Konkurssien vuoksi Suomessa lopettaa toimintansa yli 300 yritystä kuukausittain, raportoi Tilastokeskus. Jokainen konkurssi vie mukanaan työpaikkoja, verotuloja ja vuosien aikana kertynyttä osaamista – usein täysin turhaan.
Osa näistä yrityksistä olisi pelastettavissa, jos työntekijöiden rooli nähtäisiin uudella tavalla ja lainsäädäntö tukisi heidän osallistumistaan omistajina. Työntekijäosakkuus mielletään meillä lähinnä kasvuyritysten yhteyteen, mutta kansainväliset esimerkit osoittavat, että se voi olla tehokas keino myös kriisiyhtiöiden pelastamisessa.
Espanjassa tämä ajatus ei jäänyt teoriaksi, vaan siitä kehitettiin Sociedades Laborales -malli, joka tekee työntekijöiden haltuunotosta käytännön ratkaisun kriisiyhtiöille. Kyseisen mallin alaisuudessa työntekijät voivat käyttää työttömyysetuuden kertakorvausta osakkeiden hankintaan ja toiminnan käynnistämiseen.
Tätä käytäntöä kutsutaan nimellä capitalización del desempleo, eli työttömyysetuuden pääomittaminen. Vuosien saatossa Espanjaan on syntynyt yli 20 000 työntekijöiden omistamaa Sociedad Laboral -yritystä, jotka työllistävät noin 130 000 ihmistä. Malli on osoittanut, että kriisiyhtiöiden pelastaminen työntekijöiden voi olla toimiva käytäntö.
Suomessa vastaavaa lainsäädäntöä ei ole – eikä laajempaa tietoisuutta siitä, että tällainen ratkaisu on ylipäänsä mahdollista. Tämä on hukattu mahdollisuus, joka maksaa meille joka kuukausi menetettyinä työpaikkoina, verotuloina ja osaamisena.
Starttiraha ja työttömyysetuudet kriisiyhtiöiden pelastajiksi
Miksi emme hyödyntäisi starttirahaa joustavammin, jotta myös vähemmistöomistajat voisivat osallistua kriisiyhtiön pelastamisoperaatioon? Nykyinen lainsäädäntö edellyttää päätoimista roolia ja päätösvaltaa, mutta ei huomioi tilanteita, joissa useampi työntekijä yhdessä ottaisi yrityksen haltuun.
Vaihtoehtoisesti voisimme tarjota työttömyysetuuden kertakorvausta, kuten Espanjassa, jotta työntekijät voisivat investoida yrityksen pelastamiseen ilman merkittävää henkilökohtaista taloudellista riskiä?
Jokainen konkurssi maksaa kunnille ja valtiolle enemmän kuin ennakoiva tuki maksaisi. Kyse ei ole vain yrityksistä – kyse on alueiden elinvoimasta, työpaikoista ja siitä, että aktiivinen ratkaisu korvaa passiivisen työttömyyden.
Teema on erityisen merkityksellinen pienillä paikkakunnilla ja toimialoilla, joilla uuden liiketoiminnan syntyminen on haastavaa. Kun yritys kaatuu, kunta menettää verotuloja ja maksaa valtiolle lisäkorvauksia pitkäaikaistyöttömistä. Työntekijöillä on usein syvällinen ymmärrys liiketoiminnasta ja halu kantaa vastuuta – mutta tietoisuus mahdollisuudesta puuttuu, eikä lainsäädäntö tue sitä.
Jos haluamme pelastaa elinkelpoisia liiketoimintoja, meidän on luotava malli, joka tekee työntekijöiden omistajuudesta realistisen vaihtoehdon.
Tietoisuus ratkaisee – esimerkit puhuvat puolestaan
On selvää, että julkisen tuen käyttö vaatii harkintaa, mutta käytännön esimerkit osoittavat, että kriisiyhtiöitä voidaan pelastaa.
Karstulassa 31 työntekijää osti konkurssipesältä koneet ja perusti Onsteel Oy:n, josta tuli yksi Suomen ensimmäisistä työntekijäomisteisista konepajoista. Yritys työllistää tänä päivänä noin 60 henkilöä ja sen liikevaihto on kasvanut lähes kymmeneen miljoonaan euroon.
Samoin Baltic Yachts nousi 1990-luvun alussa konkurssin partaalta työntekijöiden omistamana ja on sittemmin kasvanut kansainväliseksi menestystarinaksi. Meillä on tuhansia vastaavia mahdollisuuksia, jotka jäävät käyttämättä, koska lainsäädäntö ja tietoisuus laahaavat perässä.
Nyt olisi aika herätä – ja antaa työntekijöille mahdollisuus pelastaa yrityksiä, työpaikkoja ja kokonaisia yhteisöjä.
Kolumni on teksti, jossa kirjoittaja kertoo oman mielipiteensä tai näkemyksensä käsittelemästään aiheesta. TEK-lehden kolumneja kirjoittaa myös joukko Tekniikan akateemiset TEKin henkilöstöön kuulumattomia henkilöitä.
Kirjoittaja TkT Antti Sekki toimii yliopettajana Laurea-ammattikorkeakoulussa, jossa hänen vastuualanaan on yrittäjyys.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.