Dramaattinen kiviainesreaktio betonissa pakotti sulkemaan ikonisen Tapiolan uimahallin 10 vuotta sitten. Nyt halli rakennetaan uudelleen vanhan kopioksi. Tekniikka&Talous kävi työmaalla tutustumassa pitkäksi venyneeseen hankkeeseen.
Espoon Tapiolassa sijaitseva ikoninen, arkkitehtonisesti arvokas uimahalli aiotaan vihdoin saada kuntoon ja takaisin käyttöön.
Uimahallia korjattiin viimeksi 2000-luvun alussa, mutta se ei tullut kuntoon. Nyt tehtävä uusi korjaus ei ole oikeastaan korjaus lainkaan, vaan uimahalli rakennetaan uudelleen vanhan hallin näköiseksi.
Muu ei enää ollut mahdollista, sillä vauriot hallin betonirakenteissa olivat liian isoja. Vaurioiden syy oli betonissa oleva alkalikiviainesreaktio, joka heikentää betonin lujuutta.
Nyt hallia rakentava YIT ei jätä vanhoista betonirakenteista jäljelle muruakaan, vaan rakentaa kaiken uusiksi. Vain hallin taakse 2000-luvun alussa rakennettu laajennusosa pysyy paikoillaan.
Lopputuloksesta tehdään kuitenkin allasosaston osalta niin täydellinen kopio vanhasta Aarne Ervin suunnittelemasta uimahallista kuin mahdollista.
Sen vuoksi Tapiolassa ei puhuta uuden uimahallin rakentamisesta vaan vanhan uimahallin ”uudistavasta peruskorjauksesta”.
”Pyrimme rakentamaan hallin niin kuin Ervi sen suunnitteli”, sanoo rakennuttamispäällikkö Reijo Yrjölä Espoon kaupungilta.
Erityisen tarkkaan kopioidaan vanhan uimahallin allasosasto.
Nyt ei nimittäin rakenneta mitä tahansa uimahallia, vaan taideteosta, Yrjölä muistuttaa.
Esimerkiksi allashallin pilareista on jo tehty koevaluja, joilla pyritään varmistamaan, että uusista pilareista tulee saman näköisiä kuin vanhoista.
Pilarien muoto pysyy tietenkin samana, ja valumuottina käytetään lautaa kuten 60 vuotta sitten. Jopa muottien kulmiin tehdään alkuperäisen pilarin tapaan kaareva reunus, joka ei ole aivan samalla tasolla kuin lautamuotti.
”Olemme ottaneet talteen vanhoja pilareita ja muita osia malliksi”, sanoo työpäällikkö Paula Kaartinen YIT:ltä.
Allashallin sisäkatto rakennetaan vanhan mallin mukaan. Hallin suurimpaan, 25 metriä pitkään altaaseen valetaan samanlaiset puoliympyrän muotoiset portaat kuin aiemminkin.
Nykyään uimahalleissa suositaan teräsaltaita, sillä ne ovat huoltovapaampia kuin laatoitetut altaat. Tapiolassakin asia nostettiin neuvottelupöydälle, mutta Museovirasto tyrmäsi ajatuksen.
”Se vaihtoehto oli aika nopeasti käsitelty”, Yrjölä sanoo.
Altaiden pintaan tulee siis alkuperäisen kaltaiset keramiikkalaatat.
”Ne ovat osa Ervin kynästä syntynyttä sisäilmettä.”
Puku- ja pesuhuoneista rakennetaan enemmän nykyajan vaatimusten mukaisia, sillä vanhat tilat olivat hyvin ahtaita.
Nyt pukuhuoneet sijoitetaan rakennuksen kylkeen tulevaan uuteen lisäosaan. Vanhaan osaan rakennetaan aiempaa tilavammat pesutilat.
”Hyvä asia on, että Museovirasto antoi meille luvan tehdä laajennusosan ja ylipäätään uudistavan peruskorjauksen”, Yrjölä kiittelee.
”Museovirasto ei ole aina näin joustava, siellä ollaan aika vahvatahtoisia.”
Muutamia muitakin muutoksia uuteen halliin tulee. Esimerkiksi kellarista tehdään nyt aiempaa syvempi, mikä helpottaa uima-altaisiin liittyvän tekniikan sijoittamista sinne.
Myös uimahallin katto suunnitellaan aiempaa kestävämmäksi. Aiempi kattorakenne oli mitoitettu 1960-luvun määräysten mukaisille lumikuormille, mikä ei enää riitä. Nykyään käytetään lähes tuplasti suurempia kuormia mitoituksessa.
”Ehkä 1960-luvulla oltiin optimistisempia ja riskikertoimet pienempiä”, Yrjölä miettii.
Kattoon tulee myös ainoa vanhasta uimahallista säilytetty osa: pari metriä korkea ja halkaisijaltaan 6,4-metrinen iglumainen kupoli.
Tai ainakin kupoli on otettu talteen, jotta se olisi mahdollista asentaa uuden hallin katolle. Vielä ei ole varmuutta, onko se siinä kunnossa, että se voidaan todella laittaa paikoilleen.
”Se on rakennussuunnittelun tutkittavana, siitä tehdään lujuuslaskelmaselvitys”, Kaartinen sanoo.
Jos alkuperäinen kupoli ei läpäise tarkastusta, kattoon tehdään uusi vastaavan näköinen.
”Kupoli pitää olla, se on selvä”, Yrjölä toteaa.
Tällä hetkellä työmaalla on käynnissä runkotyöt.
”Ensimmäisen altaan vesikoe on suoritettu”, Kaartinen kertoo.
Ensimmäisenä on valmistunut hallin hyppyallas, joka on Tapiolassa ulkoallas. Hallin sisällä olevaa pientä opetusallasta täytetään parhaillaan vastaavaa vesikoetta varten.
Nyt työn alla on hallin ison sisäaltaan rungon rakentaminen. Osa betonirungosta on jo valettu, mutta valettujen osien väliin on jätetty parin metrin levyisiä alueita.
”Allas valetaan osissa, jotta valetut alueet pysyvät tarpeeksi pieninä eikä betoni halkeile”, Paula Kaartinen kertoo.
Betonin kiviaines on parasta ykkösluokkaa eli varmasti sellaista kiveä, joka ei reagoi ikävästi sementin alkalihydroksidien kanssa.
Vuonna 2005 valmistuneessa remontissa altaiden betonista piikattiin vain pintakerros pois.
”Rakenteita ei purettu tarpeeksi, eikä alkalikiviainesreaktiota havaittu. Se oli aika uusi ja tuntematon asia silloin”, Yrjölä toteaa.
”Silloin vielä luultiin, että suomalainen kiviaines kestää sen.”
Alkalikiviainesreaktio rikkoo betonin sisäisesti.
”Se on todella dramaattinen muutos betonin kestävyyden kannalta”, Yrjölä toteaa.
”Ajatus on aina ollut, että betonin lujuus vain kasvaa ensimmäiset sata vuotta. Tämä lyö aika lailla kiilaa siihen.”
Suomessa luultiin pitkään, että suomalaisesta kiviaineksesta tehty betoni ei ole altis alkalikiviainesreaktiolle.
”Luulen, että alkalikiviainesreaktio oli yllätys koko betoniteollisuudelle silloin, kun se huomattiin”, Infra-segmentin johtaja Aleksi Laine YIT:ltä toteaa.
Yrjölä on samaa mieltä.
”Se yllätti, että reaktio pysyi piilevänä näin kauan.”
- Lue myös Tekniikka&Taloudesta: