Opiskelijat päätöksenteossa

Opiskelijavalinnan haasteet

|
Blogimerkintä
Kuuntele

Olisiko ensikertalaisuuskiintiön tavoite saavutettavissa muilla keinoilla? Sellaisilla keinoilla, jotka mahdollistaisivat myöskin alan vaihtamisen ihan opintojen alkuvaiheessa.

Tänä päivänä Suomessa opiskelijavalinnassa toteutetaan ensikertalaiskiintiöitä, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisessa hakukohteessa tietty määrä opiskelupaikoista on varattu sellaisille hakijoille, joilla ei ole vielä opinto-oikeutta mihinkään ohjelmaan. Toinen valintaa ohjaava käytäntö on pääsykokeiden painoarvon pienentäminen ja aloituspaikosta suurimman osan jakaminen todistuspisteiden perusteella. Todistuspisteet kootaan ylioppilasarvosanoista. Tämä luo paineita yksittäisissä kokeissa onnistumiselle.

Nuori, noin 16-vuotias, joutuu tekemään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Hänen tulee ensin valita toisen asteen oppilaitos, ja jos se on lukio, josta tarkoitus on jatkaa korkeakouluun, ainevalinnoilla on valtava vaikutus siihen, mihin ovet avautuvat toisen asteen jälkeen. Uran valintaan vaikuttavat ainevalinnat on tehtävä käytännössä aivan lukio-opintojen ensimmäisinä päivinä. Erityisesti pienemmissä lukioissa valintojen muuttaminen voi olla haasteellista. Ala on päätettävä liian aikaisin.

Toissijaisia opiskelupaikkoja ei oteta vastaan, vaan mieluummin siirretään opintojen aloittamista myöhempään ajankohtaan.

Lukio on alun perin suunniteltu kolmevuotiseksi koulutukseksi. Tuohon kolmeen vuoteen nuori pystyy juuri ja juuri suunnittelemaan pakolliset yleissivistävät kurssit ja kirjoitettavien aineiden pakolliset kurssit. Tilaa ei juurikaan jää lisäopinnoille. Lisäksi on varmistettava, että kirjoituksissa menestyy todella hyvin, jotta korkeakoulupaikka on tavoitettavissa. Tätä varten kirjoitettavien aineiden valinnaisetkin opinnot olisi hyvä saada sopimaan aikatauluun. Tätä varmistellessa monen nuoren lukiosuunnitelma venyy neljään vuoteen.

Lukion päätteeksi osallistutaan ylioppilaskirjoituksiin. Noilla arvosanoilla hakeudutaan korkeakouluihin. Jos opiskelupaikka ei avaudu mieluisimpaan kohteeseen ylioppilastutkinnon arvosanoilla, nuori pitää välivuoden, jonka aikana kokeita uusitaan ja pyritään parempiin arvosanoihin.

Aiemmin nuori pystyi ottamaan toissijaisen korkeakoulupaikan vastaan ja mahdollisuus uudelleen hakemiseen oli realistinen. Nyt ensikertalaiskiintiöt ovat niin suuria, että toiseen paikkaan hakevan mahdollisuus tulla valituksi on huomattavasti heikentynyt. Tämä tiedostetaan, eikä toissijaisia opiskelupaikkoja oteta vastaan, vaan mieluummin siirretään opintojen aloittamista myöhempään ajankohtaan.

Tekniikan alat eivät tunnetusti ole niitä kaikkein vetovoimaisimpia aloja, vaikka tiedämme alan olevan todella hyvä vaihtoehto työllisyyden ja toimeentulon näkökulmasta. Myös työtehtävät ovat mielekkäitä tekniikan aloilla. Aiemmin saimme opiskelijoiksemme nuoria, jotka eivät ensiyrittämällä päässeet itseään enemmän hakuvaiheessa kiinnostavaan kohteeseen. Useat heistä innostuivat puolen vuoden opintojen aikana tekniikan opinnoista niin paljon, että jäivät alalle ja unohtivat aiemman hakutoiveensa. Saimme hyviä teekkareita joukkoomme! Nyt menetämme tämän mahdollisuuden saada osaajia alalle.

Totta on, että siihen ensimmäiseen hakutoiveeseen yritettiin uudelleenkin ja jotkut onnistuivat uudelleen haussa. Hekin olivat kuitenkin jo jonkin aikaa opiskelleet, oppineet korkeakoulussa opiskelumenetelmiä ja mahdollisesti suorittaneet uuteen kohteeseen hyväksiluettavia opintoja. Vuodesta jäi usein hyödyllistäkin käteen.

Onko tällainen uudistus saavuttanut tavoitteensa? Tavoitteena uudistuksessa ymmärtääksemme on ollut opintojen aloituksen aikaistaminen, jotta saisimme työmarkkinoille tutkinnon suorittaneita vastavalmistuneita nuorempina. Uudistus on luonut lisäpaineita lukioihin nuorille, pidentänyt lukion suoritusaikaa ja lisännyt välivuosia toisen ja korkea-asteen koulutusten välille.

Uudistus on luonut lisäpaineita lukioihin nuorille, pidentänyt lukion suoritusaikaa ja lisännyt välivuosia toisen ja korkea-asteen koulutusten välille.

Valintaperusteissa painotetaan lukion matematiikan pitkän oppimäärän merkitystä aloilla, joissa ei opinnoissa eikä työelämässä tarvita matematiikkaa juurikaan. Matematiikasta on tehty hyvän ja sinnikkään opiskelijan mittari. Muun muassa ravitsemusterapiaan, filosofiaan, terveystieteisiin, historiaan, teologiaan, kasvatusalalle ja kielten opiskeluun saa parhaiten pisteitä valintaperusteissa pitkästä matematiikasta. Esimerkkinä hakiessaan opiskelemaan psykologiaa abiturientti saa pitkästä matematiikasta enintään 36,1 p ja psykologiasta 34 p. Tekniikan opinnoissa, joissa oikeasti matemaattista osaamista vaaditaan opinnoissa ja työelämässä keskeisenä tekijänä, pitkästä matematiikasta saa 39,7 p. Valintaperusteiden tulisi korreloida opintojen sisältöä, jotta hakijoiden oikea orientaatio tulisi huomioitua ja tuettua jo hakuvaiheessa. Valintakoe usein tukee haettua alaa, mutta korkeakoulut painottavat paperivalintaa, jossa pisteytys painottuu epärealistisesti matematiikan ylivaltaan. Eikös tarkoituksemme ole kuitenkin saada jokaiselle omaa orientaatiotaan vastaava koulutuspaikka?

Emme haikaile menneisyyteen, mutta aikoinaan tätä koulutukseen ohjautumista säädeltiin lisäpisteillä. Aiemmin lukio suoritettiin kolmessa vuodessa ja opinnot aloitettiin ilman taukoa, vaikka opiskelupaikka ei avautunut ensisijaiseen paikkatoiveeseen. Yliopisto-opinnot kestivät nykyistä hieman pidempään, mutta kokonaisopiskeluaika, lukio- ja yliopisto-opinnot yhteensä, jäi lyhyemmäksi ja opiskelijat valmistuivat usein nuorempina. Siinä ajassa se toimi ilmeisen hyvin. Olisiko ensikertalaisuuskiintiön tavoite saavutettavissa muilla keinoilla? Sellaisilla keinoilla, jotka mahdollistaisivat myöskin alan vaihtamisen ihan opintojen alkuvaiheessa.

Uskomme, että kaikkien tavoite on ohjata nuori mahdollisimman nopeasti motivoivalle opiskelu-uralle, josta valmistuu kiinnostavalle alalle ja päätyy innostavaan työpaikkaan. Kun innostus ja kiinnostus on mukana niin opinnoissa kuin kiinnitettävissä tulevaan työuraankin, motivaatio säilyy ja ajaa nopeampaan valmistumiseen.

 

Erikoissuunnittelijat

Saara Luhtaanmäki ja Reijo Saari

Oulun yliopisto, Teknillinen tiedekunta

 

Yhteistyössä

Daniel Valtakari ja TEKin korkeakouluvaliokunta

Avainsanat: