Yliopistoindeksin jäädyttäminen kuulostaa pieneltä toimelta, mutta kustannusten noustessa se tarkoittaa, että yliopistoissa joudutaan leikkaamaan. Suomi on tippunut korkeasti koulutettujen määrässä selvästi kilpailijoiden taakse. Tämä indeksipäätös käytännössä pysäyttäisi mahdollisuuden lisätä aloituspaikkoja yliopistoissa ja pahimmillaan jopa tarkoittaisi aloituspaikkojen karsimista.
Nykyisessä työllisyystilanteessa moni voisi toivoa aloituspaikkojen karsimista, mutta käytännössä se vaikeuttaa nuorten opiskelupaikkojen löytämistä ja lisää turhia välivuosia. Kun työllisyystilanne alkaa parantua, niin meillä ei ole tekijöitä syntyville työpaikoille. Sen seurauksena investoinnit menevät muualle kuin Suomeen.
Purra ehdottaa myös, että TKI-rahoituksen kasvua jarrutellaan ja lakiin kirjattu tavoite siitä, että TKI-menot ovat 4 prosenttia bkt:sta vuonna 2030, lykätään vuoteen 2035. Tämä muutos heikentäisi merkittävästi tulevaisuuden kasvua, sillä Suomen menestyminen perustuu siihen, että osaamisemme on maailman kärkeä. TKI-rahoituksen kasvu on ollut piristysruiske tässä taantuvassa taloudessa. Jos nyt siitäkin luovutaan, niin voidaan kysyä, mikä on tämän hallituksen perintö?
Ehdotuksessa näkyy myös valtiovarainministerin puolueen lempilapsi eli maahanmuuton vaikeuttaminen. Purra ehdottaa, että kotouttamiskorvaukset kunnille ja hyvinvointialueille lakkautetaan. Suomi tarvitsee uusia osaajia maan rajojen ulkopuolelta ja meidän on saatava heidät kotoutumaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka nykyisessä kotouttamismallissa on ongelmansa, niin on aivan kestämätöntä lakkauttaa koko systeemiä ja leikata rahat pois.
Pienenä valonpilkahduksena ehdotusta seuranneessa kannanottotulvassa oli se, että muista hallituspuolueista ministerin ehdotus käytännössä tyrmättiin. Nähtäväksi jää, oliko kyseessä vain kannatusalhossa olevan puolueen temppu vai todellinen yritys löytää yhteisiä ratkaisuja koko hallitukselle. Suomen kasvun takia toivon vahvasti, että se oli ensiksi mainittu.
