Elämässä voi tulla vastaan yllättäviä tilanteita, kuten sairastuminen, onnettomuus, avioero tai läheisen kuolema. Yksi tärkeimmistä tavoista varautua tällaisiin tilanteisiin on huolehtia siitä, että oikeudelliset asiakirjat ovat kunnossa.
Moni huolehtii vakuutuksista ja säästöistä, mutta unohtaa kuitenkin oikeudellisen ennakoinnin, joka on olennainen osa kokonaisvaltaista varautumista.
Keskeisimpiä asiakirjoja kokonaisvaltaisessa varautumisessa ovat edunvalvontavaltakirja, avioehto ja testamentti.
Niiden avulla henkilö voi varmistaa, että oma tahto toteutuu myös silloin, kun asioiden hoitaminen ei ole enää mahdollista omin voimin tai kun asioista ei voida enää sopia.
Edunvalvontavaltakirja antaa oikeuden hoitaa asioita
Edunvalvontavaltakirjalla henkilö voi valtuuttaa luotetun henkilön hoitamaan omia asioitaan sen varalta, että ei esimerkiksi sairauden tai onnettomuuden vuoksi enää itse siihen kykene.
Läheisillä – edes puolisolla tai lapsilla – ei ole automaattista oikeutta hoitaa toisen asioita ilman asianmukaista valtuutusta.
Edunvalvontavaltakirjassa määritellään, kuka toimii valtuutettuna ja missä asioissa hänellä on oikeus edustaa valtuuttajaa. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi taloudelliset tai terveyteen liittyvät asiat.
Edunvalvontavaltakirjaan on mahdollista sisällyttää myös ohjeita siitä, miten ja millä laajuudella valtuutettu saa toimia. Koska kyseessä on luottamustehtävä, valtuutetun valintaan tulee suhtautua harkiten.
On suositeltavaa nimetä myös varahenkilöitä, kuten toissijainen valtuutettu siltä varalta, että ensisijainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan tai on pysyvästi estynyt, sekä varavaltuutettu tilanteisiin, joissa ensisijainen valtuutettu on tilapäisesti estynyt.
Lisäksi voidaan nimetä esteetön varavaltuutettu tilanteisiin, joissa päävaltuutettu on esteellinen, kuten itse osapuolena toimenpiteessä, joka valtuutetun puolesta pitää hoitaa.
Lainsäädäntö asettaa edunvalvontavaltakirjan tekemiselle tarkat muotovaatimukset.
Edunvalvontavaltakirja on laadittava kirjallisesti, ja sen tekijän on allekirjoitettava se kahden esteettömän todistajan ollessa samanaikaisesti läsnä.
Todistajien tulee myös allekirjoittaa asiakirja ja olla tietoisia asiakirjan laatimisen tarkoituksesta. Edunvalvontavaltakirjasta on käytävä ilmi muun muassa sen tarkoitus, valtuutetun nimi, valtuutuksen sisältö sekä määräys voimaantulosta.
Jos asiakirja ei ole lain mukainen, sitä ei voida ottaa käyttöön edes tilanteessa, jossa valtuutus olisi välttämätön.
Sekä edunvalvontavaltakirjan tekijän että todistajien on oltava täysi-ikäisiä. Tekijän on lisäksi ymmärrettävä asiakirjan merkitys ja sisältö. Mikäli kyseessä on iäkäs henkilö tai edunvalvontavaltakirjan laatijalla on diagnosoitu muistisairaus, voi olla hyvä liittää mukaan lääkärinlausunto toimintakyvystä.
Edunvalvontavaltakirjan tekeminen ei tarkoita sitä, että henkilö menettäisi heti oikeutensa hoitaa omia asioitaan.
Valtuutus otetaan käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun henkilö ei enää kykene itse hoitamaan omia asioitaan. Jotta valtuutus tulee voimaan, tulee Digi- ja väestötietoviraston vahvistaa se hakemuksen perusteella. Lähtökohtaisesti vahvistaminen viranomaisessa edellyttää lääkärinlausuntoa siitä, että henkilön toimintakyky on alentunut ja että edunvalvontavaltakirjan voimaansaattamiselle on tarve. On myös mahdollista, että edunvalvontavaltakirjaa ei lopulta tarvita.
Tällöin henkilön oma kyky hoitaa asioita on säilynyt loppuun asti. Tämä ei tee kuitenkaan asiakirjasta turhaa – se toimii ennakoivana turvana kuten vakuutukset.
Avioehto auttaa omaisuuden jaossa avioliiton päättyessä
Avioliitto tuo mukanaan oikeudellisia vaikutuksia puolisoiden välille. Näistä yksi tärkeimmistä on avio-oikeus.
Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että avioliiton päättyessä avioeroon tai toisen puolison kuolemaan molempien puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus lähtökohtaisesti puolitetaan.
Merkitystä ei ole sillä, milloin tai miten omaisuus on hankittu. Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, että osa tai kaikki omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle.
Avioehtoa kannattaa harkita, jos puolisoiden varallisuudessa on merkittävä ero jo avioliittoon mennessä tai jos jommallekummalle on odotettavissa merkittäviä perintöjä tai lahjoituksia.
Avioehdossa voidaan sopia, että se koskee vain tiettyä osaa puolisoiden omaisuudesta. Myös silloin, kun puolisolla on esimerkiksi suvun yhteistä omaisuutta, kuten kesämökki tai maatila, voi tällainen omaisuus olla hyvä rajata avio-oikeuden ulkopuolelle.
Tämä estää sen, että esimerkiksi avioeron yhteydessä suvun ulkopuolinen henkilö voisi esittää tällaiseen omaisuuteen kohdistuvia vaatimuksia.
Avioehdon laatiminen ei kuitenkaan ole tarpeen kaikissa tilanteissa. Jos puolisoiden varallisuuden suuruus on samankaltainen eikä merkittäviä perintöjä tai lahjoituksia ole odotettavissa, ei avioehto välttämättä ole tarkoituksenmukainen.
Avioehdon vaikutuksia on hyvä pohtia erityisesti tilanteissa, joissa toinen puoliso on esimerkiksi hoitanut lapsia kotona ja mahdollistanut toisen työuran, jolloin esimerkiksi täysin poissulkeva avioehto voi johtaa epäreiluun lopputulokseen.
Myös avioehtosopimuksen laatimiseen liittyy tiettyjä muotovaatimuksia. Avioehtosopimuksen tulee olla kirjallinen, päivätty ja molempien puolisoiden allekirjoittama. Lisäksi tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset.
Sopimus on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa, jotta se on pätevä. Avioehdon voi laatia jo ennen avioliittoa tai missä tahansa vaiheessa avioliiton aikana.
Sopimusta voi muuttaa tai purkaa tekemällä uusi avioehto ja rekisteröimällä se. Koska kyseessä on nimenomaan sopimus, on molempien puolisoiden suostumus aina avioehtosopimuksen tekemisen edellytyksenä – yksipuolisesti avioehtoa ei voida laatia.
Testamentti kertoo perinnönjättäjän tahdon
Testamentilla henkilö voi määrätä siitä, miten hänen omaisuutensa jaetaan kuoleman jälkeen. Mikäli testamenttia ei ole, omaisuus jaetaan perintökaaren mukaisesti lähimmille sukulaisille. Tämä ei kuitenkaan aina vastaa perinnönjättäjän omaa tahtoa, ja siksi testamentin laatiminen on monessa tapauksessa järkevää.
Testamentilla voidaan turvata esimerkiksi lesken asema ja antaa puolisolle oikeus omistaa tai hallita jotain tiettyä omaisuutta. Erityisen tärkeää testamentin tekeminen on silloin, kun avopuolisolle halutaan oikeuksia oman kuoleman jälkeen.
Avopuolisolla ei ole suoraan laista tulevia oikeuksia kuolleen avopuolisonsa omaisuuteen. Myös lasten asemaa voidaan parantaa testamentilla määräämällä esimerkiksi, ettei heidän aviopuolisoillaan ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen. Näin varmistetaan, että omaisuus säilyy suvun piirissä.
Testamentilla on mahdollista määrätä omaisuutta käytännössä kenelle tahansa – sukulaisille, ystäville tai hyväntekeväisyyteen. Lähtökohtana on Suomessa testamenttausvapaus. Testamentin käytännön toteutumista voi kuitenkin rajoittaa lasten oikeus lakiosaan vanhempansa jälkeen. Lapset voivat kuitenkin myös hyväksyä testamentin ja luopua lakiosastaan.
Testamentin laatimisessa on noudatettava tarkkoja muotovaatimuksia. Sen tulee olla kirjallinen, päivätty ja testamentin tekijän allekirjoittama kahden esteettömän todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä.
Todistajien tulee varmistaa, että testamentin tekijä on laatinut asiakirjan ymmärtäen sen sisällön ja omasta tahdostaan. Todistajien ei tarvitse tietää testamentin yksityiskohtia eikä sisältöä.
Jos testamentti ei täytä lain vaatimuksia, se voidaan todeta moitekanteella pätemättömäksi. Tämän vuoksi testamentin laatimiseen kannattaa käyttää asiantuntevaa lakimiestä, joka osaa ottaa huomioon sekä lainsäädännön vaatimukset että testamentin tekijän tahdon.
Samalla voidaan varmistaa, että testamentti on yhteensopiva esimerkiksi avioehdon ja henkivakuutusten edunsaajamääräysten kanssa. Hyvin laaditulla testamentilla voidaan vaikuttaa myös perintöverotukseen.
Asiakirjat voi laatia myös itse
Laadittaessa näitä asiakirjoja on tärkeää ymmärtää niiden merkitys ja sisältö. Usein on järkevää kääntyä asiantuntijan puoleen, jotta voi varmistua siitä, että asiakirjat ovat päteviä ja tukevat toisiaan.
Ennakoivalla suunnittelulla on mahdollista lisätä turvaa, hallintaa ja mielenrauhaa niin itselle kuin läheisillekin. Asiakirjat voi kuitenkin laatia myös itse. Tällöin tulee huolellisesti varmistaa itse se, että asiakirjat täyttävät kaikki lain mukaiset vaatimukset.
Asiakirjojen laatimiskustannukset voivat vaihdella paljonkin riippuen siitä, kuinka asiakirjat laaditaan.
Avioehtosopimuksen rekisteröinnistä peritään kuitenkin aina sama rekisteröintimaksu riippumatta siitä, miten se on laadittu. Digi- ja väestötietoviraston rekisteröintiä koskeva maksu vuonna 2025 on 87 euroa.
Itse tehdyt asiakirjat voivat olla edullisin vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että virheellisesti tai väärin laadittu asiakirja voi aiheuttaa kalliita seurauksia myöhemmin.
Asiantuntijatyönä asiakirjoja laativat lakitoimistot, asianajotoimistot sekä osa pankeista. Asiakirjojen laatiminen veloitetaan yleensä joko tuntihinnoittelulla tai kiintein asiakirjakohtaisin hinnoin.
Testamentin laatiminen asiantuntijan kanssa maksaa yleensä noin 300 eurosta ylöspäin. Avioehtosopimuksen hinnat liikkuvat usein 200 ja 500 euron välillä ja edunvalvontavaltakirjan hinnat 100 ja 600 euron välillä. Asiakirjojen laatimisen hintaan vaikuttaa merkittävästi se, kuinka laajoista ja yksityiskohtaisista asiakirjoista on kyse.
Kirjoittaja on perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut varatuomari ja työskentelee juristina Vestra Privatessa.