Tänään tuli voimaan kolmiosaiseksi suunnitellun kansalaisuuslain uudistamisen toinen vaihe, joka asettaa entistä tiukemmat vaatimukset sille, kuka voi saada kansalaisuuden. Kansalaisuuslain uudistamisen ensimmäinen vaihe tuli voimaan lokakuussa 2024, jolloin kansalaisuuden saamiseen vaadittavaa asumisaikaa pidennettiin useimmissa tapauksissa neljästä vuodesta viiteen vuoteen.
Uudesta lakimuutoksesta on tärkeää huomata, että jos työttömyysetuuksia on käytetty yli kolmen kuukauden ajan viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana, henkilön ei katsota täyttävän toimeentuloedellytystä. Tämä puolestaan johtaa kansalaisuushakemuksen hylkäämiseen.
Kyseessä on teoriassa epäoikeudenmukainen ja käytännössä vielä pahempi lakimuutos, jonka pohjalla on perustavanlaatuinen väärinymmärrys siitä, keihin vaikutus kohdistuu ja miten.
Tärkeää tietoa lakimuutoksesta
Lakimuutoksesta on tärkeää tietää erityisesti kaksi asiaa.
Ensinnäkin siinä puhutaan vain työttömyysetuuksista sekä toimeentulotuesta, eikä esimerkiksi valtion tukemasta vanhempainrahasta. Työttömyyskassan maksama ansiopäiväraha otetaan huomioon riippumatta kassan jäsenyyden kestosta.
Toiseksi, lakimuutos perustuu kansalaisuuspäätöksen tekopäivään, ei pelkästään hakemuksen jättämispäivään. Maahanmuuttoviraston mukaan käsittelyaikaväli on keskimäärin 34 kuukautta aikuisen hakijan tapauksessa. Vasta näiden 34 kuukauden jälkeen otetaan huomioon viimeksi kuluneet kaksi vuotta.
On myös syytä mainita, että ennen hakemuksen tekemistä on läpäistävä kielikoe vähintään tasolla B1. Kansalaisuuslain uudistamisen kolmannen vaiheen päätyttyä vaaditaan todennäköisesti myös kansalaisuuskokeen läpäisemistä. Tämä tulee asumisaikavaatimuksen lisäksi.
Vaikutuksia kolmen tarinan kautta
"Kansalaisuuden edellytyksenä on onnistunut kotoutuminen, työllistyminen ja suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen." Näin lakimuutosta kommentoi sisäministeri Mari Rantanen.
Kuvittele henkilö, joka on asunut ja työskennellyt täällä viisi vuotta. Hän kuuluu liittoon ja työttömyyskassaan ja on tehnyt kovasti töitä saavuttaakseen hyvän suomen kielen taidon. YKI-kielikokeen suorittamisen jälkeen hänet kuitenkin irtisanotaan yllättäen. Keskimääräinen työttömyysaika on 70 viikkoa, joten jos hän ottaa vastaan hänelle kuuluvat työttömyysetuudet, hän menettää mahdollisuutensa kansalaisuuden saamiseen vähintään kahdeksi vuodeksi.
Kuvittele sitten toinen henkilö, joka on asunut Suomessa pidempään mutta jonka taloudellinen tilanne ei ole koskaan ollut niin vakaa, että hän olisi voinut hakea kansalaisuutta. Nyt kun hän vihdoin pystyy tekemään hakemuksen ja on odottanut yli vuoden, työpaikan uusi pomo alkaa ahdistella häntä. Pitäisikö hänen irtisanoutua, vaikka hän tietää sen estävän kansalaisuuden saamisen todennäköisesti moneksi vuodeksi?
Kuvittele vielä kolmas henkilö, joka asuu Suomessa pysyvästi ja toivoo saavansa kansalaisuuden, koska hän ja hänen perheensä aikovat jäädä Suomeen loppuelämäkseen. Kansalaisuuden saaminen on erittäin tärkeä osa heidän identiteettiään, samoin kuin äänioikeuden saaminen kaikkiin vaaleihin. Hänellä on mieluinen työpaikka, mutta työsopimuksessa on päättymispäivä. Jos hän jää eikä työpaikkaa vakinaisteta, hän voi menettää mahdollisuutensa saada kansalaisuus.
Tällainen työttömyysetuuksien käytön asettaminen esteeksi kansalaisuudelle ei millään lailla takaa, että henkilö on kotoutunut tai pystyy työllistymään. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat kotoutuneet ja osoittaneet pystyvänsä työllistymään. He eivät ole tehneet mitään väärää, ja silti lainsäädäntö rankaisee heitä asettamalla heidät tilanteisiin, joissa he ovat vaarassa menettää toimeentulonsa, tulla hyväksikäytetyksi tai joutua luopumaan unelmatyöpaikastaan vain siksi, että he haluavat kansalaisuuden.
Nämä tarinat eivät ole tyhjästä keksittyjä. Kaksi ensimmäistä tarinaa perustuvat keskusteluihin, joita olen käynyt kuluneen vuoden aikana kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa. Kolmas on oma tilanteeni.
Mitä pitäisi tehdä?
Yhdistettynä kolmen tai kuuden kuukauden sääntöön tämä lakimuutos tekee kansainvälisten työntekijöiden elämästä Suomessa entistäkin epävakaampaa. Se antaa työnantajille valttikortin, jonka avulla voi käyttää ihmisiä hyväksi tai alentaa palkkavaatimuksia ja etuuksia koskevia odotuksia.
Nämä hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun keinot on poistettava. Kuka tahansa voi joutua työttömäksi yli kolmeksi kuukaudeksi – eikä sen pitäisi tarkoittaa maastapoistamisen tai kansalaisuuden epäämisen riskiä. Kun otetaan huomioon, että kansalaisuuspäätöstä joudutaan odottamaan keskimäärin 34 kuukautta, olisi vähintään varmistettava, että työttömyysetuuksien käyttö kyseisenä ajanjaksona ei aiheuta hakijalle haittaa.
Itse olen onnekas, sillä asemani täällä on turvattu myös ilman kansalaisuutta. Haluan kansalaisuuden ollakseni aidosti suomalainen ja saadakseni perustuslaillisen äänioikeuden. TEKin työntekijänä tiedän, että minua ei käytetä hyväksi kansalaisuustoiveeni vuoksi. Ikävä kyllä tämän lain tultua voimaan on monia, jotka eivät voi sanoa samaa.
