Opetustehtävä ei ole yliopiston lohdutuspalkinto

|
Blogimerkintä
Kuuntele

Yliopiston ei tule mieltää opetustoimea professoripolulla ei-erinomaisesti suorittaneiden turvasatamaksi. Opetuksen tenure-putki tuo selkeyttä ja tasa-arvoista kohtelua opettajakunnan työtehtäviin.

Määräaikaisten työsuhteiden määrä yliopistossa on kasvanut. Sivistystyönantajat Sivistan mukaan hieman reilu 70 prosenttia suomalaisten yliopistojen opetus- ja tutkimushenkikunnasta oli määräaikaisia vuonna 2020. 

Käytännössä yliopistot palkkaavat opettaja- ja tutkijakuntaan uutta henkilökuntaa tohtoritutkinnon suorittaneista, ja professorikuntaan opettaja- ja tutkijakunnasta Suomesta ja maailmalta. Tutkijakuntaan palkatuilla työntekijöillä on myös käytössä useimmiten niin sanottu tenure-järjestelmä, jossa riittäviä työsuorituksia sekä akateemista pätevyyttä osoittava henkilö lopulta ylenee vakituiseen työsopimukseen tutkija- tai professuuritasolle. 

Tutkimuksen ja yliopisto-opetuksen tehtävänkuvat voivat olla hyvinkin kapeaan osaamisalueeseen pitkän erikoistumisen tulosta. Tällöin sanonta ”vaihtamalla (työpaikkaa) paranee” ei aina ole realistista ilman hyvinkin suuria muutoksia. 

Kun henkilön professuuriin tähdännyttä tenure-tehtävää ei jatketa, hänelle voidaan tarjota vakituista esim. yliopistonlehtorin tehtävää ikään kuin korvaavana työtehtävänä. Tämä antaa vaikutelman, että yliopisto tarjoaa tenure-putkesta pois joutuville opetustehtävää jonkinlaisena lohdutuspalkintona. Yliopiston ei tule mieltää opetustoimea professoripolulla ei-erinomaisesti suorittaneiden turvasatamaksi. On myös vaikeaa, jos opetustoimen saaneet kokevat tehtävän pettymyksenä. 


OPETUKSEN TENURE-PUTKI TUO SELKEYTTÄ JA TASA-ARVOA

Opettajakunnalle ei välttämättä ole omaa tenure-putkea, tai sellaiset järjestelmät vähintäänkin vaihtelevat eri yliopistojen välillä merkittävästi. On yliopistoja, joissa opettajien urapolku ja sen järjestelyt on määritelty, mutta on myös organisaatioita, joissa opettajan tenure-putkessa eteneminen voi tuntua satunnaiselta ja olla kiinni siitä, missä osa-organisaatiossa sattuu toimimaan. On myös organisaatioita, joissa opetuksen tenure-putkeen ja sen päässä olevaan vakituisen virkaan ei ylennytä, vaan sinne monesti päädytään. Rekrytoinnissa tulee painottaa erityisesti myös opetuksellista taitoa ja saavutuksia. 

Opetuksen tenure-putki tuo selkeyttä ja tasa-arvoista kohtelua opettajakunnan työtehtäviin, ja sen tulee sisältää riittävästi tutkimustakin. Väärin painotettuna opetuksen tenure-putki kuitenkin eriarvoistaa opetusta ja tutkimusta tekevää henkilöstöä ja saattaa jopa määritellä opetuksen kakkosluokan työtehtäväksi. Tämä ei varmasti ole tarkoitus. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa yliopistojen tehtävä on toimia sekä akateemisen tutkimuksen että opetuksen kotipaikkana ja asiantuntijaosaamisen syntykehtona kaikkien toimijoidensa työpanoksen kautta.  Kun professuureja ei kaikille riitä, on pohdittava, millaiset etenemismahdollisuudet voidaan tarjota muille akateemisille huippuasiantuntijoille, jotta meritoituneet yliopistolaiset jäisivät Suomeen töihin.

Kirjoitus on TEKin korkeakouluvaliokunnan laatima.

Avainsanat: