Tekoäly kuvataan parhaillaan tietotyön vapauttajana. Sen luvataan poistavan rutiineja, nopeuttavan asiantuntijatyötä ja antavan ihmisille enemmän aikaa luovuuteen, ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Monessa organisaatiossa odotukset ovatkin korkealla: tekoälyagenttien uskotaan mullistavan työn tuottavuuden samalla tavalla kuin internet tai sähköposti aikanaan.
Yhä useampi tietotyöläinen tunnistaa kuitenkin arjestaan toisenlaisen kehityksen. Työ ei välttämättä tunnu kevyemmältä tai mielekkäämmältä. Päinvastoin se voi muuttua entistä kuormittavammaksi, kiireisemmäksi ja pirstaleisemmaksi. Monista asiantuntijoista on jo tullut ennen kaikkea tekoälyn tuotosten tarkastajia ja arvioijia.
Tekoälyyn liittyvässä keskustelussa korostuu tehokkuus: kuinka monta tuntia säästyy, kuinka paljon kustannuksia voidaan leikata ja kuinka nopeasti työt voidaan tehdä. Vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, millaiseksi ihmisen työ muuttuu tekoälyn rinnalla. Se voi osoittautua tulevien vuosien tärkeimmäksi työelämäkysymykseksi.
Ensimmäinen suuri riski liittyy kognitiiviseen kuormitukseen. Tekoälyn ajatellaan usein vähentävän ihmisen ajattelua, mutta käytännössä se voi siirtää työn luonnetta tavalla, joka kuormittaa henkisesti uudella tavalla. Kun asiantuntija ei enää tee kaikkea itse vaan arvioi jatkuvasti tekoälyn tuottamia vaihtoehtoja, päätöksiä ja sisältöjä, työn painopiste siirtyy tekemisestä valvomiseen. Tämä ei välttämättä ole kevyempää työtä. Päinvastoin jatkuva tarkastaminen, vertailu ja virheiden tunnistaminen voivat olla erittäin kuluttavia. Moni tunnistaa ilmiön jo omasta arjestaan: tekoäly tuottaa ensimmäisen version, mutta vastuu ja laadunvarmistus jää edelleen ihmiselle.
Toinen merkittävä riski liittyy työn tahdin kiihtymiseen. Teknologinen tehokkuus ei historiassa yleensä ole vähentänyt työn määrää, vaan muuttanut odotuksia siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti ihmiset voivat saada aikaan. Sähköposti ei vähentänyt viestintää, vaan moninkertaisti sen. Pikaviestimet eivät vähentäneet keskeytyksiä, vaan lisäsivät niitä. Etäkokoustyökalut eivät poistaneet kokouksia, vaan mahdollistivat niiden täyttämän kalenterin. Tekoäly voi johtaa samankaltaiseen kehitykseen. Kun aiemmin päivän vienyt työ valmistuu tunnissa, organisaatiot eivät välttämättä käytä vapautuvaa aikaa palautumiseen, oppimiseen tai ajatteluun. Sen sijaan ihmisille annetaan enemmän tehtäviä, nopeampia aikatauluja ja kovempia suoritusodotuksia. Työntekijöiden oletetaan vastaavan nopeammin, tuottavan enemmän ja käsittelevän suurempia tietomääriä kuin ennen. Tekoäly ei siis välttämättä vähennä kiirettä, vaan voi kiihdyttää sitä entisestään.
Kolmas ja ehkä syvin riski liittyy työn merkityksellisyyteen. Asiantuntijatyön arvo ei synny vain lopputuloksista, vaan myös kokemuksesta, että ihminen itse ajattelee, ratkaisee ongelmia ja luo uutta. Jos työ alkaa yhä enemmän muistuttaa tekoälyn tuotosten valvontaa ja hienosäätöä, moni voi alkaa kokea työnsä aiempaa tyhjemmäksi. Luova prosessi saattaa kaventua hyväksymis- ja tarkastusrutiiniksi. Päätöksiä ohjaavat algoritmit, järjestelmät priorisoivat tehtävät ja tekoäly ehdottaa ratkaisut valmiiksi. Vaarana on, että asiantuntija ei enää koe rakentavansa itse lopputulosta, vaan hallinnoivansa koneiden tuottamaa prosessia.
Myös työyhteisöihin liittyy merkittäviä riskejä. Tietotyö on perinteisesti ollut vahvasti sosiaalista toimintaa, jossa ajatuksia jalostetaan yhdessä, opitaan kollegoilta ja ratkaistaan ongelmia vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Jos vuorovaikutus siirtyy yhä enemmän ihmisen ja tekoälyn väliseksi, osa työyhteisöjen yhteisöllisyydestä voi rapautua. Tekoäly ei korvaa inhimillistä keskustelua, luottamusta eikä yhdessä ajattelemista.
On tärkeää tiedostaa, ettei ongelma ole tekoäly itsessään. Tekoäly voi parhaimmillaan aidosti helpottaa työtä, vähentää turhauttavia rutiineja ja vapauttaa aikaa merkityksellisempään tekemiseen – ja nämä ovat lähtökohtaisesti erittäin myönteisiä kehityssuuntia. Ongelma syntyy silloin, jos teknologiaa otetaan käyttöön yksinomaan tehokkuuden näkökulmasta ilman, että samalla mietitään työn laatua ja inhimillisiä vaikutuksia. Siksi organisaatioiden kannattaisi ryhtyä aktiivisesti pohtimaan, miten tekoälyä otetaan käyttöön tavalla, joka tukee myös työn mielekkyyttä ja ihmisten hyvinvointia.
Ensinnäkin pitäisi tunnistaa, ettei kaikkea tekoälyn tuottamaa tehokkuutta ole pakko ulosmitata kasvavina suoritusvaatimuksina. Tekoälyn nopeudelle ei ole käytännössä rajoja, mutta ihmistyön inhimilliselle nopeudelle on. Jos työn nopeutuminen johtaa vain siihen, että ihmiset tekevät koko ajan enemmän samassa ajassa, seurauksena voi lopulta olla ylikuormitus ja työuupumus. Teknologian tarjoaman tehokkuuden hyödyntäminen vaatii myös kykyä päättää, mitä jatkossa jätetään tekemättä.
Toiseksi työnkuvia pitäisi muotoilla aktiivisesti uudelleen niin, että tekoäly tukee asiantuntijan ajattelua eikä typistä ihmisen roolia pelkäksi tarkastajaksi. Työssä pitää edelleen olla tilaa luovuudelle, harkinnalle, ongelmanratkaisulle ja aidolle ajattelulle.
Kolmanneksi kognitiivista kuormitusta pitäisi johtaa tietoisesti. Tekoälyn käyttö voi helposti synnyttää jatkuvan valvonnan ja päätöksenteon tilan, jossa työntekijä arvioi keskeytyksettä koneen tuottamia ehdotuksia. Organisaatiot tarvitsevat käytäntöjä, jotka suojaavat keskittymistä, palautumista ja työn hallinnan tunnetta.
Lisäksi ihmisten välistä vuorovaikutusta pitäisi vahvistaa tietoisesti. Jos työ muuttuu yhä yksilöllisemmäksi ihmisen ja tekoälyn väliseksi toiminnaksi, organisaatioiden on aktiivisesti rakennettava tilaa kohtaamisille, yhteistyölle ja yhteiselle ajattelulle. Ne eivät ole työelämän sivutuotteita vaan sen keskeisiä voimavaroja.
Tulevien vuosien työelämäkeskustelussa huomio keskittyy todennäköisesti paljon siihen, kuinka monta työpaikkaa tekoäly korvaa. Vielä tärkeämpi kysymys voi kuitenkin olla se, millaiseksi jäljelle jäävä työ muuttuu. Suurin riskimme ei ehkä ole se, että tekoäly vie työt, vaan se, että se vie työstä sen, mikä tekee siitä ihmiselle merkityksellistä.
Kirjoittaja on LUT-kauppakorkeakoulun tekoälyyn keskittyvä teollisuusprofessori.
Tekniikan akateemiset TEKin tarkoituksena on muun muassa edistää teknillisiä tieteitä, tekniikkaa ja teollisuuden kehittämisen yleisiä edellytyksiä. Siksi TEK-lehti julkaisee Tekniikasta-palstalla ajankohtaisia ja mielenkiintoisia kirjoituksia tekniikan alalta.
Jos haluat kirjoituksesi julki, ota yhteys lehden toimitukseen TEK-lehti@tek.fi.