Lomautettujen diplomi-insinöörien määrä kasvoi kuukaudessa noin tuhat prosenttia. Työttömiä tuli lisää kahdeksan prosenttia. Korona siis ryömi vientiteollisuuden tilauskantojen raskaiden rattaiden, teknologiayritysten liidibacklogien ja asiakasprospektikansioiden läpi noin kuukaudessa.
Huhtikuun lopussa Suomessa oli jatkotutkinnot mukaan lukien noin 8 000 työnhakijaksi ilmoittautunutta tekniikan alan korkeakoulutettua. Heistä vajaa kolmannes oli työttömiä ja neljännes kokoaikaisesti lomautettuna. Lopuista iso osa tekee lyhennettyä työpäivää.
Ainakin tämän verran on koulutetuinta tekniikan alan porukkaa, joiden saaminen edellisen työnantajan palveluksesta omaan osaajien rosteriin on nyt kenties helpompaa kuin esimerkiksi vielä vuoden vaihteessa.
Osa heistä tietenkin odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsisivät jatkamaan yllättäen kesken jäänyttä sarkaansa hyvän työnantajansa palveluksessa.
Osalle taas lomautus, koko- tai osa-aikainen, tarkoittaa mahdollisuutta miettiä tulevaa. Uutta uraa, uutta alaa tai uutta työnantajaa. Onko tämä taitekohta, joka tarjoaa rohkeille kasvuyrityksille poikkeuksellisen mahdollisuuden lähteä lentoon ja yksilöille hetken tehdä otollisia urasiirtoja?
Jatkuuko koronanviruksen ajama yhteiskunnallinen digiloikka siten, että osa noin 2 500:sta työtä etsivästä automaatio- tai tietotekniikan diplomi-insinööristä, lisensiaatista tai tohtorista työllistyy johonkin niistä uusista omaa alaansa digitalisaation tai tekoälyn avulla mullistavista yrityksistä, joiden perustamiselle on otollinen aika juuri nyt?
Kyllä, mikäli rohkeutta investointeihin ja visionääristen yrittäjien tukemiseen riittää.
Toki on toivottavaa, että tämä rekrytointipotentiaalin avoinna oleva ikkuna sulkeutuisi mahdollisimman pian, ja maailma palautuisi taas uomiinsa. Kun se palaa, on toivottavasti syntynyt myös uusia uomia, jotka ehkä ajan saatossa kasvavat kestäviksi valtavirroiksi.
