
Työperäinen maahanmuutto on jäänyt maahanmuuttokeskustelussa lapsipuolen asemaan. Siitä ovat kannatuslaskussa rimpuilevat perussuomalaiset pitäneet viime aikoina huolen. Tilan on ottanut kylmältä kalskahtava retoriikka: väestönvaihdot ja heikkolaatuiset tulokkaat. Asiallinen keskustelu siitä, miten saamme lisää veronmaksajia ja työntekijöitä Suomeen, on kuihtunut.
Sillä aikaa kun julkinen keskustelu maahanmuutosta velloo hedelmättömänä, toisenlainen kehitys etenee. Töitä tekevien joukko kutistuu, koska syntyvyys mataa, ja maahanmuutto junnaa.
Yhä harvempi tekniikan kansainvälinen osaaja aikoo jäädä pysyvästi Suomeen. Vain alle puolet ulkomaalaistaustaisista asiantuntijoista suosittelisi Suomea asuinpaikkana. TEKin ja Insinööriliiton hiljattain julkistama International Technology Experts 2025 -tutkimus kertoo, että tekniikan alan kansainvälisten osaajien näkemykset Suomesta ovat edelleen kielteisiä.
Kun viime vuonna Suomeen oli jäämässä 54 prosenttia vastaajista, nyt niin suunnittelee tekevänsä enää 47 prosenttia. Syitä entisestään kasvaneisiin lähtöhaluihin olivat oma työttömyys, tiukentunut maahanmuuttolainsäädäntö sekä huonontunut yleinen taloustilanne.
Lähtöhalujen taustalla vaikuttaa varmasti myös aina vaan heikkolaatuisemmaksi käyvä maahanmuuttokeskustelu. Media toimii omalla logiikallaan ja puhuu siitä, mikä myy. Mutta me yksittäiset ihmiset voimme omissa keskusteluissamme nostaa tasoa. Voimme kieltäytyä vastakkainasettelusta ja puhua sen sijaan ratkaisuista.
Aivovuodon tyrehdyttäminen on vielä mahdollista – jos toimitaan nopeasti.
Ratkaisevia toimijoita ovat työnantajat, kunnat ja ammattijärjestöt.
Halutessaan nämä kriittiset tahot voivat tehdä nopeita ja tehokkaita toimia ulkomaalaisten työntekijöidensä elämän helpottamiseksi. Ne voivat esimerkiksi helpottaa ylikireitä suomen kielen osaamisvaatimuksia sekä tarjota ulkomaalaisille verkostoja ja erityistukea työn haussa.
Käytännön ratkaisuja on paljon: käännösteknologia, suomen kielen opiskelu työaikana, byrokratiaviidakossa tukeminen, mentorijärjestelmät sekä työpaikan sosiaalisten verkostojen vahvistaminen.
Jokainen meistä voi tehdä jotain.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin TEK-lehden 4/2025 kolumnina.