Teknologian piti mullistaa 2010-luvulla terveydenhuolto. Ensin tämän piti tapahtua halpojen kotitestien avulla, sitten puettavien laitteiden myötä. Vuosikymmen myöhemmin on silmiinpistävää, kuinka älykellon, sormuksen, apin tai verikokeen lukemaa optimoi yhä useammin terve nuori aikuinen, ei aidossa terveysriskissä oleva valtaväestön edustaja. Karrikoiden, ylevien visioiden toteutumisen sijaan huippukunnossa olevat nuoret miehet tekivätkin läjän terveysmittareita toisilleen. Jos siis matkan varrella tapahtui jokin mullistus, se löysi vähintään väärän kohderyhmän.
Yksi syy tälle lienee se, että terveysteknologiaa on tehty tähän asti melko heppoisella käyttäjätutkimuksella ja vailla kunnollisia kustannus- tai terveysvaikuttavuusarvioita. Nivoessa teknologiaa osaksi terveydenhuollon hoitoketjuja tämä peli ei enää vetele. Jotta saamme tarjottua rajallisin resurssein parasta mahdollista terveydenhoitoa, tieto mahdollisimman kustannusvaikuttavasta sairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä on välttämätöntä. Siksi myös terveysteknologialle tulisi olla yhtä perinpohjaiset kustannus- ja terveysvaikuttavuuden arviointimenetelmät käytössä, kuin mitä vaikkapa lääkehoidolle on.
Kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa lähtökohtana on usein terveystaloudellinen mallinnus. Mallinnuksessa käytettyihin laskenta-algoritmeihin syötetään tietoa muun muassa kansalaisten terveyteen liittyvistä arvoista: pidetäänkö esimerkiksi synnynnäisen sairauden hoitamista arvokkaampana kuin elintapasairauden, tai mistä terveyteen liittyvistä valinnoista kunkin tulisi itse olla vastuussa. Haasteellista suomalaisesta kustannusvaikuttavuusanalyysistä tekee se, että mallinnuksissa käytetty arvotieto saadaan usein ulkomaisista kohorttitutkimuksista. Kotimaisen tiedon puutteessa teemme siis keskeisiä päätöksiä verorahojen käytöstä jonkin muun maan kansalaisten arvojen perusteella.
On kansanterveydellisesti täysin toisarvoista, saako älykello motivoitua toimistotyöläisen trimmaamaan jo valmiiksi hyviä elintapojaan piirun verran parempaan suuntaan. Mutta voisiko terveysteknologian suurin anti terveydenhuollolle ollakin lukemattomien nice to know -tasoisten terveysparametrien tuottamisen sijaan se, mitä eri laitteiden keräämä data välillisesti paljastaa todellisesta käyttäytymisestämme sekä terveyteen liittyvistä arvoistamme väestötasolla? Sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyvän vaikuttavuustiedon rikastamisessa nimittäin piilisi sen oikean, odotetun mullistuksen siemen.
Kirjoittaja on lääketeollisuudessa työskentelevä biotekniikan diplomi-insinööri ja TEKin hallituksen jäsen.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina TEK-lehdessä 2/2024.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.