Vilkaisin työpäivän päätteeksi urheilukelloani. Päivän sykekäyrä oli kuin kaksi vuorta ja matala laakso niiden välissä.
Aamun stressipiikki on luonnollinen. Herätys, päiväkotilaiset hoitoon ja nopeasti töihin.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se pitää sisällään kuitenkin keskimäärin kolme ratkaistavaa riitaa, pari vanhempien tarjoamaa väärää vaatetta ja yhden kaadetun vesilasin.
Mutta iltapäivä? Ihmettelin ensin, kunnes tarkensin kellonaikaan: koululaiset palaavat kotiin.
Jo ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen toi mukanaan sen tavallisen; ”Mulla on tylsää, ei oo mitään tekemistä” kuului parikymmentä kertaa iltapäivän aikana.
Tekemiseksi vaadittiin pannaria, jätskiä, telkkaria ja kännykällä pelaamista. Lopuksi vielä suututtiin, kun koko perheen päivälliseksi tarkoitettua lasagnea ei saanutkaan syödä yksinään välipalaksi. Huoh, ajattelin ja hengitin syvään.
Klassikkovitsi kuuluu, että kotoa palataan töihin lepäämään. Mutta missä tietotyöläisen arki on rauhallista, jos koti ja työt ovat samassa paikassa?
Aivoja kuormittavat keskeytykset ja kontekstinvaihdokset. Varsinkin, jos tekee samaan aikaan työtehtävää, jota ei voi tai jota ei ole kohteliasta keskeyttää huikatakseen viereiseen huoneeseen, että nyt pitää odottaa.
Syke kiihtyy, jos johtoryhmälle esittäessä viereen tullaan itkemään isin epäreiluutta.
Onneksi useimpien palaverien aikana lapset ymmärtävät olla häiritsemättä. Tai jos häiritsevät, tekevät sen kirjoittamalla asiansa lapulle ja tuomalla lapun vaivihkaa työpöydälleni.
Mutta kontekstinvaihdos se on pienikin kontekstinvaihdos. Ei ihme, että urheilukello siitä myöhemmin kertoo. Pelkkä lasagneraivareiden järjettömyys kohottaa keskisykettä kymmenen lyöntiä minuutissa.
Helppo johtopäätös olisi, että konttorille töihin, mars, mars! Etätyöt kuitenkin tarjoavat niin paljon helpotusta tasapainoiluun työn ja perhe-elämän kanssa, että en olisi valmis vaihtamaan niistä pois.
Toki käyn konttorilla useita kertoja viikossa näkemässä ihmisiä ja tekemässä erityisen keskittymistä vaativaa työtä. Mutta on useita iltapäiviä ja iltoja viikossa, jolloin pitää samalla kuskata koululaiset harrastuksiin ja hakea pienemmät päiväkodista.
Yhtälö ei toimisi, jos päälle tulisi joka päivä vielä tunti ekstra-autoilua, aamuihin ylimääräinen stressi iltapäivän ruuista ja lukuisat puhelinsoitot kotoa töihin koulupäivän päätyttyä.
Sen vuoksi olen kehittänyt vaimoni kanssa etätyöpäivien hallitsemiseksi monia keinoja:
- hyvä valmistautuminen päivään tiedostaen lasten kotonaoloaikojen ja työtehtävien päällekkäisyys
- tehtävälista, joka lasten tulee hoitaa ennen kuin voivat pyytää mitään
- Teams-kameran ulkopuolella tapahtuvat käsimerkit, joilla kommunikoidaan palaverin ollessa kesken
- lapset valmistavat itse omat välipalansa etukäteen.
Olen myös viimein tullut johtopäätökseen, että kenties Playstationin ja WRC Rallyn ostaminen on hyvä idea. Ajakoot rallia iltapäivät.