1940-luvulla naiset olivat halpatyövoimaa ja osittain tältä ajalta juontaa palkkaepätasa-arvo sekä naisten palkkakuoppa. Naisten palkkakatto tuli voimaan vuonna 1945, kun Suomessa otettiin käyttöön miesten ja naisten palkkataulukot eduskunnan palkkasäännöksen mukaan.
Toisaalta tämä oli hyvä päätös, koska tavoitteena oli nostaa naisten palkkoja, mutta ainoastaan 80 prosenttiin miesten palkoista. Näin meillä tuli palkkasyrjinnästä laillista. Palkkasäännöksestä luovuttiin 1960-luvulla. Suomi hyväksyi 1965 kansainvälisen samapalkkaisuussopimuksen, mutta kun käytännön toimia palkkaepätasa-arvon kitkemiseen ei tehty, palkkaepätasa-arvo jäi työelämään. Vaikka sukupuolten palkkoja onkin myöhemmin korotettu lähes saman verran, ongelma ei ole poistunut.
Tänä päivänä meillä on voimassa suhteellisen hyvä tasa-arvolaki ja työsopimuslaki, jotka velvoittavat muun muassa maksamaan sukupuolille samaa palkkaa samasta ja samanarvoisesta työstä sekä kohtelemaan työntekijöitä tasapuolisesti myös palkan suhteen. Lisäksi meille tulee voimaan palkka-avoimuusdirektiivin mukainen sääntely, vaikkakin minimissään, mutta jotain velvoittavuutta se joka tapauksessa tuo työnantajille.
Mikä sitten on ongelmana, kun sukupuolet ovat edelleen eri asemassa työelämässä? Enää ei voida selittää tilannetta sillä, että miesten tulot olisivat aina perheen toimeentulon kannalta tärkeämpiä, he olisivat koulutetumpia, pyytäisivät aina korkeampaa palkkaa tai asemaa. Yksi selitys on, että sukupuoli- ja perhenormit istuvat tiukassa suomalaisessa työelämässä: mies elättää ja nainen hoitaa lapset.
Meillä oli taannoin käytössä tasa-arvoerä joissakin työehtosopimuksissa vielä 2000-luvun alussa. Sen tavoite oli korjata sukupuolten välisiä palkkaeroja. Vaikka toteutuneet prosenttiosuudet olivat tuolloin pieniä, oli ainakin tahto lisätä palkkatasa-arvoa käytännössä. Eikö tasa-arvoerän voisi hyvin ottaa uudelleen käyttöön?
Nyt työpaikoilla puhutaan palkkatietoisuuden ja palkkapolitiikan läpinäkyvyyden puutteesta, siitä että rekrytoinnissa tulee palkattua itsensä näköinen työntekijä helpommin, eikä palkoista osata puhua työpaikalla. Toivottavasti osasta edellä luetelluista päästään eroon palkka-avoimuusdirektiivin voimaantulon jälkeen. Direktiivin on tarkoitus lisätä palkkatietämystä, palkkojen määräytymisen perusteiden avoimuutta ja poistaa perusteettomia palkkaeroja.
Kolumni on teksti, jossa kirjoittaja kertoo oman mielipiteensä tai näkemyksensä käsittelemästään aiheesta. TEK-lehden kolumneja kirjoittaa myös joukko Tekniikan akateemiset TEKin henkilöstöön kuulumattomia henkilöitä.
- Lue myös Sirkku Pohjan edellinen kolumni: Palkkatasa-arvo on pahasti kesken – ammattiliitoilla riittää töitä
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.
