Mika Tähtikarhu kuvassa

Kolumni: Seuraava suuri ideasi löytyy ehkä sittenkin sattumalta

|
Blogimerkintä
Kuuntele

Insinööritiedekin harppaa usein vasta yllättävien havaintojen jälkeen.

Me diplomi-insinöörit pidämme rationaalisuudesta ja sen tuomista työkaluista. Tutkijan työpöytäni äärellä pysähdynkin toisinaan ihailemaan, kuinka monia yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita insinööritieteen avulla mitoitamme. Maailma on selitettävissä kynällä sekä laskimella!

On insinöörin iloa ja luksusta työskennellä valmiiksi pureskeltujen menetelmien raameissa. Menetelmien taustalla oleva tieto vaikuttaa todellisuudessa syntyvän usein epärationaalisin harppauksin, ja jopa inspiraatiolla höystettynä.

Tiedon kehitystä voimme kuitenkin hahmottaa insinöörimäisesti luokittelemalla sen tuotantoprosessin kahteen eri luonteiseen osa-alueeseen, löydökseen ja sen oikeutukseen.

Siinä missä tieteellisesti kiinnostavan löydöksen voi periaatteessa maallikkokin tehdä yllättäen, on tieteentekijöiden ammattitaitoa jäsentää ilmiö rationaalisesti nykytiedon valossa ja testata sen toimivuus. Vasta tämä johtaa kohti oikeutusta sen tieteelliselle kestävyydelle.

Termodynamiikan oppiala kehittyi höyrykoneiden jo toimiessa ja röntgensäteet löytyivät sattumalta.

Tutkija tekee usein rationaalisen työn vasta yllättävän löydöksen jälkeen. Tieteen historiaan tutustuminen opetti minulle, että termodynamiikan oppiala kehittyi höyrykoneiden jo toimiessa ja röntgensäteet löytyivät sattumalta.

Tai kukapa osasi ennakoida kvanttien reagoivan siihen, että niitä havaitaan? Kuuluisa tieteenfilosofi Thomas Kuhn arvioi tieteen tyypillisesti harppaavan eteenpäin nimenomaan yllättävien havaintojen vuoksi. 

Ei tässä silti silta- tai rakennusinsinöörinkään tarvitse huolestua, vaikka maailmaa rakennetaan rationaalisesti, mutta yllättävienkin asioiden pohjalta. Uuden tiedon tuottamisessa on usein kyse siitä, kuinka osittain ennakoimatonta löydösten prosessia voidaan hallita rationaalisesti, ja kuinka uudet löydökset voidaan todentaa. 

Miten ymmärrystä tiedontuotannosta voisi sitten hyödyntää arjessa? Antamalla vapaasti ja turvallisesti tilaa uusille ideoille. Tuo taito vaatii toimiakseen tietoista vaalimista niin yksilöinä kuin ryhmässä.

Ideoinnin jälkeen vastapainoksi on osattava kritisoida ja testata, jotta reaalimaailmassa toimivat ideat erottuvat joukosta. Käytännön hyötyjä tuottavien ideoiden lisäksi on myös ilo ajoittain pysähtyä ihailemaan, kuinka monien sattumien ja kovan rationaalisen ajattelun yhteistuloksena monet helpostikin ymmärrettävät menetelmämme ovat syntyneet.

Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja tutkija, joka katsoo maailmaa ja yhteiskuntaa insinööritieteilijän näkökulmasta.

  • Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.