Uutiset ja blogit

Viranomaiset ovat toimineet oikein ja oikea-aikaisesti Suomeen harhautuneiden droonien tapauksessa, arvioi entinen hävittäjälentäjä ja entinen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg toimitukselle.

Nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Lindberg on itse kotoisin Kouvolan seudulta Kuusankoskelta, ja lentokokemusta on Utin jääkärirykmentistä Kouvolasta.

– Olen aikanaan lentäjän urani aloittanut Selänpään lentokentällä, joka on ihan siinä vieressä, mihinkä se Kouvolan pohjoispuolelle pudonnut lennokki putosi, hän kertoo.

Suomessa havaittiin kaksi droonia toissa viikon sunnuntaina ja yksi viime tiistaina. Viranomaiset kertoivat keskiviikkona, että Suomeen pudonneet miehittämättömät ilma-alukset ovat lähtöisin Ukrainasta ja se on tutkinnan tässä vaiheessa ilmeistä.

Viranomaiset saavat Lindbergiltä kehuja. Hävittäjäkin laitettiin heti matkaan. Droonin kaltainen maali on ex-hävittäjälentäjän mukaan pakko käydä tunnistamassa, koska kyse voi olla myös yleisilmailun harrastelentokoneesta, kun ilmatilaa ei ole suljettu. Lindberg on nähnyt kuvia Suomeen harhautuneesta droonista, joka on pitkälti saman kokoinen ja näköinen kuin harrastelentokone.

– Ammattilaisen pitää mennä lentokoneella siivellä siihen vierelle ja positiivisesti tunnistaa se ja ilmoittaa sitten ilmavoimien taistelujohtojärjestelmään, jonka jälkeen siitä lähtee käyntiin päätöksentekoketju. Juuri näinhän toimittiin, Lindberg kehaisee.

Suomessa on kuultu ihmettelyä siitä, miksi drooneja ei ammuttu nopeasti alas. Lindberg huomauttaa, että Suomi ei voi välittömästi ”alkaa ampua kaikkea, mitä tänne tulee”.

– Ei voi olla rauhan aikana niin, että ensin ammutaan ilmatorjuntaohjus ja sitten mennään katsomaan, mikä siellä oikein oli.

Suomeen tiedetään harhautuneen kolme droonia, kun Ukraina on tehnyt laajoja hyökkäyksiä Venäjän energiainfrastruktuuriin jopa 2500 droonilla.

– Se on aivan valtava määrä, ehkä paljon enemmän kuin mitä tässä on kuviteltukaan.

Mutta mitä puutteita tapaus on Suomesta paljastanut? Lindberg nostaa esiin lähinnä viestimisen väestölle, mistä myös pääministeri Petteri Orpo (kok) on puhunut.

Lindbergin mukaan tavoitteena tulisi olla riskiin ja uhkaan oikein mitoitettu tiedotus. Jos Kaakkois-Suomeen harhautuu yksi pienen lentokoneen kokoinen drooni, siitä tuskin tarvitsee varoittaa koko Etelä-Suomea, vaan sitä mukaa, kun drooni etenee, pitäisi varoittaa sen vaikutusalueella olevia, hän pohtii.

– Tällaiseen pitäisi mahdollisimman nopeasti pyrkiä. Ehkä se on se nopein ja tarpeellinen tässä ilmi noussut asia, joka nyt, kun olemme kuitenkin rauhantilassa, pitää yrittää laittaa kuntoon.

– Ensin pitää hankkia mahdollisimman nopeasti tekniset edellytykset alueellisesti ja ajallisesti oikein mitoitetulle tiedottamiselle, ja sen jälkeen mahdollisimman nopeasti ne tulee ottaa käyttöön.

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen ohjausryhmän puheenjohtajana parhaillaan toimiva Lindberg painottaa, että toiminta rauhantilassa ja sodan aikana tulee erottaa toisistaan, mikä näyttää välillä julkisessa keskustelussa unohtuvan.

– Se, mitä Suomi tällaisessa rauhantilassa tekee, on eri asia kuin se, mitä kykyjä sodan aikana Suomessa on droonitorjuntaan. Välillä tulee sellainen kuva, että ihmiset vähän niin kuin odottavat, että me käyttäydymme niin kuin Ukraina, joka on tehnyt liikekannallepanon ja viidettä vuotta käy täysimittaista sotaa Venäjää vastaan.

Jos Suomeen tulisi Venäjältä kymmeniä aseistettuja lennokkeja, silloin keskusteltaisiin ensimmäiseksi siitä, onko Suomi sodassa ja jos on, harkitaan reservien aktivoimista, Lindberg toteaa.

– Suomellahan on droonintorjuntakyky. Tämä tuli ilmi silloin, kun Tanskassa oli drooneja Kööpenhaminan lentokentän päällä. Suomi teki silloin päätöksen lähettää Tanskalle droonintorjuntayksikön avuksi sinne. Suomella siis on jo sitä kykyä. Puolustusvoimat ei ole tarkemmin julkisuuteen kertonut, mitä se on ja paljonko sitä on.

– Puolustusvoimien linja on se, että he eivät kerro julkisuuteen muita lennokki- ja droonihankkeita kuin mistä on jo kaupat tehty.

Insinöörieversti evp Jyri Kosola on esittänyt Suomeen droonikilpeä, joka sisältäisi muun muassa ilmaan nostettavien sekä maassa sijaitsevien sensoreiden verkoston, jonka rakentaminen on teknisesti mahdollista, eikä vaatisi alkuvaiheessa suuria taloudellisia panostuksia.

Se, että droonit pääsivät niin syvälle Suomeen, on herättänyt keskustelua. Voisiko Kosolan esittämällä tavalla varmistaa, että jatkossa Suomi havaitsisi myös tutkan alapuolella lentävät droonit paremmin? Lindberg ei halua lähteä arvioimaan tällaisia teknisiä suorituskykyjä, mutta nostaa esiin kaupan, josta Rajavartiolaitos kertoi juuri viime viikolla.

– Kannatan lämpimästi tämänkaltaisten kykyjen hankkimista. Ne eivät varmasti ole virheinvestointeja.

Rajavartiolaitos ostaa vastadroonijärjestelmän suomalaiselta Sensofusion Oy:ltä, joka on pitkän linjan edelläkävijä luvattoman droonitoiminnan havaitsemisessa ja torjunnassa. Rajavartiolaitoksen mukaan hankinta parantaa merkittävästi rajavalvonnan suorituskykyä ja turvallisuutta drooniuhkia vastaan.

Kyse on noin viiden miljoonan euron investoinnista, josta EU rahoittaa 90 prosenttia. Rajavartiolaitoksen mukaan järjestelmä havaitsee, paikantaa, tunnistaa ja tarvittaessa häiritsee luvattomasti tai vihamielisesti toimivia drooneja.

– Hankinta on tärkeä, mutta kehittäminen tulee jatkumaan vuosia. Valmistelemme parhaillaan usean kymmenen miljoonan euron lisäinvestointeja droonitorjuntaan. Olemme mielellämme kehittämässä turvallisuusteknologiaa ja ekosysteemejä yhdessä teollisuuden kanssa, Rajavartiolaitoksen teknillisen osaston päällikkö, kenraalimajuri Jari Tolppanen kertoi tiedotteessa.

Lindbergin mukaan viimeaikaisten droonien havaitsemisessa on ollut kaksi haastetta: tutkan katve ja muuttolintuaika. Tutkasäde on viivasuora, joten kovin kauas ei tarvitse mennä, kun maapallon pyöreyden takia matalalla lentävä maali jää katveeseen, hän selittää.

– Droonit ovat pienikokoisia ja tulevat matalalla, niin on haasteita havaita niitä isojen muuttolintuparvien joukossa.

Suomessa on heitetty ilmoille sellaistakin, että Suomi voisi ostaa droonintorjuntajärjestelmän Ukrainalta. Lindberg huomauttaa, että tällöin ollaan jälleen siinä keskustelussa, että onneksi Suomessa ei ole sotaa.

– Ukraina on sodassa ja Ukrainan droonintorjuntajärjestelmiä käytetään sodassa. Suomi ei ole sodassa, Lindberg painottaa.

Näin toimii kaivattu sensori

Droonitorjuntayhtiö Sensofusionin tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen kertoo, että yhtiön radiosignaaleita seuraavat järjestelmät toimivat sekä tutka- että radiotunnistuksessa vanhoja järjestelmiä tehokkaammin. Hän puhuu droonikilvestä tai droonivartiosta.

– Matalalla lentävä hidas objekti jää huonosti nykyjärjestelmiin kiinni, kun ne on rakennettu ihan erinäköistä uhkaa varten eli pommikoneita, hävittäjiä, ohjuksia, jotka ovat yksittäisiä korkealla nopeasti meneviä kohteita, Hyppönen toteaa toimituksen haastattelussa.

Sensofusionin sensoreita on asennettu ilma-aluksiin, helikoptereihin, drooneihin ja lentokoneisiin maailmalla jo pitkään.

– Mitä korkeammassa mastossa tällainen sensori on, niin sen parempi.

Vuori tai mäki on hyvä, mutta kilometrin tai kymmenen kilometrin korkeus vielä parempi, hän kuvaa. Järjestelmä havaitsee suuremman alueen ja myös väistää rakennukset, puut ja mäennyppylät, jotka muuten aiheuttavat katvealueita.

– Osittainhan tätä tehdään jo nyt. Vaikkapa Suomessa kaikki tiedustelulentokoneet ja hävittäjät toimivat ilmasta käsin ja tekevät jo tämän tyyppistä seurantaa, mutta se on ollut vain vähän niin kuin oheistuote.

Sensofusion alkaa kehittää jotakin aivan uutta droonipuolustukseen. Yhtiö osti maanantaina Suomen ainoan lentokonetehtaan Atol Aviationin, joka toimii Hallissa entisessä Suomen ilmavoimien tukikohdassa.

– Rupeamme rakentamaan omia ilma-alustoja, joilla me nostamme suoraan meidän laitteet ilmaan ja ruvetaan myymään valmista pakettia, joka tällä hetkellä on ihan oikea lentokone eli siellä on lentäjä, mutta tulevaisuudessa varmastikin ne tulevat olemaan drooneja nekin.

Tuote on niin uusi, että sillä ei ole vielä hintaa. Siksi Hyppönen ei osaa arvioida, millainen olisi Jyri Kosolankin esillä pitämän ”droonikilven” hintalappu Suomelle. Airfence 7 -sensori maksaa 160 000 euroa ja Airfence Mini 42 000 euroa.

Kokemusta suoraan Ukrainan etulinjasta

Droonien varsinainen torjuminen on erilainen ongelma ratkaistavaksi, Hyppönen kuvaa. Jos kyse on hyökkäyksestä, drooneja voi tulla kerralla yli sata. Niihin tepsii radiohäirintä, jos ne toimivat radioyhteyden kautta, eli tällöin linkki lentäjän ja droonin välillä pyritään katkaisemaan. Juuri tätä Sensofusion tekee.

– Meillä on erittäin kattava kirjasto nimenomaan Venäjän droonien radioliikenteestä, koska olemme toimineet Ukrainan etulinjassa jo kolme ja puoli vuotta. Meillä on siellä tälläkin hetkellä yli sata purkkia nauhoittamassa radioliikennettä, eli meillä on erittäin hyvä käsitys siitä, miltä Venäjän droonien radioliikenne näyttää. Voimme tunnistaa ja voimme häiritä.

Lisäksi on laitteita, jotka toimivat enemmän ohjuksen kaltaisesti. Ne pitää ampua alas tai pysäyttää torjuntadroonilla, Hyppönen sanoo. Ukraina torjuu valtaosan Venäjän pitkän matkan drooneista juuri torjuntadrooneilla, jotka ovat pieniä, yleensä raketin näköisiä 20–30 senttiä pitkiä sähkömoottoreilla toimivia interceptori-drooneja. Ne pudottavat kohteensa törmäämällä niitä päin.

– Tämä on toimivaksi testattu tekniikka, jota myöskin meillä kehitetään.

Suomi kääntyy hitaasti

Maaliskuussa yhtiö julkaisi tuotteen nimeltä Tactical Drone Factory. Se on merikontti, joka tuottaa 50 droonia päivässä. Kontti maksaa 2,1 miljoonaa euroa.

Yksi torjuntadrooni maksaa 500 euroa verrattuna esimerkiksi Hornetin puolen miljoonan ohjuksiin, Hyppönen vertaa.

Miltä Suomen droonivalmius ja kehitysvauhti tällä hetkellä näyttää?

– Nyt selvästi on saatu uusi vaihde silmään ihan syystäkin, kun saatiin konkreettinen muutos siinä, miten lähellä tämä sota on Suomea. Onpa hyvä, että nämä ovat kuitenkin olleet Ukrainan drooneja, jotka tänne ovat vahingossa tulleet, eikä mitään tämän vakavampaa. Kyllä sekin meitä on hyvin herätellyt, ja nyt näitä asioita ollaan laittamassa kuntoon, ja hyvä niin.

Onko Suomi myöhässä?

– Sodankäynti on muuttunut. Ukrainan sota on kovin erinäköinen sota kuin mikään aikaisempi sota. Iranin sotakin on samaa sarjaa. Drooneillakin on sielläkin merkittävä vaikutus, ja totta kai kestää jonkin aikaa ennen kuin tällaiseen isoon muutokseen pystytään reagoimaan. Puolustusvoimat ja valtioiden liike noin yleensä – siinä kestää hetki ennen kuin asiat kääntyvät uuteen asentoon. Mutta kyllä ne lopulta siihen kääntyvät, kun pakko on.

Toimitus ei tavoittanut puolustusministeriötä tai puolustusvoimia kommentoimaan Suomen droonikyvykkyyksiä.

Pääsiäisviikon ajanvietteeksi Tekniikka&Talous julkaisee uudelleen parhaita ja kiinnostavimpia lukemistojuttuja. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin helmikuussa 2023.

Kun toinen maailmansota syttyi, Lontoon satama oli maailman vilkkain. Suuri osa sotatarvike- ja muusta tuonnista tuli Britanniaan Thamesin suiston kautta Lontoon Docklandsin satamiin.

Laiva toisensa jälkeen upposi selittämättömän räjähdyksen jälkeen Thamesia lähestyessään. Miinanraivaajat olivat käyneet hiekkasärkkien välistä kulkevat kapeat väylät läpi säännöllisesti ja julistaneet ne purjehduskelpoiseksi.

Saksalaisilla oli käytössään uusi salainen ase, josta britit eivät tienneet mitään: magneettimiina. Ne makasivat pohjassa ja pystyivät repimään reiän yli ajavan aluksen pohjaan jopa 20 metrin syvyydestä.

Perinteiset kosketusmiinat asetettiin vaijerien varassa lähelle pintaa, ja niitä osattiin raivata katkaisemalla vaijerit. Outoja räjähdyksiä aiheuttavia magneettimiinoja ei pohjasta havaittu.

Lopulta britit saivat käsiinsä yhden uudentyyppisen miinan, joka oli pudotettu lentokoneesta liian matalalle, se tuli näkyviin vuoroveden laskiessa. Selvisi, että ne räjähtävät rautaisen laivan ajaessa sen yli.

Oli myös selvinnyt, että miinat pudotetaan laskuvarjolla lentokoneista. Koska miinat uhkasivat elintärkeitä sotaponnisteluja ja niitä ei osattu raivata, oli pakko estää niiden pudottaminen.

Syntyi ajatus rakentaa ilmatorjuntatorneja Thamesin suulle, kauas merelle. Ne toki ampuivat saksalaisten lentokoneita, mutta perimmäinen tarkoitus oli miinantorjunta.

Rakennettiin maissa ja hinattiin paikalleen

Ajatuksen merelle sijoitettavista it-pattereista keksi insinööri Guy Maunsell. Tornit rakennettiin valmiiksi telakalla ja hinattiin paikalleen. Ne nostettiin pystyyn pohjaan upotetun betoniankkurin varaan.

Torneja oli erilaisia, mutta kaikkien rakenne oli saman tapainen kuin nykyisillä öljynporauslautoilla. Tolppien varassa oli monikerroksinen rakennelma, jossa oli muun muassa varastoja ja asuintiloja.

Torneissa oli pääaseena 3,7 tuuman (94 mm) QF-ilmatorjuntatykki ja myös 40 mm Bofors. Osassa oli myös tutka.

Ensimmäiset tornit saatiin paikalleen helmikuussa 1942, ja seuraavana vuonna niitä rakennettiin vielä lisää.

Toimintansa aikana ne ampuivat alas 22 saksalaista lentokonetta ja noin 30 lentopommia.

Ilmatorjuntatorneja voidaan pitää onnistuneina. Niiden varsinainen tarkoitus oli estää magneettimiinojen pudotus lentokoneista Thamesin suiston laivaväylille. Siinä ne olivat hyvin tehokkaita. Tulivoimaiset it-tornit pitivät saksalaisten lentokoneet pääosin poissa.

Yksi torni julistautui itsenäiseksi valtioksi

Armeija hylkäsi tornit 1950-luvun alussa, mutta niille löytyi pian muuta käyttöä. Osa torneista oli Britannian aluevesirajan ulkopuolella ja niissä toimi 1960- ja 70-luvuilla useita merirosvoradioita.

Yhteen it-torniin perustettiin vuonna 1967 mikrovaltio, Sealandin ruhtinaskunta (Principality of Sealand).

Sen ”ruhtinas” Paddy Roy Bates väittää torniaan itsenäiseksi valtioksi. Brittiläinen oikeus päätti vuonna 1968, ettei alue kuulu Britannian lainsäädännön piiriin, koska Sealand ei ollut Britannian aluevesillä.

Vuonna 1987 Britannia laajensi vesialuettaan niin, että Sealand on aluevesirajan sisäpuolella. Sealand kuitenkin laajensi sekin aluevesirajojaan hieman ennen Britanniaa, ja Sealand väittää edelleen, ettei se ole osa Britanniaa.

Yksikään Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltio ei ole tunnustanut Sealandia itsenäiseksi.

Lue myös:

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääste lukemaan täältä.

Hirvieläinten aiheuttamat vahingot Suomen talousmetsissä tulivat kalliiksi veronmaksajille. Viime vuonna metsänomistajille on maksettu hirvieläinvahingoista korvauksia noin 1,1 miljoonaa euroa.

Hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja korvataan metsänomistajille hieman alle miljoonalla eurolla tänäkin vuonna. Suomen metsäkeskus maksaa korvauksia metsänomistajille arviolta maalis–huhtikuun aikana.

Etenkin hirvet, peurat ja kauriit aiheuttavat paikallisesti merkittäviäkin vahinkoja taimikoissa ja varttuneemmissa metsissä, kun ne syövät taimikkoa.

Iso osa maanomistajista ja metsäalan ammattilaisista kokee hirvieläinvahingot merkittäväksi tai jokseenkin merkittäväksi haasteeksi metsätaloudelle, selviää Suomen metsäkeskuksen tekemästä kyselystä.

Metsänomistajille tarvittaisiin Metsäkeskuksen mukaan lisää perustietoa ja koulutusta hirven ravinnonkäytöstä ja siitä, miten hirvivahinkoja voidaan vähentää metsänhoidolla.

Hirvieläinvahinkoja esiintyy tyypillisesti alle viiden metrin mittaisissa taimikoissa.

Vesakkoinen taimikko tai tiheä varttuneempi puusto antaa hirville suojaa. Se voi vaikuttaa tuhojen syntymiseen.

Taimikoiden kunto on hyvä tarkistaa vähintään kerran vuodessa.

Kyselyyn vastanneet maanomistajat kokivat puulajivalinnan metsänuudistuksessa merkittävämmäksi keinoksi välttää hirvieläinvahinkoja.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääste lukemaan täältä. Siinä kerrotaan, miten tuhot vaihtelevat eri puolilla Suomea ja miten metsästys vaikuttaa tilanteeseen.

BMW tuo Kiinan markkinoille pidennetyn version täyssähköisestä iX3-katumaasturistaan. Uutuusmalli erottuu kansainvälisestä versiosta muun muassa 108 millimetriä pidemmällä akselivälillä, paikalliseen lainsäädäntöön mukautetuilla ovenkahvoilla sekä kiinalaisella ohjelmisto- ja turvallisuusteknologialla.

Pidennetyn iX3 LWB -mallin akseliväli on 3 005 millimetriä, mikä vapauttaa huomattavasti enemmän jalkatilaa takamatkustajille. Kokonaispituus asettuu arviolta 4 890 millimetriin, mikä tekee autosta lähes BMW X5:n kokoisen.

Erilaiset ovenkahvat

Ulkoisesti merkittävin yksityiskohta ovat uudet, puoliksi suljetut ovenkahvat. Ratkaisu ei ole vain esteettinen, vaan se on suunniteltu vastaamaan Kiinan uusia säädöksiä, jotka rajoittavat sähköisesti ohjattujen ovenkahvojen käyttöä.

Euroopan markkinoille suunnatussa iX3:ssa on nykytrendien mukaisesti koriin sisään sähköisesti taittuvat ovenkahvat. Tällaisia kahvoja perustellaan usein parantuneella aerodynamiikalla, joka on sähköautoissa erityisen tärkeää. Automuotoilijat pitävät myös niistä esteettisistä syistä.

Sähköiset ovenkahvat ovat Suomen talvisissa ja nollan molemmin puolin sahaavissa lämpötiloissa haastavat. Lisäksi onnettomuustilanteissa on riski, että sähköiset kahvat eivät toimi onnettomuuden jälkeen, kuten on tarkoitus. Kiina on nyt muuttanut omaa lainsäädäntöään ja kieltänyt sähköiset ovenkahvat tulevista automalleistaan.

Räätälöity ohjelmisto Kiinaan

Auton ohjelmisto ja teknologia on räätälöity vahvasti paikallisille markkinoille. Uuden BMW Operating System X -käyttöjärjestelmän odotetaan integroivan Huawein HarmonyOS Next -alustan, Alibaban ja DeepSeekin tekoälymallit sekä Amapin 3D-navigoinnin. Kuljettajaa avustava ADAS-järjestelmä on kehitetty yhteistyössä kiinalaisen Momentan kanssa, ja se on optimoitu Kiinan monimutkaisiin liikenneympäristöihin. Myös auton alusta ja jousitus on hienosäädetty paikallisten mieltymysten mukaisesti.

Voimalinja vastaa kansainvälistä iX3-mallia. Auton 108,7 kilowattitunnin akku tarjoaa kiinalaisen CLTC-mittaustavan mukaan yli 900 kilometrin toimintamatkan. BMW:n akku tukee jopa 400 kilowatin pikalatausta.

Kiinaversio valmistetaan paikallisesti Shenyangin tehtaalla. BMW Brilliance -yhtiön toimitusjohtaja Josef Borrellin mukaan uutuusmalli on merkittävä askel BMW:n globaalin teknologian ja paikallisten innovaatioiden yhdistämisessä.

Auton virallinen ensiesittely tapahtuu huhtikuussa 2026 Pekingin autonäyttelyssä.

Lähde: Carscoops

Saksassa rakennetaan moottoritiesiltaa uudella tavalla: rakentamisessa käytetään valmiita, jopa 40 metriä pitkiä ja 121 tonnia painavia betonielementtejä.

Tähän asti Saksassa on sallittu enintään 35 metriä pitkien yksittäisten elementtien käyttö sillanrakennuksessa. Pidempien elementtien käyttö on tullut mahdolliseksi sen jälkeen, kun sillanrakentamisen teknisiä ohjeita on muutettu maassa.

Oberhausenissa A516-moottoritien yhteyteen rakennettavasta, kokonaispituudeltaan 120-metrisestä sillasta on tulossa ensimmäinen koko Saksassa, joka rakennetaan uusia elementtejä käyttäen.

Siltaa rakentavan liittovaltion moottoritieyhtiön Autobahnin mukaan uuden menetelmän tavoitteena on nopeuttaa siltojen rakentamista merkittävästi, saksalaismedia Welt kirjoittaa.

Yhtiön mukaan vastaavan pituisen sillan rakentaminen kestäisi tavallisesti noin kaksi vuotta, mutta uudella menetelmällä sillan odotetaan valmistuvan seitsemässä kuukaudessa.

Kestävämpiä siltoja

Autobahn-yhtiö arvioi , että uudella menetelmällä rakennetuista silloista tulee myös aiempaa kestävämpiä, koska niissä on vähemmän saumoja. Tämän ansiosta vesi pääsee harvemmin tunkeutumaan siltojen rakenteisiin.

Rakennustöiden aikana käytössä on kolme ajokaistaa, joiden liikenteenohjauksessa hyödynnetään digitaalista teknologiaa.

Keskimmäisen kaistan ajosuuntaa voidaan vaihtaa liikennetilanteen mukaan kumpaankin suuntaan. Näin liikennevirtoja voidaan ohjata joustavasti esimerkiksi aamuisin kohti keskustaa ja iltaisin vastakkaiseen suuntaan.

Lue myös Tekniikka&Taloudesta:

Vielä 1970-luvun alussa Keilaniemen ranta oli pelkkää rytöä ja ruovikkoa. Ensimmäinen muutos tuli, kun Neste päätti rakentaa pääkonttorinsa rantaan. Nyt Keilaniemessä on todennäköisesti Suomen tiivein pääkonttorikeskittymä.

1990-luvulla Espoo myi Keilalahdesta tontit Nokialle, Radiolinjalle ja Koneelle. Myynti­hinta oli yhteensä 136 miljoonaa markkaa (nykyrahassa noin 37 miljoonaa euroa). Kallein tontti oli Radiolinjan rantatontti, 61 miljoonaa markkaa (16,5 miljoonaa euroa).

Rantakaistaleelle mahtuu vieläkin uusia rakennuksia. Uusimmat rakennukset Keilaniemen Portti sekä Gemini tulevat tonteille, joita ei muutama vuosi sitten ollut olemassakaan. Espoon kaupunki on taituroinut alueen asemakaavaa muuttamalla tontit kahdelle 20 000 m² talolle.

Finago Tower (1974–1976)

Keilalampi (1994)

Raaden hampaana tunnettu rakennus sai lempinimensä Nesteen entisen pääjohtajan Uolevi Raaden mukaan. Raade halusi Nesteelle pilvenpiirtäjän, ja Helsinki ei sitä sallinut. Siksi pääkonttori rakennettiin Espooseen.

Neste myi rakennuksen vuonna 2017. Rakennukseen suunniteltiin välillä myös asuntoja, mutta suunnitelmat muuttuivat ja talo säilyi toimistokäytössä.

83,6 metriä korkea rakennus on betonirakenteinen. Sen pinta-ala on noin 25 000 m².

Valmistuessaan Raaden hammas oli Suomen korkein tornitalo. Titteliä se säilytti aina vuoteen 2006, jolloin Helsingin Vuosaareen rakennettu Cirrus-asuintorni valmistui. Pisimmän toimistotornin titteli rakennuksella oli hallussaan aina vuoteen 2025 saakka.

Finago Towerin juuressa sijaitsee sen laajennus­osaksi vuonna 1994 valmistunut Keilalampi.

Keilaniemen Arc (1995–1997)

Entisessä Nokian pääkonttorissa toimivat nykyisin muun muassa Tietoevry ja Fortum. Tyhjää tilaakin on vuokrattavaksi.

7-kerroksisen betonirunkoisen rakennuksen julki­sivu on terästä ja lasia. Rakennus sai Vuoden teräsrakenne -palkinnon vuonna 1997.

Rakennuksen lasinen kaksois­julkisivu­rakenne oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Lasitalojen suosio jatkui pitkälle 2000-luvulle.

Rakennusta laajennettiin vuonna 2001 uudella tornilla.

Kone Building  (2001)

18-kerroksinen 72,6 metriä korkea rakennus tehtiin Koneen pää­konttoriksi. Se on vuosi­tuhannen vaihteen rakennuksista ainoa, jossa alku­peräinen käyttäjä toimii edelleen.

Rakennuksessa on teräsrunko ja kaksoisjulkisivut. Välipohjat ovat liittorakenteiset.

Keilasatama (2001)

Entisessä Radiolinjan pääkonttorissa on 8 kerrosta sekä kellari. Yhteis­pinta-ala on noin 20 000 m². Rakennuksessa on lasijulkisivu, teräspilarit ja betonilaatat.

Elisan nielaistua Radiolinjan se muutti muualle, ja talo myytiin Kevalle vuonna 2005. Nykyään rakennuksessa on muun muassa Valmetin pääkonttori.

HTC Keilaniemi (2008–2009)

HTC Keilaniemi sijaitsee rannan Otaniemen puoleisella reunalla lähellä Lehtisaaren siltaa. Kolmessa rakennuksessa on kussakin on 17 000–18 000 m² toimistotilaa.

Rakennuksessa on useita pääkonttoreita, muun muassa Dell, L’Oréal ja kvanttitietokoneita kehittävä IQM.

Keilaranta 1 (2012)

Rakennuksessa on tarjolla myös pieniä toimistotiloja. Muut rannan toimistotalot on suunniteltu isoille yrityksille.

Rakennuksen ulkopinta on korkeapaine­laminaattia, joka on kierrätettävää puukuitua.

Toimistotornissa on liittopilarit, teräspalkit ja ontelolaattavälitasot.

Keilaniemi Next (2022)

Keilaniemen uudempaa rakennuskantaa edustaa NCC:n rakentama 11-kerroksinen, betonirunkoinen Keilaniemi Next. Rakennuksessa on Fiskarsin pääkonttori.

Keilaniemen portti (2026)

Keilaniemen uusin toimistotalo valmistuu tänä vuonna. 14-kerroksinen Keilaniemen portti erottuu maisemasta niin muodollaan kuin pintamateriaalillaan.

Hybridirunkoisessa rakennuksessa on puuta yli 4 000 kuutiometriä ja terästä yli miljoona kiloa. Välipohjiin tulee puuta ja betonia yhdistävä clt-liittolaatta.

Työeläkeyhtiö Varman rakennuttaman toimistotalon käyttäjiksi tulevat Metsä Group ja Tieteen tietotekniikan keskus CSC.

57 metriä korkean rakennuksen pinta-ala on noin 29 000 m².

Gemini (2028)

SRV aikoo rakentaa aivan Länsiväylän viereen noin 20 000 neliömetrin kokoisen Keilaniemen Gemini -nimisen toimitilan.

Rakennukseen tulee 12- ja 14-kerroksiset tornit, jotka on yhdistetty sillalla. Erikoisuutena on 2.– 4. kerroksiin rakennettava pysäköintilaitos.

Rakentamista ei ole vielä aloitettu. Hankkeen nettisivuilla valmistumis­vuodeksi povataan vuotta 2028.

Muita hankkeita

Keilaniemen metroaseman taakse piti nousta kolme korkeaa asuin­torni­taloa. Nyt SRV aikookin rakentaa alueelle matalampia kerros­taloja. Rakentamisen aikataulu on vielä täysin auki.

Vuonna 2022 kerrottiin, että Keilaranta 3:een on suunnitteilla 20-kerroksinen toimistorakennus nykyisen viereen. Lisäksi Keilaranta 5:een kaavailtiin toimistojen väliin kahta asuin­kerrostaloa.

Suomeen tulee kolmas panssaroituja ajoneuvoja valmistava yritys, kun pietarsaarelainen Scata alkaa rakentaa noin 18 000–19 000 kilon painoisia ajoneuvoja.

Scatan ajoneuvot ovat vähän isompia kuin Sisun, hieman pienempiä kuin Patrian.

”Täytämme markkinaraon, joka on Sisun ja Patrian ajoneuvojen välissä Suomessa”, toimitusjohtaja Viktor Ekman sanoo.

Yhtiö on koonnut hallitukseensa jäseniä puolustuksen, teollisuuden ja rahoituksen aloilta.

”Meillä on myös kova operatiivinen johto, joka kehittää ja rakentaa ajoneuvon.”

Erikoisjoukoille ja yksityisille

Ensimmäinen prototyyppi on rakenteilla. Yritys esittelee Scata Mk1 4x4 -mallin puolustusalan Eurosatory 2026 -messuilla Pariisissa kesäkuussa.

Ajoneuvon alustan toimittaa ranskalainen Tekselis.

”Se toimittaa akselin ja koko perusrakenteen. Scata kehittää ja rakentaa korin, panssaroinnin ja koko järjestelmäintegraation”, hän kertoo.

Ajoneuvo on suunniteltu modulaariseksi ja muunneltavaksi eri käyttötarkoituksiin.

Suunnitelmissa on rakentaa aluksi kolmenlaisia panssariajoneuvoja. Yksi niistä on puolustuksen erikoisjoukoille. Toinen on kevyt ilmatorjunta-ajoneuvo ja kolmas panssaroitu ambulanssi.

"Puolustusvoimat on tietenkin yksi asiakassegmentti, mutta tärkeä on myös siviili- ja kaksikäyttömarkkina, kuten öljy- ja kaasuteollisuuden panssaroidut ajoneuvot.”

Energiantuotannon tai kaivosalan hankkeissa työntekijät voivat joutua liikkumaan konfliktialueilla tai maissa, joissa on heikko turvallisuustilanne.

”Sitten ovat vielä muut yksityispuolen turvallisuusajoneuvot.”

Niitä tarvitsevat esimerkiksi yritykset, jotka suojaavat kriittistä infrastruktuuria, suurlähetystöjä tai saattueita korkean riskin alueilla, joissa panssaroituja ajoneuvoja käytetään henkilökuljetukseen ja turvatehtäviin.

Panssariteräs tulee SSAB:ltä Ruotsista. Sitä on eri laatuista kulkuneuvon eri kohtiin.

Pohjanmaa osaa

Pohjanmaalla on paljon konepajateollisuutta ja vahva alihankkijaverkosto. Yritystä suunnitellessaan Ekman pohti, miten tätä osaamista voisi hyödyntää.

”Täällä on paljon osaamista ja kovaa kilpailua eri alojen ammattilaisten välillä. Etsin myös kasvavaa markkinaa, joka on riittävän monimutkainen mutta ei liikaa”, hän sanoo.

Puolustusalan markkina kasvaa kovasti tätä nykyä.

”Nyt on aika hyvä ajoitus, sillä ei pidä olla liikkeellä liian aikaisin eikä liian myöhään.”

Hän huomauttaa, että teknologiat, kuten dronet ja ajoneuvot, ovat kokonaisuus.

”On kehitettävä myös ajoneuvoja, ei vain droneja. Esimerkiksi kattosuoja ei ollut ennen tärkeä, mutta nyt se on välttämättömyys.”

60–100 peliä vuodessa

Ajoneuvojen sarjatuotanto alkaa tosissaan vuoden 2027 alkupuolella. Ensimmäisen puolen vuoden aikana yritys rakentaa ehkä 15–20 ajoneuvoa ja sen jälkeen 20–40 loppuvuonna.

”Riippuu tietenkin tilauskirjasta, miten tehdas voi laajentua.”

Ekman arvioi, että ajoneuvoja valmistuu aluksi 60–100 kappaletta vuodessa. Myöhemmin määrä voi kaksinkertaistua.

Yhden ajoneuvon hinta hän ei määrittele, koska se riippuu ajoneuvon varustelusta. Liikevaihtoa Scata tavoittelee 15–30 miljoonan euroa vuonna 2027.

Ruotsi on tärkeä

Pietarsaari on tuotannon pääpaikka, mutta yksi vaihtoehto on lisensoida tuotantoa tai valmistaa ajoneuvoja osittain asiakkaan kotimaassa.

Rahoittajiksi on löytynyt yksityishenkilöitä sekä Suomesta että Ruotsista.

”Meillä on vahva verkosto ja kokemusta näissä asioissa. Ruotsi on ollut erityisen tärkeä kontaktien ja pääoman hankinnassa.”

Lue myös: