Suomessa naisten keskipalkka oli 84 prosenttia miesten palkasta vuonna 2018. Naisen euron käsitettä on kritisoitu, koska suuri osa palkkaeroista liittyy työmarkkinoiden eriytymiseen. Naiset työskentelevät hoiva- ja kasvatusaloilla, miehet paremmin palkatuilla yksityisen sektorin vientialoilla.
Palkkatilastoissa ei yleensä tarkastella sitä, onko naisten ja miesten välillä palkoissa eroa samanlaisissa työmarkkina-asemissa ja ikävaiheissa. Ojala ja kumppanit (2019) tekivät juuri näin, ja tulokset pysäyttävät. Naisten vuotuiset työtulot jäävät miehistä jälkeen tuhansia euroja jokaisena ikävuonna, kumuloituen kymmeniksi tuhansiksi euroiksi jo kymmenessä vuodessa.
Entä kun tarkastellaan samalla koulutuksella, samoissa töissä ja samoissa organisaatiossa työskenteleviä – eihän sukupuolella silloin ole väliä? Kyllä näyttää olevan. Tekniikan akateemiset TEK selvitti naisten ja miesten palkkoja työmarkkinatutkimuksen (TMT) vuoden 2018 datalla. Kun vertaillaan palkkoja koulutuksen perusteella, DI-naisen euro oli 87 senttiä ja FM-tutkinnon suorittaneen 92 senttiä.
Tekkiläisten naisten palkat ovat miesten palkkoja pienempiä niin asiantuntijoilla kuin johtajillakin. Edelleen: kun toimiasema, sektori, tehtävä, koulutusala ja yliopisto on vakioitu, naiset ansaitsevat keskimäärin 95 prosenttia miesten palkasta. Kyseessä on selittämätön palkkaero. Se tarkoittaa, että samoista korkeakouluista samoilla tutkinnoilla valmistuneet miehet ja naiset, jotka työskentelevät yhtä vaativissa tehtävissä esimerkiksi yksityisellä sektorilla, eivät saa samaa palkkaa.
Monet yritykset toki vakuuttavat, ettei heillä moisia palkkaeroja löydy. Nokian esimerkki kuitenkin osoittaa, mikä tilanne usein on. Toisaalta se myös näyttää, miten asian korjaamisella saadaan positiivista julkisuutta.
Toki löytyy myös ammatteja, erityisesti julkisella sektorilla, joilla naiset saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin miehet. Eriytymisen vuoksi vertailtavia ammatteja on kuitenkin melko vähän, ja erot naisten hyväksi ovat useimmiten pieniä.
Palkkaerojen tarkastelu ei kerro, miksi naiset harvemmin etenevät parempipalkkaisiin johtotehtäviin, tai miksi eroja esiintyy samoissakin tehtävissä. Organisaatiokohtaisia palkkakartoituksia tarvitaan tunnistamaan mahdolliset ongelmat, mutta muutoksiin vaaditaan tahtoa. Kun sitä löytyy, päästään lähemmäksi alussa mainittua ”itsestäänselvyyttä”: sama työ, sama palkka.
Pidempi versio tekstistä on julkaistu Oikotiellä osana Vastuullinen työnantaja -kampanjaa.
