TEKin ensimmäisistä vaaleista tulee tänä keväänä kuluneeksi 70 vuotta. Aluksi ei kuitenkaan puhuttu ”TEKin vaaleista”, sillä vuonna 1956 vaalit järjestivät Suomen Teknillinen Seura sekä Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto. STS ja KAL yhdistyivät nykypäivänä tuntemaksemme TEKiksi vuonna 1993.
Mitä eroa ja mitä yhteistä vaaleilla on historian saatossa ollut? Ensimmäisistä vaaleista kerrotaan TEKin historiikissä näin: ”Vuosina 1956, 1958 ja 1962 toimitetut valtuuston vaalit eivät näytä herättäneen seuran jäsenistössä kovin suurta kiinnostusta tai intohimoja. Vaalit olivat lähinnä henkilövaaleja, joiden äänestysprosentti oli ilmeisesti alhainen. -- Vaaliliittoja muodostettiin ensimmäisen kerran vuoden 1964 vaaleissa. Niitä perustettiin lähinnä eri ammattialojen tai joidenkin seuran toimintaan liittyvien ajankohtaisten kysymysten perusteella.”
Hieman läheisemmässä historiassa vaaliliitot olivat jo tuttua kauraa. 2000-luvun alussa vaaliliittojen asiamiehillä oli tärkeä rooli ehdokkaiden haalimisessa, vaikka he eivät silloin saaneetkaan asettua itse ehdolle.
”Jos vaaliliiton asiamies oli töissä vaikka Nesteellä tai Fortumilla, tuli aika monta ehdokasta Nesteeltä ja Fortumilta”, kuvailee Matti Hirvikallio, joka toimi vaalilautakunnan sihteerinä vuosien 2005 ja 2008 vaaleissa. Hirvikallio eläköityi TEKistä vuonna 2010.
Vaalilautakunnan tehtävä oli sama kuin nykyäänkin: toimeenpanna valtuustovaalit. Asialistalla olivat muun muassa vaalialueet, vaalikone, vaalitavan päättäminen ja ehdokkaiden hyväksyminen.
”Helmikuussa 2008 jäävättiin muutama ehdokas. Yksi oli eronnut vaikka oli ehdolla, yksi ei ollut koskaan ollutkaan jäsen. Eräs ehdokas löytyi kahdelta listalta, hänet hyväksyttiin vain toiselle listalle ehdokkaaksi. Tällaista sattui välillä, kun vaaliasiamiehet innokkaasti kyselivät ehdokkaiksi.”
Vaalikahvit ja vaalikone
Intoa ja innovatiivisia ajatuksia riitti esimerkiksi äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.
”Mietittiin perinteisiä menetelmiä, kuten kahvipakettien antamista äänestäneille jäsenille. Näin oli eräs kansanedustajaehdokas toiminut valtakunnallisissa vaaleissa”, Hirvikallio kuvailee pilke silmäkulmassa.
”1978 vaaleissa äänestysprosentti oli 50,2. 2008 vaaleissa se oli 24,7 prosenttia. Kovasti keskustelimme, miten tämän saisi ylös.”
Yhtenä aktivointikeinona toimi vaalikone, mihin ehdokkaat saivat tehdä oman profiilinsa ja vastata vaalikonekysymyksiin.
”Vaalilautakunnassa oltiin kovasti innokkaita kysymysten kanssa. Tein pohjat, mutta eihän toimiston edustaja ollut ymmärtänyt asioita aivan oikein, joten niitä viilattiin. Lopulta oli kymmenen kysymystä.”
Vaalikoneen merkitys jää kuitenkin mysteeriksi.
”Huomasin omista muistiinpanoistani, että vaalikonetta oli lopulta käyttänyt vain reilu 1 000 äänestäjää, kun äänioikeutettuja on ollut useampi kymmenen tuhatta.”
Linjanvetoa
Vuonna 2008 vaalilautakunta uudisti vaalien aluejaon nykyiseen eteläiseen, läntiseen, itäiseen ja pohjoiseen vaalialueeseen. Vaalialueet ovat maantieteellisesti rajattuja alueita ja kullakin alueella asuva jäsen saa äänestää vain kyseisen alueen ehdokasta.
Yhtenä esityksenä oli kaksi vaalialuetta: Uusimaa ja muu Suomi.
”Jäsenten määriä katsoessa sehän olisi mennyt aika tasan. Tästä aktiivisesti keskusteltiin ja lopulta päädyttiin neljään.”
Naiset ja eläkeläiset aktiivisia
Silloinen laki ei sallinut vain sähköisen vaalin järjestämistä. Yhdistyslaki muuttui tämän osalta vuonna 2011.
”Oli kunnon lomakkeet, vaaliliput lähetettiin jäsenille ja he lähettivät ne takaisin, sitten laskettiin. Posti hoiti prosessin.”
Erillinen laskentakokous pidettiin Postin tiloissa, mihin äänetkin olivat saapuneet. Vaalilautakunta katselmoi laskelmat, totesi hylättävät äänet ja hyväksyi tuloksen.
”Olen kirjannut itselleni ylös, että 2008 vaaleissa 65–85-vuotiaista yli 40 prosenttia oli äänestänyt, kun 25–50-vuotiaista vastaava luku oli vain 20 prosenttia. Valtuustopaikan saaneiden naisten määrä oli paljon suurempi kuin naisten osuus jäsenistöstä: 41 prosenttia valituista oli naisia, kun äänioikeutetuista naisia oli 19 prosenttia.”
”Megalomaaninen prosessi” ei päättynyt vaaleihin
2000-luvulla valtuustoryhmät tekivät vaalien jälkeen yhteisen hallitusohjelman, johon kirjattiin tulevan valtuustokauden painopistealueita. Ohjelma vastasi nykyistä valtuustosopimusta.
Prosessi herätti intohimoja, sillä kaikki ryhmät halusivat omia ajatuksiaan mukaan.
”Minut otettiin mukaan siihen touhuun. Omiin muistiinpanoihini olin kirjannut: ’aika megalomaaninen prosessi’.”
”Esimerkiksi ylitöiden korvaaminen ja tekniikan alan yliopistokoulutuksen edistäminen olivat tyypillisiä painopisteitä, ja kun nämä oli ohjelmaan kirjattu, ne huomioitiin myös budjeteissa. Siksi ohjelmakirjaukset olivat tärkeitä.”
Alun sitaatin lähde: Aunesluoma, Juhana 2004: Nykyaikaa rakentamassa – Tekniikan Akateemisten Liitto TEK edeltäjineen 1896-1996. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.
Järjestöinsinööri kolmella vuosikymmenellä
”Tulin Suomen Teknilliseen Seuraan töihin vuonna 1975. Toimisto oli silloin osoitteessa Yrjönkatu 30, mistä muutettiin Itä-Pasilaan Huhtamäen toimistotaloon Insinööriliiton ja Ekonomien kanssa samaan aikaan 1970-luvun lopussa.”
35-vuotisen TEK-uransa aikana Hirvikallio ehti olla monessa mukana, esimerkiksi vetää TEKin tutkimusta ja hoitaa eurooppalaisia järjestöyhteyksiä. Hirvikallio toimi myös vt. toiminnanjohtajana puoli vuotta. Hän kuvailee tehneenä ”kaikkea muuta paitsi maksaa kurittavaa edunvalvontaa”.
”Työmarkkinatutkimusta tehtiin jo silloin. Teimme aikoinaan myös taskutilastoa, ’jokaisen jäsenen tilastoa’, joka mahtui kätevästi kalenterin väliin. Lisäksi tehtiin kansainvälisiä vertailuja; kerran selvitettiin, kuinka monen kuukauden työn vaatii missäkin maassa, että voi ostaa Ford Mondeon.”
”Kehitimme myös piiloinsinöörin käsitteen, kun laskimme paljonko insinöörikunnassa tehdään korvaamatonta ylityötä. Tutkimuksemme mukaan 5 500 piiloinsinööriä teki nurkumatta töitä yhteiskunnan eteen vuonna 2008.”