Kuva: Ensimmäisellä maratonillaan Matti Vähä-Heikkilä testasi vinkkiä, jonka mukaan pienet kivut unohtaa, kun laskee tuhannesta tai sadasta alaspäin. Toinen maraton 18.9.2021 Espoon rantaraitilla (kuvassa) sujui jo paremmin valmistautuneena.
Matti Vähä-Heikkilä oli palaamassa lomareissulta tammikuussa 2020. Hän pohti lentokoneessa, että joku liikuntaharrastus olisi tarpeen. Harrastusvälineiden pitäisi olla helposti pakattavissa mukaan, sillä Vähä-Heikkilän silloinen asiantuntijatyö TEKissä vaati matkustamista.
– Pidän tavoitteista ja itseni haastamisesta. Olen myös sosiaalinen. Tästä syntyi idea yhteisestä haasteesta kavereiden kanssa: juoksisimme 1 000 kilometriä vuodenvaihteeseen mennessä. Aikaa oli 50 viikkoa.
Vähä-Heikkilä aloitti aika lailla nollasta. Vuonna 2019 hän oli käynyt kaksi kertaa juoksulenkillä. Kun korona iski Suomeen, sillä oli positiivinen vaikutus Vähä-Heikkilän juoksemiseen. Hän juoksi kilometrejä jemmaan siltä varalta, että sairastuisi.
– Kun lisäsin juoksumäärää, juokseminen alkoi tuntua paremmalta. Vauhtiin päästyäni kehittyminen oli nopeaa.
Toukokuussa 2020 Vähä-Heikkilän kaveri heitti idean maratonista. Siihen mennessä Vähä-Heikkilä oli juossut reilut 300 kilometriä. Hän alkoi tutkia, miten kestävyysjuoksuun kannattaa valmistautua.
– Aloin kehittää peruskestävyyttäni, juosta vaihdellen pitkää ja lyhyttä matkaa, hitaasti ja vauhdikkaasti. Lähestyin maratonia kunnioituksella.
Turun Paavo Nurmi Marathon taittui elokuussa aikaan 4:38:46.
– Joillekin ensimmäinen maraton on myös se viimeinen. Minulle kävi toisin.
Vuoden lopussa Vähä-Heikkilä ylitti kirkkaasti tuhannen juostun kilometrin tavoitteen: summa oli 1 700 kilometriä.
Asser Junnila
Seuraavana vuonna eli 2021 Vähä-Heikkilä paransi aikaansa maratonilla 52 minuuttia eli hänen aikansa oli 3:46:59. Vähä-Heikkilä juoksi vuoden kilometrisaldoksi 3 000. Hän oli pestannut itselleen valmentajan.
– Jos treenaaminen ei ole järkevää, juoksumäärien kasvattamisella saattaa rikkoa itsensä. Valmentaja laati minulle juoksuohjelman ja lihaskuntotreenit.
Vapaata teknologiasta
Täksi vuodeksi Matti Vähä-Heikkilä ei ole asettanut kilometritavoitetta, mutta maratonin hän aikoo juosta alle kolmen ja puolen tunnin. Kilpaileminen on kuitenkin vain sivujuonne. Tärkeintä juoksemisessa on oman kunnon ja yleisen jaksamisen parantuminen.
– Kun aloittaa juoksemisen, tavoitteet kannattaa asettaa matalalle. Aluksi on hyvä luoda juoksurutiini. Yleinen moka on aloittaa liian kovaa ja rääkätä itseään, siitä jää vain huono fiilis, hän pohtii.
Nykyään Vähä-Heikkilä juoksee viitisen lenkkiä viikossa. Niistä kaksi on kevyitä ja lyhyitä, yksi on pidempi eli noin 2–3 tuntia ja loput kaksi intervallitreenejä. Viikkokilometrejä tulee noin 70–80.
– Kun juoksin ilman valmentajaa, vedin aina maksimit. Nyt ohjelmassani on raskaampia ja palauttavia viikkoja. Kehittyminen tapahtuu levossa.
Lenkit Vähä-Heikkilä taittaa pääsääntöisesti ilman kuulokkeita. Hän on vaihtanut äänikirjat ja musiikin hiljaiseen aikaan, jonka hän pyhittää omille ajatuksilleen.
– Lenkit ovat aikaa vailla teknologiaa. Se on hyvää vaihtelua päätetyölle. Seuraan sykettä ja nopeuttani, laskeskelen etenemistäni ja mietin kelin vaikutusta. Minulla on vilkas mielikuvitus. Kun maisema vaihtuu, ei lenkeillä tule tylsää.
Vähä-Heikkilän lempilenkki on 2,3 kilometrin rengasreitti Kupittaan puiston ympäri. Sitä hän jaksaa juosta kerralla vaikka kymmenen kertaa ympäri. Talvella reitti on aurattu, kesällä voi rentoutua lähiluontoa seuraten.
– Kun reittiä ei tarvitse miettiä, voi juosta omissa ajatuksissa. Muistaa vaan kääntyä neljä kertaa oikealle. Tai jos oikein villiksi heittäytyy, voi juosta reitin vastapäivään.
Matti juoksee Turun kartalle
Vähä-Heikkilällä on juoksuprojekti, jonka avulla hän tutustuu Turun tuntemattomiin kolkkiin. Idea lähti ongelmasta: juoksureitit ovat tylsän tuttuja. Kunnon diplomi-insinöörinä Vähä-Heikkilä otti haasteen vastaan ja alkoi ratkoa ongelmaa.
– Ajattelin, että merkkaan kartalle, missä olen jo juossut ja missä en. Toki joku oli siihenkin jo kehittänyt sovelluksen. Sen nimi on streetferret.com. Aloin käydä ”hakemassa” uusia katuja ja sitä kautta tutustuin kaupunkiin paremmin.
Nyt hän on juossut 60,48 prosenttia Turun kaduista.
Valitun kaupungin tai paikkakunnan kaikkien katujen juokseminen on kansainvälinen trendi. Every single street -haaste on saanut alkunsa San Franciscosta. Se on näkynyt Suomessa esimerkiksi Tampereella, jossa järjestelmäasiantuntija Petri Haavisto juoksi kaikki kaupungin kadut.
Kun Vähä-Heikkilä asettui ehdolle kuntavaaleissa keväällä 2021, hän teki vaalimainontaakin juosten. Hän painatti juoksutakkiinsa vaalimainokset ja lähti lenkille. Hänen mainoslauseensa oli sopivasti: Running for Turku City Council.
Liekö juoksun ansiota, mutta Vähä-Heikkilä valittiin Turun kaupunginvaltuutetuksi.
Matti Vähä-Heikkilä on 23.3.2022 mennessä juossut 60,48 prosenttia Turun kaduista. Suurin osa juostuista kaduista on lähellä Turun keskustaa. Juoksemattomat alueet jäävät kartan ulkopuolelle pohjoiseen.
– Himputin pitkä kunta, Vähä-Heikkilä kommentoi.
Kuva: streetferret.com
Päivätöikseen Vähä-Heikkilä toimii TEKissä dataprojektipäällikkönä. Istumatyö jumittaa toisinaan lonkat ja vie hartiat lysyyn, mutta muuten työ sopii yhteen juoksemisen kanssa.
– Lenkki jaksottaa päivää. Juoksutauon aikana saatan keksiä ratkaisun työongelmaan ihan eri tavalla kuin koneen ääressä. Lenkki virkistää ajatustyötä.
Vähä-Heikkilän mukaan sekä tekniikan alan työ että juokseminen vaativat analyyttisyyttä ja projektin johtamiskykyä. Lisäksi molemmissa on osatavoitteita, eikä mitään muuteta kerralla. Hän seuraa harjoitteluaan urheilukellon datan ja omien taulukoidensa avulla. Hän kirjaa ylös juoksumäärät, kestot ja sykkeet.
– Datan pohjalta saan tuntumaa, miten kehityn. Ajattelen kuitenkin, ettei ihminen ole yksinkertaistettavissa yhtälöön.
Vähä-Heikkilä esimerkiksi vertailee paljon juoksuvarusteiden teknisiä ominaisuuksia ja lenkkareiden grammamääriä. Sen, onko varuste oikeasti hyvä, ratkaisee lopulta kuitenkin fiilis.