Turun yliopistollisen keskussairaalan Tyksin harmaanvalkeat rakennukset levittyvät laajalle alueelle. Rakennus numero 14 ei poikkea ulkonaisesti muista rakennuksista, mutta sisällä PET-keskuksessa tehdään poikkeuksellista tutkimustyötä.
Keskus on sekä osa Tyksin potilastyötä että myös tutkimusyksikkö, jossa tehdään kansainvälisesti arvostettua kuvantamisen ja diagnostiikan tutkimus- ja kehitystyötä. Yksi keskuksen noin kahdestasadasta työntekijästä on sairaalafyysikko, tutkija Reetta Siekkinen.
– Kehitämme lääketieteellistä kuvantamista radioaktiivisilla aineilla. Niillä pystymme seuraamaan fysiologisia toimintoja kuten verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. PET-kuvantamista käytetään esimerkiksi syövän diagnostiikassa ja kardiologiassa.
PET on lyhenne sanasta positroniemissiotomografia. Tässä kuvantamismenetelmässä tarkastellaan kudosten toimintaa merkkiaineiden avulla, ja voidaan todentaa muutoksia soluaktiivisuudessa ennen anatomisia muutoksia.
Laitekehitys viehättää
Siekkinen opiskeli kokeellista fysiikkaa sekä lääketieteellisen tekniikan fysiikkaa ja on väitellyt Turun yliopistosta. Hän aloitti työt PET-keskuksessa vuonna 2017 PET-magneettikuvantamisen optimoinnin parissa.
– Olen aina ollut kiinnostunut laitekehityksestä ja halunnut olla vaikuttamassa merkittävän tekniikan kehittämiseen. Opiskelin lisäksi sairaalafyysikoksi. Tiesin jo yläasteella, että haluan opiskella fysiikkaa.
Tekniikan viehättävyys perustuu siihen, että fysiikassa asiat tapahtuvat johdonmukaisesti ja loogisesti.
– Tekniikassa vaikea loogisuus muutetaan arkipäivän käyttömuotoon ja voidaan tehdä hienoja asioita, kuten vaikka PET-kuvantamista.
Kamerat liittyvät aina PET-tutkimukseen.
– PET-laitteisto on oma erityisalansa, ja fyysikkona se kiinnostaa minua erityisesti. Kuva syntyy siitä, kun radioaktiivinen merkkiaine säteilee: kamera havaitsee fotonit, jotka muutetaan tietokonesignaaliksi. Saadaan siis kuva fysikaalisesta ja näkymättömästä säteilystä.
Oma radiokemian osasto auttaa
Keskuksen työntekijöiden aika on jaettu tutkimuksen ja diagnostiikan kesken.
– Molempia on työnkuvassa melko tasaisesti. Käytännössä se toimii niin, että diagnostiikalle on varattu viikosta tiettyjä aikoja.
Turun PET-keskuksessa on erityistä myös se, että keskuksessa on oma radiokemian osasto.
– Tämä on tutkimuksellisesti merkittävä asia. Pystymme kehittämään uusia merkkiaineita ja meillä on oma kamerateknologia käytettävissä kehitystyöhön. Voimme siis tehdä merkkiaineita itse molekyylistä alkaen. Muualla merkkiaineet pitää mahdollisesti ostaa ulkopuolisilta yrityksiltä.
Reetta Siekkinen on työskennellyt itse kaksi vuotta projektipäällikkönä happikaasujen annostelijan kehitysprojektissa, mutta projekti on alkanut jo sitä ennen.
– Happikaasuja on käytetty jo 1980-luvulta lähtien PET-tutkimuksessa, mutta kehitämme nyt nykyistä laitteistoa automaattiseen käyttöön ja nykyaikaiset laatukriteerit täyttäväksi.
Tällä hetkellä Siekkinen keskittyy saamaan viralliset dokumentit valmiiksi standardien mukaisesti. Yksi standardi on esimerkiksi GMP-laatujärjestelmäsertifikaatti, joka todistaa lääkevalmistuksen ja suunnittelun laadusta ja vaatimustenmukaisuudesta.
Happikaasuja voidaan käyttää elimien hapenottokyvyn ja aineenvaihdunnan tutkimiseen.
– Laitteistolla tuotetaan kaasuja, jotka annetaan potilaalle kasvomaskin kautta. Hän hengittää normaalisti maskin kautta tietyn aikaa ja automatiikka hoitaa prosessin.
Tarkkuus parantaa tutkimusta
Entiseen verrattuna uudessa happikaasujen annostelijassa tulee olemaan aiempaa enemmän mittapisteitä. Lisäksi käytetään kolmea erilaista happikaasua, joissa on erilaisia leimausmolekyylejä. Automatiikka syöttää ne nopeasti peräkkäin.
– Happikaasujen annostelijan kehittämisen kautta saamme entistä tarkempia tutkimustuloksia. Ensin keräämme tutkimustietoa hapen aineenvaihdunnasta ja sen jälkeen voidaan päätellä, mikä rooli tällä on tiettyihin sairauksiin.
– Samalla noudatamme nykyisiä lääkekehitysstandardeja. PET-happikaasu on kaikista tarkin menetelmä hapen aineenvaihdunnan kuvantamiseen.
Happikaasuja käytetään PET-kuvantamisessa niin, että potilas asetellaan kuvauslaitteeseen selälleen. Hän saa kasvoilleen maskin, ja hengittelee sen kautta rauhallisesti.
PET-kuvan yhteydessä otetaan tietokonetomografia- eli TT-kuva anatomisen referenssin saamiseksi: TT ja PET ovat samassa järjestelmässä. Happikaasujen annostelu käynnistyy maskin kautta.
– Potilas ei tunne mitään erilaista silloin, kun radioaktiiviset aineet annetaan kaasun mukana. Tutkimus kestää kymmenestä minuutista puoleen tuntiin riippuen siitä, mitä tutkitaan.
Nämä radioaktiiviset merkkiaineet eivät ole potilaille vaarallisia.
PET-happikaasun käytöstä on myös etuja tutkimuskäytössä juuri sen tarkkuuden takia eli sen avulla päästään tutkimaan entistä tarkemmin elinten ja sairauden tilaa ja miten hapenottokyky vaikuttaa siinä.
Reetta Siekkinen ei itse varsinaisesti rakenna kameroita, mutta on päässyt vaikuttamaan välillisesti kuvantamisteknologian kehitykseen.
– Kehitystä on tapahtunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös muut lääketieteen sovellukset, kuten ultraäänihoitomenetelmät, ovat kehittyneet oman uran aikana paljon ja hoitomuodot ovat lisääntyneet.
Turun PET-keskuksessa on yksi koko kehon PET-TT-kamera, kaksi tavallista PET-TT-kameraa ja yksi PET-magneetti-kuvantamislaite.
– Suomalaisessa mittakaavassa olemme kamerateknologian etulinjassa. Ei noita koko kehon PET-TT-laitteita paljon ole maailman mittakaavassakaan. On tärkeää, että hyvän tutkimuksen parina myös kamerateknologia on korkealaatuista.
Reetta Siekkinen kertoo, että työn tavoitteiden asettaminen menee pitkälti projekteittain. Pyrkimyksenä on pysytellä tutkimuksen aallonharjalla ja etulinjassa menetelmien suhteen.
– Toivon itse, että happikaasumenetelmä saa jalansijaa diagnostiikassa tulevaisuudessa.
Sopivasti. – Jos miettii työn tekemistä yleensä, niin ajattelen, että riittää, kun tekee parhaansa, Reetta Siekkinen sanoo.
Työyhteisö kantaa
Reetta Siekkinen hehkuttaa työpaikkaansa.
– Tosi hyvä ja arvostettu yhteisö, jossa pääsee työskentelemään huippututkimuksen parissa ja myötävaikuttamaan lääketieteeseen ja diagnostiikkaan.
Parasta työssä on kuitenkin innostavat työkaverit.
– Työkavereiden ansiosta jaksaa, he ovat voima, joka vie eteenpäin. On myös hienoa työskennellä yhdessä visionääristen tutkijoiden kanssa.
Työn sisältöjen kannalta on kiinnostavaa olla projektissa, jossa oppii koko ajan lisää ja uutta.
– Jos miettii työn tekemistä yleensä, niin ajattelen, että riittää, kun tekee parhaansa. Siinä auttaa, kun keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan.
Sairaalafyysikosta tuli TEKin jäsen heti työuran alussa.
– Liityin TEKiin työelämään päästyäni sillä ajatuksella, että on hyvä liittyä ammattijärjestöön. Sairaalafyysikolle TEK oli oikea valinta ja se on kannattanut. TEK on näyttäytynyt positiivisena, aktiivisena ja turvallisena.
Reetta Siekkinen on turkulainen henkeen ja vereen.
– Turku on maailman paras paikka. Olen syntynyt ja elänyt täällä. Toki matkustan joskus vapaa-aikana. Opiskelen italiaa, sillä Italiassa on kaunista, lämmintä ja hyvää ruokaa.