Miksi vaikenin identiteetistäni teekkariyhteisössä?

|
Blogimerkintä

Kun noin vuosi sitten tulin laajemmin kaapista transmiehenä ja kerroin asian oivaltamisen ja hyväksymisen vaiheista, kirjoitin seuraavasti: "Elettyäni vuoden avoimesti omana itseäni USA:ssa, mie palasin viime syksynä Suomeen ja ryömin takaisin syvälle kaappiin, koska en ollut valmis kokeilemaan miten Turun teekkaripiireissä suhtauduttaisiin transihmiseen."

Mikä Turun teekkaripiireissä - tai yleisemmin tekniikan alojen opiskelijayhteisöissä - sai minut vaikenemaan asiasta? Olinko kuullut transihmisiä vähätteleviä vitsejä tai nähnyt muuten sateenkaari-ihmisiä kohdeltavan huonosti? Oliko jonkun toisen kaapista tuleminen sujunut huonosti?

Satunnaisia typeriä vitsejä ja homottelua lukuun ottamatta en ollut nähnyt tai kuullut lähes pihaustakaan LGBT+ -yhteisöstä - en vastaan enkä puolesta. Ehkä opiskelukavereillani, joiden monen suvaitsevuuteen vakaasti uskon, ei vain ollut asiasta mitään sanottavaa ja hiljaisuus oli heidän tapansa osoittaa hyväksyntänsä.

Kenties ainejärjestö pelkäsi sanovansa jotain väärin ja ei siksi sanonut mitään. Mutta vaikenisivatko he myös, jos näkisivätkö jonkun toimivan väärin? Suoranaisen syrjinnän ja väkivallan puuttuminen ja hiljainen hyväksyntä eivät ole enää riittäviä tavoitteita opiskelijayhteisöille.

Ei riitä, että vähemmistöön kuuluvaa opiskelijaa suvaitaan, vaan meidät kaikki tulisi toivottaa tervetulleeksi omana itsenämme.
- Ossian Rajala

Ei riitä, että vähemmistöön kuuluvaa opiskelijaa suvaitaan, vaan meidät kaikki tulisi toivottaa tervetulleeksi omana itsenämme. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sateenkaarilipun ripustamista opiskelijatilaan - mistä ei toki ole haittaa - vaan olennaisempaa on ottaa vähemmistö huomioon jokapäiväisissä asioissa.

Onko juhlien istumajärjestyksen pakko perustua sukupuoleen? Voisiko juhlien pukukoodin ilmoittaa sitomatta sitä sukupuoleen? Mitä oletuksia tai kommentteja toisista heitetään? Pienetkin muutokset voivat viestiä paljon ja saada ihmisen tuntemaan itsensä tervetulleemmaksi.

Aine- ja muilla järjestöillä sekä opiskelijoilla itsellään on merkittävä vaikutus korkeakouluyhteisön ilmapiiriin. Myös korkeakoulujen itsensä on tehtävä töitä sen eteen, että kaikki opiskelijat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. Hienot arvot ovat vain sanahelinää ja kerran vuodessa salkoon vedetty sateenkaarilippu vain tyhjä ele, jos samanaikaisesti opiskelijaterveydenhuolto ei osaa kohdata sateenkaari-ihmistä tai kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä on valitettava sukupuoleksi mies tai nainen.

Oikeasti suvaitsevainen ja vastaanottavainen korkeakouluyhteisö rakennetaan konkreettisilla teoilla ja tietoisilla asennemuutoksilla.
 

Ossian Rajala

Ossian on uransa alussa oleva ohjelmistokehittäjä, joka on koodin ja huonojen puujalkavitsien lisäksi kiinnostunut käytettävyydestä, saavutettavuudesta ja vähemmistöjen oikeuksista.

Avainsanat: