Pirkko Jakonen kävelee talvisessa lahdessa.

Kolumni: Voisiko CV:n viimeinen rivi olla uusi ja mielenkiintoinen tehtävä

13.12.2022
|
Blogimerkintä

Ikä alkaa kutosella ja unelmissa siintää keinutuoli vai mielenkiintoiset projektitehtävät ilman urakehityshaasteita? Onko työelämä valmis siihen, että eläkeikää lähestyvä voi tehdä vielä yhden merkittävän työrupeaman?

Työvoimapulasta puhutaan paljon ja väestötilastoista paljastuu karu arki: ikäluokat ovat pienenemässä. Monessa Suomen kunnassa huoltosuhde on kääntymässä vinoon. Samalla elinikä pitenee ja ihmiset elävät terveinä ja työkykyisinä aiempaa pidempään.

Työurien pidentäminen on tuttua juhlapuheissa, mutta onko työelämä valmis siihen, että eläkeikää lähestyvän tiedot ja taidot otetaan hyötykäyttöön?

Kokeneelle senioriväelle voi sopia hyvin vaikka laajaa näkemystä vaativat projektitehtävät.

Moni päällikkö- tai muussa vaativassa työssä oleva haluaa vähentää työntekoa varsinaisen eläkeiän koittaessa, mutta olisi valmis vielä antamaan panoksensa vähemmän kuormittavissa tehtävissä. Kokeneelle senioriväelle voi sopia hyvin vaikka laajaa näkemystä vaativat projektitehtävät.

Kun asunnot on jo maksettu ja lapset saatu maailmalle, ei palkan pieneneminenkään ole ongelma, etenkään jos työn sisältöön ja työaikaan on voinut itse vaikuttaa. Aiemmin eläkkeen suuruuteen vaikutti viimeisten työvuosien palkka, mutta tämä on onneksi poistunut jo vuosia sitten. Nyt ei ole mitään merkitystä sillä, missä työuran vaiheessa on parhaat ansiot ollut.

Omassa työpaikassani juuri palkkasimme 68-vuotiaan arkkitehdin osa-aikaiseen projektityöhön. Parempaa ja osaavampaa tekijää tähän projektiin olisi ollut vaikea löytää. Hänellä itsellään ei ole enää mitään tarvetta luoda uraa tai komistaa CV:tä uudella saavutuksella, energian voi keskittää projektin hyvään hoitamiseen. Samaan aikaan palkkasimme juuri valmistuneen 40 vuotta nuoremman maisterin toisenlaiseen tehtävään, missä hän taas on osaava ja taitava.

Tarkoitammeko oikeasti sitä, kun puhumme eläkkeelle pääsemisestä? Onko se oikeasti työelämän vankilasta vapautumista vai kiertoilmaus kaiken loppumiselle? Onko meidän työelämä niin pakkotahtista ja vastenmielistä, että on ilo päästä siitä pois, vaikka osaamista ja terveyttä vielä riittäisi?

Olemmeko kollegoina ja työnantajina valmiita miettimään, millainen olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä työuran viimeinen tehtävä? Vai onko ainoa vaihtoehto ryhtyä yrittäjäksi, kun varsinainen palkkatyö loppuu?

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja työskentelee suunnittelupäällikkönä Lahden kaupungin kaupunkisuunnittelussa.

  • Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.