Sukupuoli-identiteetti on kokemus

”Työnantaja voi tehdä paljon sen eteen, että vähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat olla omia itsejään työpaikalla”, sanoo TEKin innovaatio- ja elinkeinopolitiikasta vastaava asiantuntija Mikko Särelä.

Lause kuvaa sekä Särelän huomioita työelämästä että tämän omakohtaista kokemusta. Särelä on muunsukupuolinen, eli hänen sukupuoli-identiteettinsä ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen. Kysymys, mikä on minun sisäinen identiteettini kypsyi Särelän mielessä pitkään.

Vasta neljänkymmenen ikävuoden ylitettyään, hän alkoi hahmottaa kysymyksen sukupuolesta olevan moninaisempi kuin hänen kehonsa perusteella voi ulkoapäin olettaa. 

Jälkeenpäin katsottuna Särelä näkee monia viitteitä, jotka ovat indikoineet hänen sukupuoli-identiteettinsä moninaisuudesta. Miksi oivallus antoi odottaa itseään useamman vuosikymmenen?

– Silloinen todellisuus ja olemassa olevat käsitteet ovat vaikuttaneet paljon. 1990-luvulla, kun opiskelin, ei muunsukupuolisuutta vielä edes ymmärretty. Käsite tuli Suomeen vasta reilu kymmenen vuotta sitten, sanoo Särelä. 

Lopullinen oivallus syntyi tapahtumassa, jossa oli läsnä paljon erilaisia ihmisiä. Sukupuolten ja seksuaalisten suuntautumisten kirjo laajensi Särelän ymmärrystä siitä, mitä ihminen voi olla.

– Olen tehnyt muutosta askel askeleelta ja vähitellen olen ymmärtänyt, mikä sisäinen identiteettini on.  Minulle sukupuolikysymys on lopulta identiteetti ja kokemusasia, eikä se hirveästi näy ulospäin.
 

”Maailma onkin laajempi kuin olen kuvitellut”

– Oman sukupuoli-identiteetin hahmottaminen – näiden askeleiden ottaminen on toki tehnyt minusta tyytyväisemmän omaan elämääni ja itseeni. Maailma onkin laajempi kuin olen kuvitellut, kuvaa Särelä. 

Prosessin aikana hän on huomannut, kuinka ympäröivien ihmisten suhtautuminen häneen on muuttunut. Särelä pohtii, että osa suhtautumisen erosta on ihmisille tiedostamatonta. 

Ympäröivää maailmaa Särelä on oppinut katsomaan hieman uusin silmin. Se, miten suuri merkitys sukupuolella työelämässä on, näkyy aiempaa selkeämmin.

– Olen ymmärtänyt syvällisemmin, miten eri tavoin naisia ja miehiä kohtaan käyttäydytään sosiaalisissa tilanteissa. Se on tullut eri tavalla itselleni näkyväksi. Samalla olen ruvennut tietoisesti toimimaan siten, että kaikkia kohtaan oltaisiin tasapuolisia. Olen opetellut varmistamaan, että naiset saavat suunvuoron kokouksessa tai heille annetaan kunnia ajatuksista, joita he esittävät.

Särelä toivoo, että työelämässä nähtäisiin selkeämmin, kuinka eri tavoin ihmisiin suhtaudutaan heidän sukupuolensa perusteella.

– Kaikki ihmiset ovat omassa työssään ammattilaisina. Riippumatta sukupuolesta, olemme omissa töissämme siksi, että osaamme asiat. Meidän tulisi suhtautua ihmisiin ihmisinä. 

Tarvitseeko ”tulla kaapista” vaihtaakseen työpaikalla vaatteet

Särelä on päättänyt puhua sukupuoli-identiteetistään avoimesti. Hän haluaa antaa kasvot muunsukupuoliselle vähemmistölle työelämässä. Tutkimusten mukaan noin neljä prosenttia ihmisistä on muunsukupuolisia. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyssä yli viisi prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista nimesi sukupuolekseen muun kuin syntymässä määritellyn sukupuolen. 

Puhutaan siis merkittävästä väestöryhmästä, joka tulee huomioida työyhteisöissä. Särelän mukaan työnantaja voi tehdä paljon sen eteen, että vähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat olla avoimesti omia itsejään, eikä heidän tarvitse piilotella. 

Särelä haastaa työyhteisöt tuomaan vahvasti esille, miten yhdenvertaisuuteen suhtaudutaan. Jos työyhteisössä viljellään epäsopivia vitsejä, asiaan puututaan. Samoin toimitaan epäasiallisen käytöksen kohdalla. Tämä kertoo työpaikan ilmapiiristä paljon. 

WC- ja pukeutumistilat järjestetään työnantajan toimesta niin, ettei kenenkään tarvitse ”tulla kaapista” vaihtaakseen vaatteet tai käydäkseen vessassa. 

Ei kannata tehdä asioita, joissa porukka jaetaan sukupuolen mukaan. Tällöin tietty porukka jää ulkopuolelle, eikä sitä välttämättä edes ymmärretä. 

Isona asiana Särelä mainitsee työpaikan vapaa-ajan toiminnan. Naisten ja miesten saunavuorot eivät luo tervetullutta oloa kaikille työyhteisön jäsenille.

– Ei kannata tehdä asioita, joissa porukka jaetaan sukupuolen mukaan. Tällöin tietty porukka jää ulkopuolelle, eikä sitä välttämättä edes ymmärretä. 

Rekrytointiprosessien osalta Särelä kiittää työnantajia. Se, että työnantaja ymmärtää rekrytointitilanteessa 
kertoa organisaation arvostavan monipuolisuutta hakijoiden taustoissa, kertoo sen, että aihetta on edes hieman ajateltu. 

Hän kannustaa työnantajia tekemään yhteistyötä sateenkaarijärjestöjen kanssa. Uuden opittavaa on paljon. TEKin sukupuolivähemmistöön kuuluvia jäseniä Särelä haluaa auttaa matalalla kynnyksellä. Hän lupaa vertaistukea ja neuvoja jokaiselle, joka pohtii työelämään liittyviä kysymyksiä tai tarvitsee apua omassa työyhteisössään. 

Osoita kiinnostusta ja kiitä luottamuksesta

Särelällä on omakohtaista kokemusta siitä, minkälaista on kertoa sukupuoli-identiteetistään työyhteisössä. Kuinka hän toivoisi työyhteisön jäsenten reagoivan kollegan kertomaan?
– Tähän on helppo vastata. Sanat ”kiitos kun kerroit” on tärkein viesti, jonka voi sillä hetkellä välittää. Se, että kollega myös kysyy, onko jotain, miten toivoisi asian huomioitavan kertoo aidosta kiinnostuksesta toisen tilanteeseen, toteaa Särelä. 

Henkilö, joka kertoo moninaisesta sukupuoli-identiteetistään työyhteisölleen osoittaa luottamusta kollegoitaan kohtaan. Luottamus kannattaa pyrkiä lunastamaan pohtimalla omaa toimintaansa ja omia sanavalintojaan, vaikka yhdessä työyhteisön muiden jäsenten kanssa.

Työyhteisöiltä Särelä toivoo rohkeutta ja vastuuntuntoa. 

– Meidän pitäisi pystyä kohtaamaan toisemme kokonaisina ihmisinä, toivoo Särelä.