Näin parannat työn mielekkyyttä

Yhä useampi asiantuntija uupuu työssään – Akavan Erityisalojen runsas vuosi sitten tekemän tutkimuksen mukaan peräti 43 prosenttia asiantuntijoista kokee työuupumuksen riskin suureksi.

– Työntekijän täytyy tuntea tekemänsä työ edes jollain tasolla mielekkääksi, ja että työhön ja sen sisältöön on mahdollisuus vaikuttaa. Tietysti työhyvinvointi kärsii, jos tällaista mielekkyyttä ei löydä, Akavan Erityisalojen jäsen- ja järjestöpalveluiden johtaja Henrietta Aarnikoivu pohtii.

Uupumuksen syyksi koettiin tutkimuksessa erityisesti projektimainen työ, liian suuri työtaakka sekä alati kasvavat tehokkuus- sekä kilpailukykyvaatimukset. Samalla tekijämäärällä pitäisi leipoa yhä isompia kakkuja. Jopa 60 prosenttia vastaajista ilmoitti psyykkisten vaikeuksiensa johtuvan osittain tai täysin työstä. Vain harva koki olevansa täysin turvassa työuupumukselta.

– Etätyöstä huolimatta olisi tärkeää pystyä luomaan työpaikalle yhteisöllisyyttä. Hyvä yhteishenki auttaa kestämään työpaineita ja kiirettä. Toki palautuminen on hyvin henkilökohtaista. Se, minkä joku kokee tuen puutteeksi saattaakin toiselle olla valinnanvapauden lisääntymistä. Muuttunut maailma asettaa myös johtamiselle isoja haasteita, Aarnikoivu toteaa.

Avun pyytäminen helpommaksi

Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Pauliina Mattila-Holapan mielestä toimenkuvien määrittämiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Työntekijöiden tulee kokea, että työn vaatimukset ovat hallittavissa. Aikaisempia tehtäviä on karsittava, kun toimenkuvaan sisällytetään jotain uutta.

– Tehokkuustalkoissa tekijöille helposti kasataan uusia tehtäviä entisten lisäksi miettimättä, mihin työaika oikeasti riittää. Käytännössä toimenkuvia vähitellen laajennetaan. Toki erilaisten tietojärjestelmien hallinta ja uuden oppiminen kuuluvat asiantuntijatyöhön, mutta ei voi olettaa, että kaikki opettelisivat kaiken.

Tietoteknisten järjestelmien toimivuus on vaihtelevaa. Tiettyjä tekemisen työkaluja tarvitaan ehkä vain kerran vuodessa, joten sama oppimisponnistus on edessä, kun järjestelmä päivittyy seuraavaan tarvekertaan mennessä.

– Ihmiset ratkovat näihin liittyviä ongelmia usein aika yksin. Kynnys kysyä toiselta, varsinkin kun etänä työskennellään, voi olla korkea, Mattila-Holappa pohtii.

Hän muistuttaa, että uuden opettelu ei ole pelkästään taakka, vaan että se voi olla myös innostavaa ja tukea työhyvinvointia. Opettelulle on kuitenkin varattava riittävästi aikaa, ettei se muutu kuormitustekijäksi.

Valtaosa palautuu vähintään kohtalaisesti

Vaikka työn kasvava kuormittavuus koetaan todellisena, niin silti peräti 70 prosenttia asiantuntijoista ilmoitti palautuvansa vähintään kohtalaisesti. Työn ja vapaa-ajan rajan hälveneminen ei myöskään tunnu useampia haittaavan. Ilmeisesti asiantuntijatyö siis koetaan kasvavista paineista huolimatta edelleen mielekkääksi ja tärkeäksi.

Jäsenkunnan kanssa käydyissä keskusteluissa on Akavan Erityisalojen Henrietta Aarnikoivun mukaan noussut erityisesti kolme palautumista tukevaa tekijää. Nämä ovat työn kokeminen mielekkääksi, työpaikan ilmapiiri ja laadukas vapaa-aika.

Monella työpaikalla ollaan kuitenkin jatkuvassa hälytystilassa, valmiina vastaanottamaan kaikkea mahdollista. Nykyinen yhteistyölainsäädäntö ei Aarnikoivun mielestä takaa todellista vuoropuhelua. Hyvinvoivassa työyhteisössä keskustelu on suunnitelmallista, tavoitteellista ja jatkuvaa.

– Tuntuu, että monissa organisaatioissa puhutaan sanomatta oikeasti mitään. Työntekijät eivät tunne tulleensa kuulluiksi. Avoin puhuminen ja yhteistyö ovat ainut tapa korjata kuormitusta aiheuttava tilanne. Pelkkä pysähtyminen asioiden ääreenkin voi riittää, Aarnikoivu pohtii.

Lakisääteiselle pysähtymisvelvoitteelle olisi hänen mielestään suorastaan tilaus. Perusasioiden – missä mennään ja miten vahvuuksia voidaan hyödyntää – pohtiminen usein riittää, jos työntekijät kokevat tulleensa aidosti kuulluiksi. Luottamuksen ilmapiirille tulee luoda yhteinen tahtotila.

Empatia on supervoima

Ohjelmistojen laadun asiantuntijapalveluita tarjoava VALA Group Oy nousi viime vuonna ykkössijalle Suomen Parhaat Työpaikat -listauksessa keskisuurten yritysten sarjassa.

VALAssa työskennellään konsultointialalle tyypillisesti pääosin asiakasyrityksissä, mutta VALA on onnistunut rakentamaan kulttuurinsa ja hyvän työilmapiirinsä niin, että yhteys työnantajaan säilyy katkeamatta pitkässäkin projektissa.

– VALAssa on hyvä me-henki siitä huolimatta, että voi mennä pitkiäkin aikoja ilman, että konsulttimme on fyysisesti töissä juuri meidän tiloissamme, yhtiön toimitusjohtaja Marcus Mattila kertoo.

Jokainen konsultti voi itse vaikuttaa siihen, missä projekteissa työskentelee ja miten. Ongelmia pyritään estämään ennalta viikoittaisella työhyvinvointikyselyllä, asiakaspalautteilla ja säännöllisillä kontaktipisteillä.

Mahdollisiin notkahduksiin pureudutaan heti. VALAssa vastuut ja vastuulliset on määritetty tarkoin, tavoitteet on tehty näkyviksi ja edistymistä seurataan. Henkilöstöä sitoutetaan yhteiseen suuntaan palkitsemalla yhtiön strategian tavoitteiden täyttymisestä. Tämän lisäksi VALAlla on käytössä pitkäaikaisen sitouttamisen osakeohjelma.

Empatia on alusta asti ollut VALAn ydinarvoja. Mattila siirtyi yrityksen vetovastuuseen muutama vuosi sitten ja toteaa, ettei ole nähnyt tarvetta muuttaa hyväksi havaittua toimintatapaa. Kukin työntekijä nähdään yksilönä ja häneen pidetään säännöllisesti yhteyttä tämän toivomalla tavalla.

– On tärkeää, että kaikkia ei kohdella samalla työkalupakilla. Ihmiset ovat erilaisia. Joku haluaa tavata kasvokkain, toinen jutella puhelimessa, kolmas mieluiten chattailee. Tietenkin tämä vaatii aikaa ja vaivaa, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Olemme tehneet empatiasta työelämän supervoiman, Mattila sanoo.

Uskalla pyytää apua

Työterveyslaitoksen Pauliina Mattila-Holappa arvioi, että avun, tuen ja kysymisen kynnys on noussut turhan korkeaksi suomalaisessa työelämässä. Ongelmien jakaminen saattaisi olla yksi ratkaisu työstä johtuvan stressin selättämiseksi.

– Miten käy, jos kertaalleen uupunut ja sairaslomalta palannut tulee takaisin täsmälleen samanlaiseen paikkaan? Kai jonkin pitäisi muuttua? On tärkeää tarkastella uupumiseen johtaneita syitä ja samalla hyväksyä, että tilanteen hahmottaminen voi vaatia aikaa. Viimeisimpien tietojen mukaan paluu onnistuu parhaiten asteittain. Työterveysneuvottelu, jossa palaaja, työterveyshuolto ja esihenkilö käyvät läpi tarvittavia konkreettisia muutoksia, voisi myös olla paikallaan.

Mattila-Holappa myöntää, että rajojen vetäminen omalle tekemiselle voi olla vaikeaa. Talouden nykyinen tilanne ei sitä helpota. Saattaa olla, että ainoa mahdollisuus on hakea toista työtä. Kovina aikoina kuitenkin sinnitellään tehtävissä, jotka ehkä alun pitäenkään eivät itselle sopineet.

– Olennaista on myös havaita, mitkä asiat työssään kokee palkitsevina. Miksi alkujaan hakeutui juuri tähän tehtävään ja ammattiin? Toteutuuko se? Mistä nauttii? Mikä tuo työn imua? Myönteisten asioiden todentaminen on tärkeää. Saattaa olla, että näitä kokemuksia pystyy pienillä järjestelyillä lisäämään.