Korkeakouluopintojen alkaessa ollaan uuden äärellä. Nuori ihminen etsii itseään uuden ympäristön ja uusien kokemusten kautta. Tarve ympäristöön sopeutumisesta on suuri, eikä ympäröivien rakenteiden vääryyksiä ole helppoa tunnistaa, saati sanoa ääneen. Vanhempien opiskelijoiden auktoriteetti on vahva ja toisaalta opiskelija-aktiiviaika usein suhteellisen lyhyt. Fuksiviikoilla ja initiaatioissa toistetut tarinat ja perinteet siirtyvät vanhemmalta nuoremmalle vuosi toisensa jälkeen. Noidankehä ehtii pyörähtää helposti useamman täyskierroksen, ennen kuin asioita pystyy tarkastelemaan etäämmältä kriittisesti. Tämä ilmiö näkyy nyt sosiaalisessa mediassa.
Miksi kaikki ei ole jo muuttunut? Teekkarikulttuuri on historian jatkumon tuote. Monet huonot perinteet ovat muodostuneet historian saatossa, ja monista käytänteistä on myös päästy eroon. Jäljelle on jätetty paljon hyvää, mutta tekemistä riittää yhä.
Käytännössä kulttuurin muutostyö lankeaa nuorten opiskelija-aktiivien harteille. He kantavat raskasta vastuuta historian ikeen painolastista ja toiminnan uudistamisesta. Puheet siitä, että mitään ei olisi tehty kulttuurin muuttamiseksi vähättelee nuorten teekkariaktiivien vapaaehtoistyön merkittäviä panoksia. Historian myötä kehittyneiden, syvällä rakenteissa piilevien kipukohtien tunnistaminen sisältä päin on paljon vaadittu.
Vastuun siirtäminen kulttuurin muuttamisesta pelkästään opiskelija-aktiivien harteille on epäreilua. Analogia on sama, kun siirtäisi vastuun ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä vain nuorille. Niin teekkarikulttuurin kuin ilmastonmuutoksenkin ongelmat ovat kehittyneet historian saatossa, ja seurauksista kärsivät enemmän tai vähemmän kaikki.
Nyt käyty keskustelu teekkarikulttuurista on tuntunut monista ahdistavalta. Syyllisyyden, häpeän ja riittämättömyyden tunteet, puhumattakaan ahdistelun uhrien kokemuksista ovat voimakkaita. Anonyymit kokemukset vääryyksistä ovat todella raskasta luettavaa ja antavat teekkarikulttuurista harmillisen yksipuolisen kuvan. Tämän aiemmin maton alle lakaistun kuvan esiin nostaminen on kuitenkin kehittymisen kannalta välttämätöntä.
Kulttuurin kehittämisen tulee olla jatkuvaa ja yhteistä toimintaa. Pidetään yhdessä huoli siitä, että jätämme teekkarikulttuurin tuleville sukupolville parempana, kuin saimme sen itsellemme.
