Etenet elämässä sulkemalla ovia

|
Blogimerkintä

Kun hyväksyy oman itsensä ja elämän rajallisuuden, voi alkaa nauttia elämästä.

Hain opiskelemaan teknilliseen yliopistoon, koska diplomi-insinöörinä voi tehdä mitä haluaa! Opiskelupaikan valinta ei vielä sulkenut mitään vaihtoehtoja pois. Opiskelemalla pitkälle voi lykätä vaikeaa päätöstä siitä, mitä haluaisi tehdä isona. Kolmenkymmenen paremmalla puolella on ehkä vihdoin iso ja pitäisi päättää, mitä elämällään haluaa tehdä. Pahinta hyväosaisena keskiluokan edustajana on valintojen rajattomuus. Eläisikö itselleen, työlle, perheelle vai aatteelle? Nuorena uskoo, että voi tehdä kaiken. En osaa päättää, mitä haluan, mutta tiedän, mitä en halua. Jokainen sitoutuminen ahdistaa, koska se sulkee jonkin polun.

Vaihtoehtoisissa tulevaisuuksissa yksi kiehtovimpia mahdollisuuksia on, kuinka upean puolison voisikaan löytää itseään täydentämään. Monelle elämän suurimpia päätöksiä onkin luopua maailman kaikista potentiaalisista kumppaneista ja rakentaa elämä yhden kortin varaan. Rakkaus on sitä, että uuteen huoneeseen kävellessä ei vilkuile sillä silmällä keitä täällä on paikalla ja onko tukka hyvin. Jos valitsee sitoutumisen, vapautuu valtava määrä energiaa panostaa muihin elämän osa-alueisiin.

Kun hyväksyy rajallisuuden, voi alkaa nauttia elämästä.

Varhaiskeski-iässä on syytä herätä todellisuuteen, jos vieläkin odottaa unelmien prinssiä saapuvaksi valkealla ratsulla, tai headhunteria hakemaan valkealla Mersulla Piilaaksoon. On itse otettava vastuu omasta onnellisuudesta, koska ympäristö ei voi tehdä sitä kenenkään puolesta. Kun hyväksyy oman itsensä ja elämän rajallisuuden, voi alkaa nauttia elämästä.

Juodako vielä yksi vai ovatko juhlat nyt ylimmillään ja olisi paras hetki lähteä kotiin? Tekisi aina mieli vastata ehdotuksiin kyllä, koska muuten voin menettää jotain eeppistä. Siksi pelkään lisääntyä, koska voin jäädä jostain kivasta paitsi, jos vaihdan kotona vaippoja. Vai jäänkö enemmästä paitsi, jos en tee niin? Elämään mahtuu jotain uutta vain, jos on valmis luopumaan jostain vanhasta.

Odotan jo keski-ikää ja pistettä, kun henkilökohtainen universumini saavuttaa kriittisen massan ja alkaa supistua. Kun onnellisuus löytyykin tyhjästä eikä täydestä kalenterista. Kun ei ole enää paineita pyrkiä saavuttamaan kaikkea, vaan voi olla tyytyväinen siihen vähään, miten pitkälle on elämässään päässyt. Buddhalaisen filosofian mukaan vapaudut kärsimyksestä vasta, kun lakkaat haluamasta asioita. Länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa viisaus tunnetaan muodossa Happiness of not giving a fuck.

DI Mintsun blogia Insinöörin Päiväkirja voi lukea osoitteessa: www.insinoorinpaivakirja.fi

Kirjoitus on julkaistu aiemmin TEK-lehdessä 1/2021. Mintsun kuva: Sara Pihlaja.

Avainsanat: