Odotan pelonsekaisin tuntein tulevaa kevättä. TEKin vaalit lähestyvät, ja on aika valita uudet päättäjät ammattiliitollemme. Pelkäänkö oman paikkani puolesta? En. Pelkään, että alle nelikymppisten ääni tässäkin vaikuttamiskanavassa hiipuu – niin äänestäjien kuin ehdolle asettuvien joukossa.
Nuorten kiinnostus puoluetoimintaan ja järjestöihin on ollut laskussa jo pitkään. Poliittinen osallistuminen koetaan vaikeaselkoiseksi. Luottamus instituutioihin paradoksaalisesti passivoi. Teekkaripiireissä poliittisuutta on lisäksi perinteisesti ylenkatsottu. Jaloillaan äänestäminen tuntuu helpommalta kuin valtuustoehdokkaan äänestäminen – tai varsinkaan sellaiseksi ryhtyminen.
Nuorten halu vaikuttaa ei ole kuitenkaan kadonnut. Se on vain muuttunut pistemäiseksi aktivismiksi yksittäisten asioiden eteen. Kun tarjolla on nopeutta, yhteisöllisyyttä ja näyttävyyttä, kankean järjestömaailman on vaikea erottautua positiivisesti kolmivuotisilla valiokuntapaikoilla tai päiväkausien risteilykokouksilla.
Olemmeko TEKissä olleet riittävän rohkeita johtamisjärjestelmämme uudistamisessa tätä trendiä vasten? Ovatko tarjoamamme foorumit paikkoja mukavalle keskustelulle vai oikeasti merkitykselliselle vaikuttamiselle? Voisimmeko olla rohkeampia digitaalisten osallistumistapojen käyttöönotossa, esimerkiksi virtuaalivaltuustojen muodossa tai jäsenistön työelämään liittyvien näkemysten keräämisessä?
Myös vaikutusvaltaa haluavan nuoren on tunnustettava tosiasiat: pitkäjänteinen vaikuttaminen vaatii luottamuspääoman rakentamista ja päätöksenteon rakenteiden ymmärtämistä. Se on pitkä marssi, ei lyhyt sprintti. Palkintona on valta vaikuttaa koko Suomen tasoisiin päätöksiin.
Mikään työelämässä saavutettu edistysaskel ei ole itsestäänselvyys. Teknologiamurros, päällään keikkuva väestöpyramidi ja ekokriisi haastavat koko työelämän tulevaisuuden. Työelämään kiinnittyminen on vaikeaa, urat sirpaloituvat, alanvaihdot yleistyvät – ja juuri näissä murrostilanteissa ammattiliittoja tarvitaan. Kun julkisuudessa käydään eipäs–juupas-keskustelua eläkeiän nostosta, kolmekymppiset ovat jo kauan voineet lukea eläkeotteestaan, että työssä pitäisi painaa vähintään 70-vuotiaaksi. Jo näissä kysymyksissä eri sukupolvien näkemysten yhdistäminen on ehdotonta.
Mikään yhdistys ei pysy nuorten realiteetteja ymmärtävänä ilman, että sen suuntaa aktiivisesti ohjataan. Ammattiliiton jäsenyyttä voisi verrata työelämän kaskovakuutukseen. Valtuuston jäsenenä pääset vaikuttamaan, haluatko kaskosi mersuun vai ladaan.
Mukaan mahtuu. Mitä jos sinäkin lähtisit?
Kirjoittaja on lääketeollisuudessa työskentelevä biotekniikan diplomi-insinööri ja TEKin hallituksen jäsen.