuren huokoisuutensa (0,95) ja kevyen (1,2 mg) rakenteensa ansiosta se voi helposti leijua ilmassa tuulen mukana. Lisäksi vakaa, erotettu pyörrerengas mahdollistaa pitkän lentomatkan tuulen avustamana.

”Keiju voi saada virtaa ja sitä voidaan ohjata valonlähteellä, kuten lasersäteellä tai ledillä”, Zeng sanoo.

Tämä tarkoittaa, että valon avulla voidaan muuttaa minirobotin rakenteen muotoa, joka muistuttaa pientä voikukan siementä. Muotoaan muuttamalla keiju voi mukautua manuaalisesti tuulen suunnan ja voiman mukaan. Valonsäteen avulla voidaan myös ohjata tämän polymeerikokoonpanon lentoonlähtöä ja laskeutumista.

Seuraavaksi tutkijat keskittyvät parantamaan materiaalin herkkyyttä, jotta laite voisi toimia auringonvalon avulla. Lisäksi he aikovat muokata rakenteen mittoja niin, että se voi kuljettaa mikroelektronisia laitteita, kuten gps-laitteita ja antureita, sekä biokemiallisia yhdisteitä.

Zengin mukaan myös merkittävämmät sovellukset ovat mahdollisia.

”Kuulostaa hieman sci-filtä, mutta tutkimukseemme sisältyvät kokeet osoittavat, että kehittämämme robotti on tärkeä askel kohti keinotekoiseen pölytykseen soveltuvia realistisia sovelluksia”, hän kertoo.

Tulevaisuudessa miljoonia siitepölyä kantavia, keinotekoisia voikukan siemeniä voitaisiin levittää vapaasti luonnollisten tuulten mukana, ja ohjata ne tietylle alueelle, jossa on pölytystä odottavia puita.

Pulmiakin riittää

Ensin on kuitenkin ratkaistava monia ongelmia. Miten esimerkiksi robotin laskeutumista oikeaan kohtaan voidaan ohjata tarkasti? Miten laitteita voidaan käyttää uudelleen? Miten niistä tehdään biologisesti hajoavia?

Lue myös:

Nämä kysymykset edellyttävät tiivistä yhteistyötä materiaalitutkijoiden ja mikrorobotiikan parissa työskentelevien tutkijoiden välillä.

Läntinen tiedustelu ei näe minkäänlaisia merkkejä siitä, että Venäjä valmistautuisi hyökkäyssotansa lopettamiseen tai rauhanneuvotteluihin, kertoi puolustusliitto Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg maanantaina vieraillessaan Etelä-Koreassa.

”Sen sijaan näemme päinvastaisen kehityksen. Näemme, että he valmistautuvat sodan yltymiseen, että he mobilisoivat lisää sotilaita, jopa yli 200 000 sotilasta, ja mahdollisesti sitäkin enemmän. He hankkivat aktiivisesti lisää aseita ja ammuksia, kohottavat omaa tuotantoaan ja hankkivat aseita myös muilta autoritäärisiltä mailta kuten Iranilta ja Pohjois-Korealta”, Stoltenberg sanoo.

Karun vastauksensa Stoltenberg antoi kysymykseen, jossa pohdittiin rauhan tai tulitauon syntymisen mahdollisuutta tänä vuonna.

Stoltenbergin mukaan nähtävissä ei myöskään ole merkkejä siitä, että Vladimir Putin olisi luopunut suuresta tavoitteestaan eli Ukrainan saamisesta Venäjän hallintaan tavalla tai toisella.

Stoltenbergin arvioon viittaa myös amerikkalainen ajatushautomo ISW, jonka mukaan niin läntiset, ukrainalaiset kuin venäläisetkin lähteet kertovat Venäjän valmistautuvan todennäköisesti hyvin pian alkavaan suurhyökkäykseen. ISW pitää uuden hyökkäyksen alkamista nyt todennäköisimpänä kehityksenä Ukrainassa.

ISW uskoo Venäjän aloittavan hyökkäyksensä todennäköisesti Luhanskissa tulevina kuukausina. Ajatushautomon mukaan venäläiset sotabloggarit luovat nyt kuvaa siitä, että Venäjän uudessa hyökkäyksessä olisi mukana odotettuja uusia lisäjoukkoja.

Työsuhteen purkaminen koeajalla ei saisi koskaan tulla yllätyksenä, sanovat asiantuntijat.

Joskus rekrytoinnit epäonnistuvat, ja valituksi tulee väärä henkilö tehtävään.

”Hyvä rekrytointi voi näitä ennaltaehkäistä, mutta silti näitä tulee. Siinä kohtaa on tarkastelun paikka, että mikä on mennyt pieleen: Onko taidoissa puutteita, pystytäänkö kouluttamaan lisää, missä on juurisyy, että yhteistyö ei lähde liikkeelle”, sanoo henkilöstöpalveluyritys Clevryn rekrytointioperaatioista vastaava johtaja Marjukka Laakso.

Pieleen menneen rekrytoinnin tunnistaa ainakin siitä, että odotukset ja yhteiset näkemykset tehtävästä alkavat mennä eri suuntiin. ”Yksi vaaran paikka on, että näitä ei oteta riittävän aikaisin puheeksi. Avoimet kortit kannattaa olla, ja puhua henkilön kanssa, miltä työ ja odotukset tuntuvat. Vuoropuhelun tulisi olla aktiivista heti työsuhteen alusta asti”, sanoo työeläkeyhtiö Ilmarisen henkilöstöpäällikkö Tuomas Kemiläinen.

Koeaikapurussakin on rajoitteita

Uusissa työsuhteissa noudatetaan yleensä kuuden kuukauden koeaikaa, jonka aikana työsuhteen voi purkaa puolin ja toisin. ”Yritys arvioi työntekijää ja työntekijä arvioi yritystä. Aktiivinen kommunikointi koeajan aikana on tärkeää. Jos yritys päätyy tekemään koeaikapurun, se ei koskaan saisi tulla yllätyksenä”, sanoo Laakso.

Jos työsuhde puretaan koeaikana, perustelujen tulee liittyä työn hoitamiseen. ”Eli työsuoritukseen liittyviä asioita. Mutta nämä olisi hyvä olla pöydällä keskusteltuina jo etukäteen”, sanoo Kemiläinen.

”Perusteet tulisi olla, ja ne eivät saa olla syrjiviä. Joskus työnantaja voi nähdä, että työntekijä ei ole sopiva työhön, ja näistä perusteista voidaan olla eri mieltä”, sanoo Laakso.

Yksi rajoite koeaikapurun tekemiseen on, ja tätä eivät monet yritykset Laakson mukaan tiedä.

”Koeaikapurkua ei saa tehdä tuotannollisista syistä, se on sitten erikseen.”

Joka toisessa vuoden 2021 kuolonkolareista löytyi taustalta ajoterveysriski, jolla oli vahva yhteys onnettomuuteen, selviää Onnettomuustietoinstituutin (Oti) tilastoista.

Vajaalla 40 prosentilla onnettomuuskuljettajista ei ollut lainkaan diagnoosia sairaudesta, jonka katsotaan myötävaikuttaneen onnettomuuteen keskeisimmin. Merkittävimmät ajoterveyteen vaikuttavat sairaudet ovat sydän- ja verisuonitaudit, päihderiippuvuus ja muut mielenterveysongelmat.

Onnettomuustietoinstituutti esitteli tilastoja Helsingin Lääkäripäivien ajoterveysluennolla. Otin hallinnoimasta liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta-aineistosta käytiin läpi vuoden 2021 onnettomuudet, joissa moottoriajoneuvon kuljettaja aiheutti kuolemaan johtaneen onnettomuuden. Ajoterveysriski todettiin peräti 58 prosentissa onnettomuuksista. Joka toisessa onnettomuudessa terveyspuutteiden yhteys onnettomuuden syntyyn tai sen seurauksiin oli erittäin vahva.

Terveyden kannalta riskikuljettajiksi määritellyistä alle 40 prosentilla oli diagnoosi sairaudesta, joka oli onnettomuuden kannalta oleellinen. Näistä sairauksista kolmannes oli sydän- ja verisuonitauteja ja loput psyykkisiä sairauksia, kuten päihderiippuvuutta. Yhtä suurelta osalta kuljettajista diagnoosi puuttui, vaikka ajoterveysriski oli olemassa.

"Alidiagnosointi on merkittävä ongelma, johon kuljettajat itse myötävaikuttavat. Uudet kuljettajat eivät ajokorttia hankkiessaan ilmoita oleellisia sairauksiaan, ja toisaalta vanhemmat kuljettajat peittelevät iän myötä tulleita vaivojaan”, Otin teknologiapäällikkö Tapio Koisaari kertoo.

Yhden ongelmaryhmän muodostavat puuttuvasta ajo-oikeudesta huolimatta sitkeästi ajamista jatkavat kuljettajat. Terveysriskin omanneista kuljettajista reilulla viidenneksellä ei ollut onnettomuushetkellä riittävää ajo-oikeutta. Osa heistä ei ole koskaan omistanut ajokorttia, osa taas on menettänyt ajo-oikeutensa.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat jokaisen kuolemaan johtaneen tieliikenneonnettomuuden Suomessa. Tutkinnassa on mukana myös lääkäri. Kaikista onnettomuuksista ei kuitenkaan pystytä tekemään aukotonta ajoterveyden arviointia. Osa kuljettajista on vaikeasti monisairaita, eikä tautien vakavuutta pysty aina arvioimaan jälkikäteen.

"Karkeasti arvioiden ehkä noin neljännes ajoterveysriskin omanneista kuljettajista olisi voitu määrätä ajokieltoon terveydenhoidossa ilmenneiden seikkojen vuoksi. Erityisesti psykiatrisista sairauksista kärsivien ajoterveyden arviointia tulisi kehittää”, Koisaari muistuttaa.

Päihdeongelmista kärsivät kuljettajat tulevat monesti myös poliisin tietoon, mutta muiden psykiatristen sairauksien osalta lääkärit ovat pääosin yksin portinvartijoita.

Pohjola Vakuutuksen mukaan liikennevahinkojen määrä on noussut korona-ajan matalista lukemista.

”Eniten vahinkoja tapahtuu pysäköintialueilla, ja viikonpäivistä perjantai korostuu vahinkoaltteimpana päivänä”, kerrotaan OP:n sivustolla.

Onnettomuustietoinstituutin tilaston mukaan vuonna 2021 lähes puolet liikennevahingoista tapahtui pysäköintialueilla, huoltoasemilla ja pihoilla.

Usein parkkipaikoilla tapahtuvissa kolareissa korjauskustannukset jäävät huomattavasti pienemmiksi verrattuna tavanomaisiin törmäysvahinkoihin, mutta joskus käy toisinkin.

”Jos esimerkiksi auton sivupeili ja kylki osuu parkkihallin tolppaan, niiden korjaaminen voi maksaa autosta riippuen helposti parikin tuhatta euroa. Pieneltä vaikuttavan törmäyksen kustannukset saattavat yllättää autoilijan, jos vaikka kallista tekniikkaa menee rikki”, ajoneuvovakuuttamisesta vastaava johtaja Kristian Hiljander kertoo OP:n verkkosivuilla.

Pohjola Vakuutuksen mukaan parkkialueilla sattuneiden pysäköintivahinkojen ja alhaisissa nopeuksissa sattuneiden törmäysvahinkojen keskimääräinen korjauskustannus on noin 1600 euroa.

Saksalainen puolustustarvikeyhtiö Rheinmetall pohtii Himars-raketinheittimien tuotannon aloittamista. Asiasta kertoo Rheinmetallin toimitusjohtaja Armin Papperger uutistoimisto Reutersin haastattelussa.

Pappergerin mukaan yhtiö neuvottelee asiasta parhaillaan Himarseja valmistavan amerikkalaisen Locheed Martinin kanssa.

”Pyrimme pääsemään sopimukseen Lockheed Martinin kanssa Himars-tuotannon käynnistämisestä Münchenin turvallisuuskonferenssin aikaan”, hän sanoi viitaten helmikuun puolivälissä järjestettävään vuosittaiseen poliittisten ja puolustusjohtajien tapaamiseen.

Himars-raketinheittimet ovat olleet tärkeitä ukrainalaisille, jotka ovat niiden avulla useita venäläiskohteita.

Rheinmetallin Papperger arvioi Reutersille samassa yhteydessä, että yhtiö on valmis moninkertaistamaan Leopard-taistelupanssarivaunuissa sekä tykistön käytössä olevien ammusten tuotantomäärät.

”Me pystymme tuottamaan 240 000 (120 mm) panssarivaunun ammusta vuodessa, mikä on enemmän kuin mitä koko maailma tarvitsee”, Papperger kuvailee.

Toimitusjohtajan mukaan Rheinmetall pystyy tarvittaessa valmistamaan myös 155 mm tykistöammuksia jopa 500 000 kappaletta vuodessa. Tuotantomäärä nostaisi saksalaisyhtiön maailman suurimmaksi ammusvalmistajaksi.