Merina Salmisen blogii

Älä tee työelämästä helvettiä nuorelle

|
Blogimerkintä

Työpaikan kulttuuri ei ole mikään mystinen juttu, joka ilmestyy tyhjästä ja pysyy ikuisesti samana.

Nuorten työuupumus on uskomattoman suuri ongelma kansantaloudelle. Näin totesi Jyväskylän yliopiston terveys­taloustieteen professori Petri Böckerman hiljattain Helsingin Sanomissa.

Kelan mukaan masennuksen ja ahdistuksen vuoksi suhteellisesti eniten sairauspäivärahapäiviä maksettiin viime vuonna 35–49-vuotiaille naisille. Myös nuorten miesten masennuksesta ja ahdistuksesta johtuvien sairauspoissaolojen määrät ovat kasvaneet. Samaan aikaan vanhemmissa ikäluokissa kehityskulku on ollut päinvastainen.

84 prosentilla niistä nuorista aikuisista (17–34-vuotiaat), jotka vuonna 2021 siirtyivät työkyvyttömyyseläkkeelle, syynä oli mielenterveys.

Erityisen suuri vastuu on konkareilla.

Miten tilanne voi olla näin paha? Ajamme nuoret ihmiset elämän sivuraiteelle heti kättelyssä. 27-vuotiaalla on edessään yli 40 vuotta työelämää. Jos masennus torpedoi näin aikaisessa vaiheessa, ennusmerkit ovat surkeat. Työelämä on maraton, jossa jaksaminen ottaa joskus koville, vaikka olisi suhteellisen tervekin.

Silmiinpistävää on puheiden ja todellisuuden ristiriita. Vaaleihin valmistautuvat puolueet tavoittelevat työllisyysasteen nostoa 80 prosenttiin. Työuria on yritetty pidentää poliittisilla päätöksillä alusta ja lopusta jo vuosien ajan. Samasta asiasta ovat huolissaan tietysti myös työnantajat.

Tässä asiassa emme voi syyttää poliitikkoja tai työnantajajärjestöjä. Olemme kaikki syyllisiä. Erityisen suuri vastuu on konkareilla. Nuoremmat kollegat pitävät meitä esimerkkeinä, halusimmepa tai emme. Jos maalaamme työelämästä kuvaa helvettinä, siitä tulee nuorille sellainen.

Työpaikan kulttuuri ei ole mikään mystinen juttu, joka ilmestyy tyhjästä ja pysyy ikuisesti samana. Sitä eivät luo lainsäätäjät tai viranomaiset. Eniten henkiseen ilmapiiriin vaikuttaa ylin johto linjauksillaan ja omalla esimerkillään. Johtajan jokainen teko on signaali. Jos pomojen viestit ovat kylmiä, julmia tai välinpitämättömiä, on turha odottaa porukalta jaksamista tai lojaaliutta.

Me, jotka tulimme työmarkkinoille 1990-luvulla, emme joutuneet huolehtimaan työuran lisäksi ilmastonmuutoksesta, globaalista pandemiasta emmekä sodasta Euroopassa. Nuorilla on kaikki nämä huolet kannettavanaan. Helpotetaan siis heidän taakkaansa ja tehdään työelämästä yhdessä mukavampi paikka.

Inhimillistä kevättä!

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin TEK-lehdessä 2/2023.

Avainsanat: