Johannes Niemeläinen katsoo kameraan.

Kolumni: Oraali-Panadolin ja joustavan työn hyödyt keräävät työnantaja ja kansantalous

|
Blogimerkintä
Kuuntele

Olen meillä se, joka ensisijaisesti jää sairastavan lapsen kanssaan kotiin. Vaimoni on johtaja, minä päällikkö. Työpaikkani on 20 minuutin päässä päiväkodista, vaimoni ajaisi puolitoista tuntia. Yhtälö on yksinkertainen.

Palasin kahdeksan kuukauden vanhempainvapaalta töihin toukokuun alussa. Nuorimmainen lapsemme meni samalla päiväkotiin – kello 7.30–16.30 joka päivä.

Päiväkodin aloitus oli aika tyypillinen päiväkodin aloitus. Kuopus otti tosin varaslähdön ja oli koko ensimmäisen viikon kotona kipeänä. Sen jälkeen pääsimme vakirytmiin: viikko päiväkodissa, viikko kotona kipeänä. Suurin piirtein tätä aina kesälomille asti, plus kahden muun päiväkoti-ikäisen sairastelut.

Ilman joustavaa työtä Sairaat lapset mukaan töihin -päivän viettäminen toistuvasti olisi hankalaa.

 

Vaimoni työskentelee liiketoimintajajohtajana, minä vedän asiantuntijatiimiä. Esihenkilötyön ja vaativien asiantuntijatehtävien yhdistelmä on paitsi innostava, myös kuormittava. Lapsiperhearjen keskellä töiden tekeminen onnistuu usein vain poppakonstien avulla.

Nelilapsisessa perheessämme osataankin arvostaa sekä GSK:tä että Orionia. Dataklinikka on huomattavasti helpompi vetää lattialla Duplo-Legoja oraali-Panadolin voimalla maistelevan taaperon kuin sylissä itkevän räkäpotilaan kanssa.

Jos tilanne käy oikein pahaksi ja vielä pitäisi mennä johtotiimin palaveriin, käyttöön otetaan myös Burana-liuos. Neljän tunnin vuoroannokset, tiukasti aikataulutettuna.

Toki lääkkeet eivät ole pitkän aikavälin ratkaisu. Mutta flunssakierteet ovat flunssakierteitä ja sairastavat lapset sairastavia lapsia. Koko ajan ei voi töistäkään olla poissa.

Enkä edes haluaisi. Työni on mielekästä, ja poissaolojen aikana hommani vain kasaantuvat.

Olen meillä se, joka ensisijaisesti jää sairastavan lapsen kanssaan kotiin. Vaimoni on johtaja, minä päällikkö. Työpaikkani on 20 minuutin päässä päiväkodista, vaimoni ajaisi puolitoista tuntia. Yhtälö on yksinkertainen.

Pelkät lääkkeet eivät ratkaise tilannetta. Ilman joustavaa työtä Sairaat lapset mukaan töihin -päivän viettäminen toistuvasti olisi hankalaa.

Etätöitä saa tehdä lähes miten paljon haluaa, ja sitterinheiluttelujalan lihakset kehittyvät. Palavereihin voi osallistua joustavasti vaikka syöttötuolin edestä. Kukaan ei ihmettele, jos Teams-taustan takaa palaveriin ilmestyy viskari vapputamineissa. Vasu-keskustelut, hammaslääkärit ja muut voi sijoittaa vapaasti kalenteriin.

Kuka voittaa? Työnantaja ja kansantalous. Lapset olivat touko-kesäkuussa 17 arkipäivää sairaana kotona. Näistä olin yhden päivän virallisesti hoitamassa kipeää lasta. Kun on luottoa ja joustoa, palaverit hoituvat vaikka lapsi sylissä ja muut työt lasten nukkuessa.

Perhekään ei juuri kärsi. Jos isin syliä tarvitaan enemmän kuin datapäällikön palveluita, voin hyvällä omallatunnolla sulkea läppärin kannen ja ilmoittaa hoitavani kuumeista taaperoa. Mitä siitä, että omaa toimintakykyäni pitää yllä satunnainen Ibumax?

Kirjoittaja työskentelee datapäällikkönä Mediakonserni Keskisuomalaisessa ja on koulutukseltaan VTM ja DI.

  • Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.