- Tutkijatohtori, LUT-yliopisto
- Koulutus: PhD (ohjelmistotuotanto), VTM (sosiaalipolitiikka)
Kerro lyhyesti tekemisestäsi, jonka ansiosta olit finalisti kategoriassa DEIB Champion of the Year (”Monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden mestari”).
Olen ohjelmistoalan ihmispääomaan erikoistunut tutkija, joka tarkastelee erityisesti osaamista, osaajia ja monimuotoisuutta ohjelmistokehityksen kentällä. Työni kattaa sekä koulutuksen että työelämän näkökulmat: tutkin esimerkiksi naisten ja uranvaihtajien siirtymistä IT-alalle, hybridityön vaikutusta yhteisöllisyyteen ja kuuluvuuden tunteeseen sekä diversiteetti- ja inkluusiokäytäntöihin kohdistuvaa vastareaktiota teknologia-alalla. Julkaisuni ja tutkimukseni tuottavat sekä uutta empiiristä tietoa että käytännön suosituksia siitä, miten ohjelmistoala voi kehittyä monimuotoisemmaksi, osallistavammaksi ja kestävämmäksi – ja samalla vahvistaa alan inhimillistä pääomaa, tehokkuutta sekä uusia innovaatioita.
Mikä sai sinut innostumaan alalle?
Minulla on oikeastaan ollut niin onnekas tilanne, että lapsena lähipiirissäni oli esimerkiksi IT-alan yrittäjänainen ja alalla työskenteleviä naisia. Heidän esimerkkinsä vuoksi en osannut pienenä lapsena kyseenalaistaa, etteikö ala olisi sopiva minullekin.
Olen aina ollut luontaisesti kiinnostunut uudesta teknologiasta, kokeilen mielelläni uusia asioita ja pidän ongelmanratkaisusta. Olen aina ollut nopea sekä aika idearikas ongelmien ratkaisemisessa ja pidän projektiluontoisesta työstä.
Oletko kokenut työsi / tekniikan alalla olon tasa-arvoisena?
Olen. Mutta tilanne tasa-arvon kanssa harvoin on joko-tai – tasa-arvo toteutuu monissa paikoin alalla, mutta tasa-arvoa ei ole saavutettu kumminkaan.
Kun kokemuksia kasaantuu, niin jokainen kokemus epätasa-arvoisesta kohtelusta satuttaa yhä syvemmälle. Vaikka lapsena luulin, että voin olla mitä vain, minulle alettiin jo yläasteikäisenä vihjata, ettei paikkani olisi esimerkiksi atk-tunnilla. Olen kiinnostunut diskurssi- ja narratiivitutkimuksesta, koska olen niin kyllästynyt siihen, miten usein – niin paljon useimmin kuin miehiltä – tekniikan alan naisilta kysytään miksi he ovat alalla. Vaikka kysymys voi tuntua viattomalta, jo se, että huomaat että sitä kysytään vain ainoastaan naisilta antaa myös signaalin, ettei meidän oleteta olevan täällä.
Naisvihamielinen ilmapiiri on myös nostanut päätään sosiaalisessa mediassa ja sen huomaa jopa ”ammattimaisilla” alustoilla kuten LinkedInissä. Kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan suomalaisesta kulttuurista. Ei kaikki miehet, mutta kaikki miehet voivat sanoilla ja teoillaan tehdä parempaa ja tasa-arvoisempaa kulttuuria.