Suomalaista koulutuskenttää on kohisuttanut tuore esitys tutkinnon myöntämisestä avoimessa korkeakoulutuksessa. Suomen hallitus pyrkii tällä koulutustason nostamiseen, eli siihen, että yhä useammalla olisi tulevaisuudessa korkeakoulututkinto. Tavoite on varsin hyvä, mutta valittu instrumentti ei niinkään.
Avoin korkeakoulutus toimii Suomessa nyt melko hyvin. Korkeakoulut antavat vaihtelevassa määrin avointa opetusta, kukin omalla tavallaan. Avoin opetus toimii väylänä korkeakoulutukseen, oman osaamisen kehittämisenä tai perinteisenä sivistystoimintana.
Tutkinnon kokoisia kokonaisuuksia tarjotaan täydennyskoulutuksen puolella, jossa se on eriytetty omaksi liiketoiminnakseen. Avoimen puolella korkeakoulut taas ovat vasta oppineet hyödyntämään ns. avointa väylää, mikä toimii arvokkaana vaihtoehtoisena hakuväylänä korkeakoulutukseen. Ehdotettu uudistus muuttaisi tätä kokonaisuutta ennustamattomasti. Kokonaisten tutkintojen liittäminen laajassa mittakaavassa osaksi avointa koulutusta onkin ongelmallista.
Hiljattain lausuntokierroksella ollut lakiluonnos tunnistaa melko onnistuneesti pahimpia ongelmakohtia, kuten vaikeasti ennakoitavan siirtymän maksullisesta koulutuksesta maksuttomaan tutkintokoulutukseen. Ongelmiin ei kuitenkaan juuri esitetä ratkaisuja. Teknisesti ottaen luonnoksen kuvaama järjestelmä olisi toteutettavissa, mutta kompastuskiviä riittää.
On epäselvää, miten uudistuksella saavutettaisiin esitetyt tavoitteet, erityisesti korkeakoulujen kannalta tarkasteltuna. Tämän takia yliopistot ovat vastustaneet uudistusta perustelluista syistä. Vaikka uudistus olisi luonteeltaan ns. mahdollistavaa lainsäädäntöä, valmistelussa mukana ollut asiantuntijaryhmä ja yliopistot itse eivät näe sitä tarpeellisena.
TEK suhtautuu esitykseen samalla tavalla: tavoitteet hyvät, työkalu ei kovin onnistunut. Erityisesti TEKin koulutuspoliittinen valiokunta kiinnitti huomiota useisiin heikkouksiin esityksessä. Toivomme, että sekä tutkintokoulutuksen että täydennyskoulutuksen kehittämistä voisi jatkaa muilla tavoin.
