Mielenhuollon kohtaamisissa näemme joka syksy saman ilmiön: ihmiset palaavat töihin levänneinä, mutta työarki iskee nopeasti takaisin ja tuntuu ettei loman rentoudesta ole enää mitään jäljellä. Se ei ole merkki siitä, että loma oli "vääränlainen" tai liian lyhyt. Se on merkki siitä, että palautuminen on aktiivisesti ylläpidettävä taito. Ja sitä pitää harjoitella ympäri vuoden, ei vain heinäkuussa.
Tässä kolme asiaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota nyt, kun työsyksy käynnistyy.
1. Rentous ei asu vain lomassa. Se kannattaa rakentaa osaksi arkea.
Ensimmäiset työviikot loman jälkeen ovat luonnollisesti kuormittavia, koska arki muuttuu niin paljon kerralla. Lomalla on todennäköisesti ollut vähemmän aikatauluja, vähemmän ihmiskontakteja, vähemmän vaatimuksia ja huomattavasti vähemmän aivoja kuormittavaa kognitiivista hälyä. Kun kaikki tämä palaa yhtä aikaa – kalenteri täyttyy, viestejä tulee jälleen jatkuvasti, päätöksiä pitää tehdä useita kertoja tunnissa – on täysin odotettavaa, että olo tuntuu hetken ylikuormittuneelta tai väsyneeltä. Kyse ei ole siitä, että loma "ei riittänyt", vaan siitä, että aivot ja keho totuttelevat uuteen rytmiin. Sille kannattaa antaa aikaa.
Kuinka pitkään loman vaikutus kantaa, ei ole kuitenkaan pelkkää sattumaa. Mitä enemmän muistaa pitää mielessä ja tehdä niitä pieniä tekoja, jotka ylläpitävät rentoutta (kävely ilman puhelinta, tietoisesti rajattu työpäivän loppu, lounas iman samaan aikaan tapahtuvaa sähköpostien selaamista), sitä pidempään loman hyvä vaikutus säilyy.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lomalta ei kannata odottaa loputonta varastoa, josta ammennetaan koko syksy. Sen sijaan kannattaa opetella tuomaan pieniä palauttavia hetkiä arkeen.
Kysy itseltäsi: Missä kohtaa päivääni on hetki, jossa aivoni saavat lepoa?
2. Aivot eivät ole loputon muistiinpanoväline
Syksyn alku täyttää kalenterin nopeasti: kokoukset, projektit, keskeneräiset asiat. Aivot kuitenkin kuormittuvat paitsi tekemisestä, myös siitä, mitä yritämme pitää mielessä. Jatkuvat keskeytykset ja avoinna olevat, kirjaamattomat asiat syövät keskittymiskykyä huomattavasti enemmän kuin itse työmäärä.
Suuri osa tästä tekemisestä on reaktiivista – vastataan, kommentoidaan, ratkotaan pieniä asioita nopeasti peräkkäin ja päällekkäin. Aivot kuitenkin tarvitsevat tämän vastapainoksi myös toisenlaista tekemistä: tilaa ajatella rauhassa ja aikaa päästä syvään keskittymisen tilaan, jossa asiat soljuvat kuin itsestään.
Jos päivä koostuu pelkästä reagoinnista, aivot eivät pääse koskaan siihen tilaan, jossa vaativampi ajattelu tai luova ongelmanratkaisu on mahdollista. Juuri se puuttuva variaatio näkyy usein väsymyksenä ja tunteena ettei ole oikeasti saanut mitään järkevää aikaiseksi, vaikka tunteja ei olisi tehty ylen määrin.
Konkreettinen vinkki: Kirjaa omaan kalenteriisi ajattelu- ja suunnitteluaikaa joka viikolle. Suunnittele työviikkosi ja työpäiväsi vastaamaan omia tavoitteitasi sen sijaan, että annat kalenterin täyttyä muiden aikatauluilla.
Sopikaa työyhteisössä aivoterveellisen työn periaatteita noudattaen yhteiset pelisäännöt: kuinka paljon palavereita pidetään ja miksi niitä pidetään, miten viestintäkanavia käytetään, ja millä muilla käytännöillä turvataan jokaisen mahdollisuus ajatteluaikaan.
3. Yksi uusi rutiini kerrallaan – ei koko elämän remonttia
Syksy houkuttelee uuteen alkuun: uusi liikuntarutiini, uni, ruokailu, työtavat. Kaikki alkamaan yhdellä kertaa. Juuri tämä on yleisin syy, miksi hyvät aikeet kaatuvat jo syyskuussa. Muutos vaatii aivoilta uuden hermoverkoston vakiintumista, ja se tapahtuu vain toiston kautta, ei päätöksen voimalla.
Kysymys, joka kannattaa pysähtyä miettimään: sama rutiini voi lähteä kahdesta hyvin erilaisesta tarpeesta. Toisinaan se on aito halu kehittyä. Voimavarat ovat kunnossa. Uusi rutiini on lisä, joka tuo hyvää oloa tai suuntaa. Silloin se yleensä myös pysyy, koska sillä ei ole paineita korjata mitään, se vain rakentaa jotain.
Toisinaan taas kyse on yrityksestä paikata jo olemassa olevaa vajetta. Jos kevät tai kesä on ollut raskas, mieli hakee helposti hallinnan tunnetta lisäämällä järjestelmällisyyttä: kun vain saa aamurutiinin kuntoon, jaksaa paremmin. Ongelma on, että tämä lisää tekemistä juuri silloin, kun kapasiteettia on vähiten. Uudesta rutiinista tulee itsessään yksi kuorma lisää, vaikka sen piti olla ratkaisu.
Käytännössä: Valitse yksi rutiini, ei viittä. Ja anna sille aikaa vakiintua, ennen kuin lisäät seuraavan.
Syksyn alku ei vaadi täydellistä suunnitelmaa. Se vaatii yhden kysymyksen: mikä pienin teko auttaisi minua jaksamaan tämän syksyn hyvää oloa vaalien, ei vain selviämään siitä.
Toivotan sinulle hyvää ja jaksavaa työsyksyä.
Kolumni on teksti, jossa kirjoittaja kertoo oman mielipiteensä tai näkemyksensä käsittelemästään aiheesta. TEK-lehden kolumneja kirjoittaa myös joukko Tekniikan akateemiset TEKin henkilöstöön kuulumattomia henkilöitä.