Työsopimuslain mukaan työntekijä ei saa työsuhteen aikana oikeudettomasti käyttää tai ilmaista työnantajan liikesalaisuuksia. Jos tiedot on hankittu oikeudettomasti, salassapitovelvollisuus jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.
Liikesalaisuuksien suojaa täydentää rikoslaki. Liikesalaisuuden oikeudeton ilmaiseminen tai hyödyntäminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, jos teko tapahtuu kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.
Työsopimuslain ja rikoslain asettamat vaatimukset ovat voimassa, vaikka salassapidosta ei sovittaisi työsopimuksella. Työntekijä on ilman sopimustakin velvollinen pitämään haltuunsa saamansa liikesalaisuudet salassa työsuhteen ajan sekä olemaan ilmaisematta ja käyttämättä niitä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa kahden vuoden ajan työsuhteen päättymisestä. Sanktiona rikkomuksesta on vahingonkorvausvelvollisuus ja rikokseksi katsottuna enintään kahden vuoden vankeusrangaistus.
Salassapitosopimus laajentaa työntekijän velvollisuuksia
Salassapitosopimuksella työnantaja voi laajentaa salassapitovelvollisuuden ajallista kestoa ja sopia vahingonkorvauksen sijaan sopimussakosta. Sopimussakko on työnantajalle edullisempi, koska sen saaminen edellyttää vain sopimusrikkomuksen näyttämistä. Työnantajan ei tarvitse osoittaa vahingon syntymistä.
Salassapitosopimuksen tekeminen ei edellytä erityisen painavaa syytä, eikä lailla ole rajoitettu sopimussakon enimmäismäärää. KKO:n ratkaisussa 2022:16 linjattiin, että työntekijä voidaan velvoittaa maksamaan erilliset sopimussakot kilpailukieltosopimuksen ja salassapitosopimuksen rikkomisesta. Ratkaisu selvensi oikeustilaa.
Ammattitaidon hyödyntämistä vai liikesalaisuuksien hyväksikäyttöä?
Salassapitovelvollisuudesta huolimatta työntekijällä on aina oikeus käyttää ammattitaitoaan hyväkseen. Ammattitaidolla tarkoitetaan sellaista osaamista ja ongelmanratkaisukykyä, jota työntekijä voi kartuttaa toimiessaan vastaavissa tehtävissä.
Liikesalaisuuksista on sen sijaan kyse silloin, kun tieto ei ole alan toimijoiden yleisesti tuntemaa tai helposti selvitettävissä ja sillä on yritykselle taloudellista arvoa. Esimerkiksi julkaisematon lähdekoodi, tuotteen tekniset toteutusratkaisut sekä asiakaskohtainen hinnoittelu ovat tyypillisiä liikesalaisuuksia.
Rajanveto työntekijän oman ammattitaidon ja työnantajan liikesalaisuuksien välillä voi olla vaikea, erityisesti teknologia- ja tuotekehitystehtävissä. Korkein oikeus on käsitellyt kysymystä ratkaisussaan 1989:39, jossa arvioitiin pakkauskoneiden pääsuunnittelijana työskennelleen työntekijän toimintaa.
Työntekijä oli irtisanomisaikanaan ryhtynyt suunnittelemaan uudelle työnantajalle pakkauskonetta. Työnantajan mukaan työntekijä oli hyödyntänyt uuden koneen suunnittelussa yhtiön liikesalaisuuksia. Asiassa selvitettiin, että koneen eräät mekaaniset ratkaisut – kuten pysty- ja vaakasaumaajien käyttömekanismit – muistuttivat työnantajan käyttämiä ratkaisuja. Koneissa ei kuitenkaan ollut rakenteellisesti samanlaisia osia.
Korkein oikeus kiinnitti ratkaisussaan huomiota siihen, että työntekijä oli hyödyntänyt ennen kaikkea työsuhteessa hankkimaansa kokemusta ja ammattitaitoa. Vaikka hän oli käyttänyt hyväkseen muistinvaraista tietoa pakkauskoneiden suunnittelusta, hänen ei katsottu käyttäneen tai ilmaisseen mitään työnantajan koneille ominaista erityistä ratkaisua, jota olisi voitu pitää työnantajan liikesalaisuutena. Näyttöä yksityiskohtaisesta kopioinnista ei ollut.
Ratkaisu havainnollistaa liikesalaisuuksien ja ammattitaidon välistä rajaa. Työntekijä ei menetä oikeuttaan hyödyntää työsuhteessa karttunutta osaamistaan siirtyessään uuden työnantajan palvelukseen. Sen sijaan kiellettyä on työnantajan salassa pidettyjen ratkaisujen, dokumenttien tai muiden yksilöitävissä olevien liikesalaisuuksien hyödyntäminen tai ilmaiseminen.
Ikuisen salassapitosopimuksen ongelmallisuus
TEKin jäsenille tarjotaan usein ikuisesti voimassa olevia salassapitosopimuksia. Tällaiset sopimukset saatetaan kuitenkin katsoa pätemättömiksi.
Itä-Suomen hovioikeus on katsonut asiassa S 18/384, että salassapitosopimuksen voimassaoloaika ei ole kohtuuton siltä osin kuin sen kestoksi on sovittu enintään kaksi vuotta. Tapauksessa salassapitosopimuksen kestoksi oli sovittu neljä vuotta työsuhteen päättymisestä lukien, mutta tuomioistuin totesi sopimuksen olleen pätevä vain kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen.
Tuomiota on kritisoitu oikeustieteilijöiden parissa. Hovioikeus otti lähtökohdaksi rikoslain mukaisen kahden vuoden ajan, mutta kyseisellä pykälällä on tarkoitettu rajata ainoastaan aikaa, jonka kuluessa liikesalaisuuksien rikkomisesta voidaan tuomita rangaistukseen. Lain esitöiden mukaan työnantajat voivat sopimusperusteisesti pidentää yrityssalaisuuksiensa suoja-ajan kestämään yli sen, mitä ehdotettiin rangaistavaksi.
Kohtuullinen aika on vielä arvoitus
Korkein oikeus ei ole toistaiseksi ottanut kantaa kysymykseen, kuinka pitkä salassapitosopimus voi olla työntekijän kannalta kohtuullinen.
Niin kauan kuin korkein oikeus ei ole antanut oikeuskäytäntöä ohjaavaa ratkaisua salassapitosopimuksen kohtuullisesta kestosta, voinemme ottaa lähtökohdaksi, että salassapitosopimus, joka on voimassa kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen, on pätevä ja kohtuullinen.
Tätä pidempään voimassa olevien salassapitosopimusten pätevyys ja kohtuullisuus edellyttää puolestaan tapauskohtaista harkintaa.
Lakipalvelumme
TEKin jäsenenä saat monipuolista lakipalvelua niin henkilökohtaisesti kuin joustavasti verkossa 24/7.
TEKin juristit:
- tarkistavat työ- ja johtajasopimusluonnoksia
- auttavat erilaisissa työsuhteeseen liittyvissä kysymyksissä
- auttavat yrittäjiä esimerkiksi yrityksen perustamiseen ja sopimuksiin liittyvissä asioissa
- hoitavat työsuhderiitoja ja neuvovat jäseniä esimerkiksi muutosneuvottelutilanteissa.
Tutustu myös TEKin lakitietosivuihin ja usein kysyttyihin kysymyksiin: www.tek.fi/lakipalvelut.