Teknologinen murros ravistelee työmarkkinoita ja teollisuutta samaan aikaan, kun kasvu hidastuu ja tuottavuus sakkaa monissa maissa. Mokyr, Aghion ja Howitt tarjoavat vastauksen kysymykseen, joka koskee kaikkia moderneja talouksia: miksi jotkut yhteiskunnat onnistuvat muuttamaan innovaatiot vauraudeksi ja toiset eivät. Heidän työnsä paljastaa kulttuuriset, institutionaaliset ja taloudelliset rakenteet, jotka tekevät kasvusta itseään ruokkivan prosessin ja miten luova tuho voi olla jatkuvan hyvinvoinnin ehto.
Joel Mokyr osoitti, miksi teollinen vallankumous 1700-luvun Britanniassa käynnisti historian ensimmäisen jatkuvan talouskasvun. Ratkaisevaa oli kolmen tekijän yhdistelmä: tieteellisen ja käytännöllisen tiedon liitto, laaja osaajien joukko sekä kulttuuri ja instituutiot, jotka sallivat muutoksen. Vasta kun yhteiskunta suhtautui myönteisesti tieteeseen, kokeiluun ja uudistuksiin, teknologia alkoi kasvattaa vaurautta sukupolvesta toiseen.
Philippe Aghion ja Peter Howitt kehittivät mallin luovasta tuhosta eli prosessista, jossa uudet innovaatiot syrjäyttävät vanhat. He selittävät, miten yritysten välinen kilpailu ja jatkuva teknologinen murros ylläpitävät talouden kasvua, vaikka yksittäiset yritykset katoavat. Innovaatiot syntyvät tutkimuspanostuksista, joita ohjaa odotus tulevista voitoista. Vaikka vanhat teknologiat menettävät arvonsa, koko talous hyötyy tuottavuuden kasvusta. Aghionin ja Howittin tutkimus osoitti myös, että kilpailun vaikutus innovaatioihin on käänteisen U:n muotoinen: kohtalainen kilpailu vauhdittaa kehitystä tehokkaimmin.
Nobel-voittajien työ yhdistää historian ja teorian. Mokyr selittää, miten kasvu sai alkunsa, ja Aghion ja Howitt, miten se voi jatkua. Yhdessä he tarjoavat perustan politiikalle, joka tukee innovaatiovetoista kasvua kilpailun, koulutuksen, tutkimusrahoituksen ja avoimen yhteiskunnan kautta.
