Uutiset ja blogit

Yhdysvallat on pidentänyt venäläisen Lukoilin ulkomaisten omaisuuserien myynnin määräaikaa 1. toukokuuta saakka. Päätös mahdollistaa sen, että yritykset jatkavat neuvotteluja Lukoilin kanssa ostosopimuksista, kertoo uutistoimisto Reuters.

Kyseessä on jo neljäs määräajan pidennys. Lukoil on etsinyt uutta omistajaa kansainvälisille toiminnoilleen sen jälkeen, kun Yhdysvallat asetti yhtiölle ja Rosneftille pakotteita Ukrainan sodan vuoksi.

Aiemmin helmikuussa kerrottiin, että USA viivyttää venäläisen öljyjätin kansainvälisten omaisuuserien myyntiä painostaakseen Venäjää rauhanneuvotteluissa Ukrainan kanssa.

Lukoil omistaa Suomessa toimivan Teboilin.

Ihmiskunnan ensimmäinen kuulento yli 50 vuoteen, Yhdysvaltain Artemis II, laukaistiin Floridasta matkalle kohti Kuuta torstaina 2.4. kello 01.35 Suomen aikaa.

Kantorakettina toimi Space Launch System eli ”Avaruuslaukaisujärjestelmä”, jonka Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on tilannut useilta avaruusteknologian yhtiöiltä yhteistyönä. Seuraavassa pureudumme tämä 98-metrisen ja lähdössä 2600 tonnia painavan rakettihirviön suoritusarvoihin.

SLS on rakettina kaksivaiheinen tai kolmivaiheinen sen mukaan, miten asia tulkitaan. Varsinaisessa rakettirungossa on kaksi vaihetta, mutta lähdön hetkellä suurimman osan työntövoimasta tuottavat kaksi apurakettia rungon sivuilla.

Apuraketteja voidaan ajatella omana vaiheenaan (”vaihe 0”), koska ne palavat vain 126 sekuntia eli reilut 2 minuuttia. Rakettirungon ensimmäinen vaihe polttaa moottoreitaan lähes nelinkertaisesti pidempään, tasan 8 minuuttia.

Rakettirungon ensimmäinen vaihe polttaa nestemäistä vetyä nestehapessa. Reilut 64 metriä korkea vaihe painaa Nasan mukaan tyhjänä 85 tonnia. Sisään lastataan 143 tonnia nestevetyä ja 843 tonnia nestehappea.

Apuraketit ovat kiinteäpolttoaineisia. Ammoniumperkloraatin, alumiinijauheen ja orgaanisen sideaineen pban-kumin seosta palaa 5,0 tonnia sekunnissa kappaleelta. Lentoonlähtömassa on 726 tonnia kappaleelta, mistä 99 tonnia on rakenteita ja 627 tonnia polttoainetta.

Raketin rungon neljä moottoria vastaavat Yhdysvaltain taannoisten avaruussukkuloiden RS-25-moottoreita. Niistä kukin tuottaa työntövoimaa 2,28 meganewtonia, mikä tekee summaksi 9,12 MN.

Apuraketeista molemmat työntävät avaruusalusta matkaan enimmillään 16,01 meganewtonin voimalla, Nasa kertoo. Niinpä rungon ja apurakettien kokonaisuuden yhteenlaskettu työntövoima on noin 41 MN. Se vastaa noin 4200 tonnin painoa Maan painovoimassa.

90 000 MW lämpötehoa

Rakettien teknisistä tiedoista voidaan laskea myös niiden teho ja polttoaineen kulutus.

Lämpöteho eli kokonaisteho SLS:n rakettirungon moottoreissa on yhteensä noin 27 gigawattia. Apuraketit tuottavat lämpötehoa puolestaan noin 30 GW kappaleelta (± 5 GW). Summaksi tulee siten noin 90 GW, kun oikea tarkkuus huomioidaan. Nämä luvut perustellaan laskuilla alempana.

Rakettien mekaanisen hyötytehon laskeminen ei ole lämpötehon tavoin yksiselitteistä, sillä koordinaatiston valinta vaikuttaa tulokseen. Jotta energian säilymislaki toteutuisi, täytyy laskussa huomioida sekä raketin että palokaasujen liike-energian muutos. Koordinaatisto vaikuttaa näihin molempiin muutoksiin, ja muutokset voivat olla myös negatiivisia!

Tämä johtaa epäintuitiiviseen tilanteeseen, jossa hyvää vaihtoehtoa ei ole olemassa. Joko raketille voidaan antaa mielivaltaista näennäistä lisäenergiaa koordinaatistovalinnalla – tai sitten palokaasujen liike-energia pitäisi laskea osaksi ”hyötytehoa”, mitä se käytännön näkökulmasta ei tietenkään ole.

Rakettikokonaisuuden suurin mekaaninen teho Maan pintaan sidotussa eli jossain määrin mielekkäässä koordinaatistossa on kuitenkin mahdollista laskea. Se on noin 70 gigawattia.

Apurakettien ja SLS:n rakettirungon yhteenlaskettu polttoaineiden ja hapetinten kulutus ensimmäisen 126 sekunnin aikana eli apurakettien palamisen aikana on 886 tonnia. Se tekee sekuntia kohti 7,0 tonnia.

Koska raketti on kiihtynyt 126 sekunnin jälkeen noin 880 m/s vauhtiin, voidaan keskivauhdiksi tänä aikana arvioida 440 m/s. Tästä saadaan jakolaskulla kulutus 16 tonnia metriä kohti eli 1 600 000 000 kilogrammaa 100 kilometriä kohti.

Tai 16 kg millimetriä kohti. Se kuulostaa omalla tavallaan villiltä.

Näin lasketaan lämpötehot

Laskujen helpoin osa koskee apurakettien lämpötehoa. 627 tonnia ajoainetta 126 sekunnissa tekee vajaat 4980 kilogrammaa sekunnissa.

Ammoniumperkloraattipohjaisten komposiittiajoaineiden (apcp) energiasisältö on 5,5–7,1 MJ/kg koostumuksesta riippuen, eräässä tieteellisessä artikkelissa todetaan. Useimpien koostumusten suoritusarvo on väliltä 6,1–6,7 MJ/kg.

Käyttämällä todennäköisenä vaihteluvälinä viimeksi mainittua saadaan apurakettien lämpötehoksi kertolaskulla 30–33 gigawattia kappaleelta.

Rakettirungon ensimmäisen vaiheen lämpöteho lasketaan samalla periaatteella, mutta käyttäen vedyn palamisen lämpöarvoa. Yksi mutka matkassa täytyy kuitenkin huomioida: SLS:n moottorit polttavat vetyä huomattavan polttoainerikkaana seoksena. Tämä tarkoittaa, että iso osa vedystä jää palamatta.

Tämä käytäntö on yleinen sekä hiilivetyjä että vetyä polttavilla nesteraketeilla. Vaikka energiaa ei saada irti aivan yhtä paljon, tuottaa vaillinainen palaminen kevyempiä molekyylejä: hiilimonoksidi (CO) vs. hiilidioksidi (CO₂) ja palamatta jäänyt vety (H₂) vs. palamistuote vesi (H₂O).

Kevyemmät molekyylit liikkuvat nimittäin nopeammin. Kun avaruusaluksen oma vauhti on korkea, nopeammat kaasumolekyylit muuttavat palamisen energian liikemääräksi paremmalla hyötysuhteella.

843 tonnia nestehappea kuluttaa vetyä 105 tonnia. Loppu vety eli 38 tonnia jää toisin sanoen palamatta.

Tämä ainetase voidaan laskea hapen ja vedyn palamisen reaktioyhtälöstä (alla) sekä happi- ja vetymolekyylien molekyylimassoista (H₂ = 2,016 g/mol ja O₂ = 31,999 g/mol). Nämä kertoimet antavat massasuhteeksi 7,94.

2 H₂ + O₂ --> 2 H₂O

Vedyn ylempi lämpöarvo on 142,2 MJ/kg. Luku on rajusti suurempi kuin kiinteän polttoaineen kahdesta syystä. Paitsi että vetymolekyylit ovat hyvin kevyitä, vedyn lämpöarvoon ei ole laskettu mukaan palamisen tarvitsemaa happea. Osa erosta on siten näennäistä.

Niinpä kulutus 105 000 kg 480 sekuntia kohti tarkoittaa 219 kg vetyä sekunnissa, mikä vastaa 31 gigawattia. Yhteenlaskettu lämpöteho on siten noin 90 GW.

Entä mekaaninen teho?

Mekaaninen teho tietyssä koordinaatistossa voidaan laskea kaavalla P = Fv , missä P on teho, F työntövoima ja v vauhti kyseisen koordinaatiston suhteen.

Koska nopeudella on yhtälössä iso rooli, mekaanisen tehon huippuhetkeä ei saavuteta apurakettien palaessa vaan vasta rakettirungon ensimmäisen vaiheen sammumisen edellä.

SLS kulkee tällöin 7,8 kilometriä sekunnissa. Koska rakettirungon työntövoima on 9,12 MN, saadaan kertolaskusta vastaukseksi 71 GW. Tämä voidaan pyöristää 70 gigawattiin.

Koska rakettirunko tuottaa lämpötehoa vain 31 GW, havaitsemme heti ongelman, jota yllä sivusimme. Hyötysuhde ei voi olla tietenkään todellisuudessa 100 prosenttia suurempi, vaikka edelliset luvut antaisivat hyötysuhteeksi peräti 230 prosenttia.

Paradoksi selittyy sillä, että raketti liikkuu maahan sidotussa koordinaatistossa nopeammin kuin sen perästä purkautuvat palokaasut. Niinpä palokaasujen energia tässä koordinaatistossa pienenee, eikä energian säilymislakia todellisuudessa rikota.

Koska olemme havainneet tämän esimerkin myötä rakettien mekaanisen tehon varsin mielivaltaiseksi suureeksi, on jutun otsikossa ilmoitettu SLS:n teho lämpötehon mukaan. Se on sentään absoluuttinen, polttoaineiden ominaisuuksiin sidottu arvo.

Thaimaassa on kaivettu esiin messevä kulta-, hopea- ja pronssiaarre noin 1 300 vuotta vanhan Buddhan patsaan alta, Popular Mechanics kertoo. Aarre löytyi Wat Thammachak Sema Ramin temppelialueelta.

Makuuasennossa olevan patsaan alta, eräänlaisen salaoja- tai viemärijärjestelmän keraamisesta säiliöstä, löytyi ensin 33 vanhaa metallista arvoesinettä Dvaravati-kaudelta.

Esineet olivat juurikin kolmea nykyisten urheilukisojen mitalimetallia. Dvaravati-kausi sijoittuu Thaimaan historiassa 500-luvulta 1000-luvulle.

Suurin ja vanhin makaava Buddha Thaimaassa

Buddha-patsas, jonka alta löytö tehtiin, on Dvaravati-kauden melko alkuvaiheista: sen arvioidaan olevan noin vuodelta 657 meidän ajanlaskuamme. Patsas sijaitsee Phra Non -nimisessä arkeologisessa kohteessa ja on tiettävästi koko Thaimaan sekä pisin että vanhin makaava Buddha-patsas. Makaavan hahmon pituus on peräti 13 metriä.

Esineistöön kuuluu muun muassa kultasormuksia, hopeakorvakoruja, rengasmaiset pronssikorvakorut, jollaisia tunnetaan muutoinkin Dvaravati-kaudelta eri puolilta Thaimaata.

Löytö innosti arkeologeja kaivamaan lisää ja tekemään kolme lisälöytöä. Yksi näistä oli varsin erityinen: mitoiltaan noin 8x12-senttinen suorakaiteen muotoinen esine esittää istuvaa Buddhaa, jolla on pitkänomaiset korvanlehdet, sädekehä pään ympärillä ja viitta toisella hartialla.

Tämän esineen oikeassa ylänurkassa on pieni reikä, joka antaa olettaa, että esine on aikoinaan tarkoitettu ripustettavaksi. Joko sitä on kannettu mukana suurena koruna tai se on ollut muuten vain koriste.

Kaksi muuta erikoista löytöä

Esine oli tehty niin sanotulla repoussé-tekniikalla, jossa metallia työstetään vasaralla koristeelliseksi, näkyväksi puoleksi aiotun puolen kääntöpuolelta. Arkeologit löysivät myös toisen erityisen mielenkiintoisen repoussé-esineen.

Se on noin 11x15-senttinen, tehty lyijy-tinaseoksesta ja esittää seisovaa Buddhaa kaarevan rungon sisällä. Tämän Buddhan vieressä on kaksi muuta hahmoa, joista vasen ei ole enää selvästi erottuva, mutta oikeanpuoleinen näyttää hindujumala Brahmalta.

Kolmas varsin erikoinen esine koostuu metallikerroksista saven sisällä niin, että metallikerrosten välissä on sementtiä. Esine on melko paljon vaurioitunut, mutta löytyi suuren, makaavan Buddha-patsaan pään takaa, joten arkeologit pitävät sitä todennäköisesti tärkeänä rituaaliesineenä.

Thaimaan taideaarteista vastaava viranomainen on tiedottanut löydöstä verkkosivuillaan vain thain kielellä, joten Popular Mechanicsin tiedot perustuvat sen itse tekemään englanninkieliseen käännökseen.

Phimai National Museumin asiantuntijat konservoivat ja luetteloivat nyt näitä temppelialueen arvoesineitä.

Parikkalan uudessa drooniepäilyssä olikin kyse roskien poltosta, Kaakkois-Suomen poliisi tiedottaa.

Poliisi kertoi aiemmin torstaina vakavasta epäilystään, että Parikkalaan olisi pudonnut toinenkin drooni. Sitä oli etsitty Parikkalan Rautalahden pohjoispuolelta keskiviikkoiltapäivästä asti.

– Palon ajankohta ja muut tiedot täsmäävät poliisille ilmoitettuihin havaintoihin mahdollisesta miehittämättömästä ilma-aluksesta, tiedotteessa kirjoitetaan.

Etsinnät päätettiin, kun pystyttiin varmistumaan, ettei kyse ollut droonista.

Nyt poliisi selvittää, onko roskia polttanutta henkilöä syytä epäillä ympäristörikoksesta.

Tiedotteen mukaan poliisi oli saanut alun perin luotettavan vihjeen korkeasta mustasta savupilvestä.

Savun syyksi paljastui se, että henkilö oli polttanut keskiviikkona suuren määrän roskia etsintäalueella, mikä aiheutti korkealle noussutta mustaa savua.

”Vahva epäily”

Ylikomisario Jukka Tylli kertoi droonietsinnöistä aamulla Iltalehdelle.

– Vihje on sen verran luotettava, että meillä on syytä tarkistaa se perusteellisesti, hän sanoi.

Tiistaina Parikkalan Pyhäjärven jäältä löydettiin miehittämätön ilma-alus. Viranomaiset räjäyttivät kyseisen droonin keskiviikkona.

Pankit pystyvät torjumaan huijauksia yhä paremmin, vaikka huijausten kokonaismäärä onkin kasvanut viime vuosien aikana. Pankeissa esimerkiksi monitoroidaan kortti- ja tilitapahtumia petollisten hankkeiden varalta.

Sijoitushuijaukset ovat kuitenkin haastavimpia huijaustyyppejä monitoroida, koska ihminen omasta halustaan tekee maksut, vaikka pankki pyrkisi niitä estämään.

Asiantuntijat nimeävätkin valistuksen yhdeksi tehokkaimmista keinoista taistelussa huijauksia vastaan.

Nordean petostorjunnan asiantuntija Sara Helin toteaa, että torjunta koostuu valistuksen lisäksi teknisistä ratkaisuista ja yhteistyöstä. Hän korostaa, että Nordea pyrkii lisäämään voimakkaasti tietoisuutta esimerkiksi huhtikuussa alkaneella kampanjalla.

Finanssiala ry:n Petostorjunnan asiantuntija Sira Nieminen painottaa, että huijauksien ja petoksien torjunta on yhteinen haaste yhteiskunnassa, ei vain pankkien ja viranomaisten tehtävä.

Myös Finanssivalvonnan johtava valvoja Laura Linnavirta uskoo valistuksen tehoon.

”Sijoittajien valistuksen ja taloustietouden lisäämisen kautta ihmiset oppivat myös jossain määrin havaitsemaan itse näitä merkkejä, että milloin kyseessä mahdollisesti voisi olla huijaus”, Linnavirta sanoo.

Markkinaraadissa asiantuntijoilta pyydettiin tiivistämään sijoitushuijauksen keskeisimmät varoitusmerkit kolmeen kohtaan.

Nordean Helin tiivistää sijoitushuijauksen varoitusmerkin yhteen sanaan: ”Kiire.”

”Sanoisin, että kiire on selkein merkki. Huijari väittää, että kyseessä on ainutlaatuinen mahdollisuus ja se on nyt tai oikeastaan jo eilen. Päätöksiä pitäisi siis tehdä nopeasti. Hoputtaminen on siis yksi selkeimmistä merkeistä.”

Finanssivalvonnan Linnavirta painottaa, että Suomessa sijoituspalveluita saavat tarjota ainoastaan toimiluvalliset toimijat.

”Huijauksen tunnistaa siitä, että toimijalta ei löydy toimilupaa”, Linnavirta alleviivaa.

Finanssialan Nieminen nostaa hankkeen salaperäisyyden yhdeksi epäilyttävimmistä signaaleista.

”Sanoisin, että on epäilyttävää, jos ihmistä kielletään kertomasta tai kehotetaan olemaan kertomatta tästä asiasta kenellekään. Miksi muka ei voisi puhua, jos olet sijoittamassa johonkin?” Nieminen kehottaa pohtimaan.

Suomessa investoidaan nyt isosti maanpuolustuksen kiinteistöihin.

Puolustuskiinteistöjen investoinnit olivat viime vuonna 356 miljoonaa euroa, ja tänä vuonna ne kohoavat noin 475 miljoonaan euroon.

Esimerkiksi Sodankylässä alkaa tänä vuonna poikkeuksellisen suuren kasarmirakennuksen rakentaminen Jääkäriprikaatille.

Näin isoa kasarmia Puolustusvoimille ei ole rakennettu koko 2000-luvun aikana.

Kasarmiin voidaan majoittaa lähes 700 varusmiestä. Rakennus korvaa aiemmin puretun, sisäilmaongelmista kärsineen 1970-luvun kasarmin.

Uudessa kasarmissa varusmiesten varusteiden kuivaushuoneet sijoitetaan erilleen majoitustiloista, mikä parantaa sisäilman laatua. Lisäksi rakennetaan erillinen telttakuivaamo- ja yksikkövarastorakennus.

Lisäksi varuskunnassa puretaan käytöstä poistettu lämpölaitos. Lämpölaitoksen 30-metrinen piippu on jo kaadettu, ja kun purkutyöt ovat päättyneet, lämpölaitoksen paikalle tulee varuskunnan terveysasema.

1960-luvulla rakennetun lämpölaitoksen käyttö päättyi jo 1990-luvulla varuskunnan siirryttyä alueelliseen kaukolämpöverkkoon. Vanhan lämpölaitoksen purkaminen tuli mahdolliseksi, kun varuskuntaan valmistui uusi varavoimalaitos.

”Lämpölaitoksen betoni- ja tiilijätteet murskataan paikan päällä. Materiaaleja hyödynnetään mahdollisimman paljon tulevan terveysaseman pihojen ja teiden maanrakennustöissä”, Puolustuskiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Tiina Vanhanarkaus kertoo tiedotteessa.

”Sodankylän varuskunnan uuden terveysaseman ja kasarmin rakennushankkeet työllistävät yhteensä noin 500 henkilötyövuotta”, Vanhanarkaus kertoo.

Lue lisää:

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan miehitetty lento Artemis II laukaistiin Floridasta matkalle kohti Kuuta torstaina 2.4. kello 01.35 Suomen aikaa eli 18.35 paikallista aikaa. Laukaisu sujui ongelmitta, Nasa tiedottaa.

Tällä 10 päivän mittaisella avaruusmatkalla astronautit eivät laskeudu Kuun pinnalle, vaan he kiertävät Kuun ympäri. Kyseessä on yhtä kaikki ensimmäinen kerta yli 53 vuoteen, kun ihmiset irtautuvat matalilta Maata kiertäviltä radoilta nousevat Kuun läheisyyteen.

Edellinen kuulento, Yhdysvaltain Apollo 17, laskeutui Maahan 19. joulukuuta 1972.

Neljää astronauttia nyt kuljettava avaruusalus Integrity (suom. ”Rehellisyys” tai ”Lahjomattomuus”) kiertää tällä hetkellä vahvasti elliptisellä radalla Maan ympäri. Tämän radan huippu nousee 74 000 kilometrin korkeudelle Maasta eli noin viidesosan verran matkasta Kuuhun asti.

Noin 24 tuntia lähdön jälkeen eli torstain ja perjantain välisenä yönä 2.–3.4. Suomen aikaa avaruusalus laskeutuu taas lähelle Maata. Silloin sen moottoreita poltetaan viimeisen kerran – Kanadan avaruusjärjestö CSA:n mukaan vajaan 6 minuutin ajan. Tästä alkaa nousu Kuuhun.

Se, että matka 74 000 km korkeudelle ja edestakaisin kestää vain kymmenesosan siitä mitä viisi kertaa korkeammalle, ei ole ristiriitaista. Tämä johtuu avaruusaluksen vauhdin hidastumisesta, kun se nousee lähemmäs Kuuta eli kohoaa Maan painovoimakentässä korkeammalle.

Matkapäivänä 6 eli tiistaina 7. huhtikuuta, eli viiden päivän päästä tämän uutisen julkaisusta, alus kiertää Kuun sen takapuolelta noin 7000 kilometrin korkeudelta Kuun pinnasta.

Uusi maailmanennätys tulossa

Jos asiat lennolla sujuvat suunnitellusti, Artemis II:n miehistö rikkoo samalla maailmanennätyksen.

Nasan mukaan astronautit Reid Wiseman, Victor Glover, Christina Koch ja Jeremy Hansen nousevat nimittäin korkeammalle Maasta kuin kukaan ihminen koskaan (etsi Nasan blogista sanalla ”record”). Edes Apollo-ohjelman astronautit 1960- ja 1970-lukujen taitteessa eivät nousseet yhtä korkealle.

Odotettavissa oleva maksimikorkeus on 400 176 kilometriä, Nasa kertoo. Ennätys rikkoutuu hiuksenhienosti. Edellinen ennätyslento, Yhdysvaltain epäonninen Apollo 13, nousi 400 046 kilometriin huhtikuussa 1970.

Tämä tarkoittaa samalla, että 400 000 kilometrin raja on jo aiemmin rikottu aivan hiuksenhienosti.

Koska ennätyksen on laskettu rikkoutuvan vain 0,03 prosentilla, pientä varausta pitää jättää siihen seikkaan, onnistuuko suoritus lopulta. Vastaus selvinnee alle vuorokauden päästä. Avaruusaluksen viimeisen moottoripolton jälkeen koko lento etenee fysiikan lakien ohjauksessa. Toivokaamme siis parasta.

Nasa ikävä kyllä ei täsmennä, tarkoittavatko edelliset luvut etäisyyttä Maan keskipisteestä vai Maan pinnalta. Toisaalta päätellen astrofyysikko Daniel Adamon vuonna 2009 julkaisemasta Apollo 13:a koskevasta laskelmasta näyttäisi mittastandardina olevan etäisyys pinnalta (*).

Mittausperuste on pääteltävissä asiakirjan sivulta 2, jonka isossa kaaviossa ilmoitetaan Kuun geosentriseksi etäisyydeksi Apollo 13:n aikaan noin 404 500 kilometriä (±250 kuvasta lukien). Kun tästä vähennetään Maan säde vajaat 6400 km ja lukuun lisätään Kuun säde reilut 1700 km ja lennon korkeus Kuun pinnasta noin 200 km, saadaan lopputuloksena 400 000 km. Se täsmää oheisessa laskussa käytetyn tarkkuuden rajoissa siihen, mitä Nasa ja Adamo kertovat Apollo 13:sta.

Huomaa, että lisäykset ja vähennykset edellä tietenkin ovat säteitä, eivät halkaisijoita.

(*) Tarkemmin sanoen etäisyys on mitattu päiväntasaajan merenpintaa vastaavasta Maan keskipiste -keskisestä pallopinnasta. Maan muodon lievä litistyneisyys on siinä jätetty huomiotta. Koska Kuu kiertää Maata varsin tarkasti päiväntasaajan yllä, poikkeama edellisen määritelmän ja todellisen merenpintaetäisyyden välillä on kuitenkin vähäinen – maksimissaan noin 1,3 kilometriä ja todennäköisesti vähemmän.