Vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla kansainvälisten sijoitusmarkkinoiden uutisvirtaa on hallinnut Yhdysvaltojen kauppapolitiikka. Presidentti Donald Trump oli jo vaalikampanjansa aikana ilmoittanut, että hän aikoo asettaa laajoja tuontitulleja ulkomailta tuotaville tuotteille. Tavoitteena on suojella Yhdysvaltojen omaa teollisuutta ja vähentää riippuvuutta ulkomaisista tavaravirroista ja erityisesti Kiinasta.
Trumpin talouspolitiikka perustuu ajatukseen, että Yhdysvaltojen velkaantuminen johtuu siitä, että se on pitkään ollut taloudellisesti epäedullisessa asemassa. Yhdysvaltojen kauppatase on ollut pitkään voimakkaasti alijäämäinen eli maahan tuodaan tavaroita enemmän kuin viedään. Trumpin neuvonantajan mukaan kauppataseen alijäämä johtuu siitä, että maailmankaupan ja keskuspankkien tärkeimpänä reservivaluuttana dollariin kohdistuu jatkuvasti kysyntää ja tästä syystä sen arvo on liian korkea. Tämä tekee amerikkalaisista tuotteista kalliimpia ja vaikeammin myytäviä ulkomaille. Tuontitullien avulla Trump haluaa tasapainottaa tilannetta ja tuoda tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin.
Mutta mitä tuontitullit tarkoittavat amerikkalaiselle kuluttajalle? Vaikka tuontitullit peritään teknisesti tavaroita maahan tuovilta yrityksiltä, ne siirtyvät lopulta kuluttajien maksettaviksi korkeimpina hintoina. Jos esimerkiksi kännykän tuonti Kiinasta maksaa enemmän tullien vuoksi, sen hinta nousee kaupassa. Samalla tavoin yritykset joutuvat maksamaan enemmän ulkomaista osista tuotteissaan. Tämä pienentää yritysten voittomarginaaleja, jos ne eivät pysty viemään tuontitullien aiheuttamia kustannuksia täysimääräisesti lopputuotteiden hintoihin.
Valuuttakurssit vaikuttavat siihen, kuinka paljon hinnat nousevat. Jos dollarin arvo vahvistuu saman verran kuin tuontitulleja nostetaan, se voi kompensoida hintojen nousua. Tällöin ulkomaisen tuotteen dollarihinta pysyy muuttumattomana ja tuovan maan keskimääräinen ostovoima vähenee valuuttakurssin heikentymisen mukana. Maksajaksi jää silloin tavaroita tuova maa. Sen sijaan heikkenevä dollari tuo tuontitullit amerikkalaisten kuluttajien ja yritysten maksettaviksi samalla kun niiden kansainvälinen ostovoima heikkenee.
Lopulta tuontitullit ovat kuin piilovero, joka kohdistuu amerikkalaisiin kuluttajiin ja yrityksiin. Ne voivat hetkellisesti suojella kotimaista tuotantoa, mutta samalla ne nostavat hintoja ja heikentävät kuluttajien ostovoimaa, mitä myös heikentyvä dollari tehostaa. Kuluttajavetoisessa taloudessa seurauksena voi olla merkittävä talouskasvun hidastuminen ja inflaation kohoaminen. Tuontitulleissa kysymys ei ole vain ulkopolitiikasta vaan siitä, kuka lopulta maksaa laskun.
Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja Työeläkeyhtiö Elon allokaatiojohtaja.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina TEK-lehdessä 4/2025.