Älä rysäytä eläkkeelle

Myös työpaikan on valmistauduttava muutokseen, kun työntekijä lähtee eläkkeelle.

– Jokainen ihminen jättää organisaatioon aukon. Kun hän siitä häviää, niin vasta sitten huomataan, mitä erityisosaamista työntekijällä on ja mitä osaamista olisi pitänyt siirtää, viime syksynä eläköitynyt Risto Varala sanoo.

Lappeenrantalainen Varala teki pitkän uran metsäteollisuusyhtiö UPM Kymmenellä. Ensin työpaikka oli Kaukaan tehtailla. Uran viimeiset 25 vuotta Varala oli konsernin operatiivisten järjestelmien ja kunnossapidon johto- ja asiantuntijatehtävissä. Ennen eläköitymistä Varala oli vielä reilun vuoden työttömänä.

– Tuli metsäteollisuuden rakennemuutos, joka on jo pitkään ollut menossa. Olin väliajan työttömänä työnhakijana.

Eläköitymisestä johtuvat ongelmat voisi välttää sillä, että eläköityminen tehtäisiin asteittain, Varala toteaa.

– Ongelmatilanne on hieno asia, koska siinä huomataan, miten ongelma voidaan korjata. Kun työura ajetaan pykälittäin alas, niin nähdään ongelmakohdat. Kun kaveri on poissaolon jälkeen töissä, niin sitten voidaan kysyä, että miten tämä menee ja miten organisoidaan tulevaisuudessa.

Aikaisemmin työyhteisöissä on hyödynnetty kokeneempia sparraajina, ja tietotaito siirtyi sitä kautta ennen eläkkeelle lähtöä, Risto Varala sanoo. Kokeneempien sparrausapu on nyt suurelta osin lopetettu.

– Sparraamista ei ole enää niin paljon, jokainen puolustaa omaa paikkaansa. Oy Suomi Ab:n tasolla säästettäisiin miljoonia, jos ei satoja miljoonia euroja sillä, että hyödynnettäisiin sparreja.

Laskusuhdanteesta yrityksissä leikataan pois kaikki, mikä ei heti näy tuloksessa, Varala toteaa.

– Kun liiketoiminnan kasvu ja kannattavuus pienenevät, niin tämän tyyppiset tukitoiminnot helposti karsitaan pois.

Varala eläköityi niin, että hänellä ei ollut mahdollisuutta joustavampaan siirtymään, mutta esimerkiksi osittainen varhennettu vanhuuseläke ja kevennetty työviikko ovat hänen mielestään hyviä vaihtoehtoja.

– Itselläni on ollut työhistorian aikana alaisia, eläköitymisvaiheessa olevia henkilöitä, joilla työaika oli 50–60 prosenttia. He tekivät projektiluontoisia pyrähdyksiä.

(Juttu jatkuu kuvituksen jälkeen.)

Työajan keventäminen ennen eläkettä on sekin Varalan tuntuman mukaan vähentynyt työpaikoilla. Nykyään sellaista eläköitymisen vaihtoehtoa ei aina katsota organisaatiossa hyvällä, tai ei edes sallita, hän sanoo.

– Kokemukseni on, että jos työpäivää lyhennetään, niin katsotaan, että eikö sinua sitten tarvita. Porukka ei ehkä uskalla sitä ottaa eikä sitä myöskään haluta antaa.

Eläkeiän nosto on ollut keskusteluissa, kun on pohdittu keinoja valtion budjettivajeen hoitamiseksi. Tekkiläisten kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että työttömien diplomi-insinöörien määrä ja sairauspoissaolot lisääntyisivät, Varala sanoo.

– Tunnen henkilöitä, jotka ovat melkein 70-vuotiaita, ja he ovat erittäin kyvykkäitä ja tuottavia. Kuitenkin, jos keskimäärin katsoo insinöörikuntaa, niin väitän, että työttömien diplomi-insinöörien määrä lisääntyy ja sairauslomat lisääntyvät, koska organisaatiot hylkivät iäkkäämpiä työntekijöitä. Joko he jäävät sairauslomalle tai heidät irtisanotaan.

Kaksi vuotta riittää

Eläkkeelle siirtymistä olisi hoidettava suunnitelmallisesti esimerkiksi niin, että kahta vuotta aikaisemmin tehtäisiin työsuunnitelma eläkkeelle jäävän töistä ja siitä, miten hänen tietotaitonsa ja osaamisensa siirretään eteenpäin, VTT:llä pitkän työuran tehnyt jyväskyläläinen Eija Alakangas sanoo.

Alakangas oli VTT:llä viimeisinä työvuosinaan johtava tutkija, jonka alaa oli bioenergia, erityisesti puuenergia. Kaksi vuotta ennen eläkeikää hän oli ottanut työpaikalla esille sen, että kenelle hän voisi opettaa alan kansainvälisiä asioita.

Alakangas oli päättänyt, että ennen eläkkeelle lähtöä hän aloittaa EU-hankkeen ja hakee siihen jatkajaksi nuoren työntekijän. Hanke saatiin, mutta nuoremman kollegan perehdyttäminen jäi kesken, kun Alakangas jäi eläkkeelle jo aikaisemmin 63-vuotiaana.

Alakangas lopetteli työuraansa ennen eläköitymistä tekemällä aluksi kolmipäiväistä viikkoa.

– Käytännössä se ei onnistunut, kun olin kansainvälisissä hommissa. Usein tein kuitenkin neljä päivää. Sain palkan neljästä päivästä, kun työeläkevakuuttaja Keva maksoi yhden päivän.

Kaiken kaikkiaan eläkkeelle lähtö meni aikanaan sujuvasti, Alakangas kertoo.

– Ei ollut lähtöhaastattelua, joku kysely oli, mihin vastasin. Kun jäin perjantaina elokuun lopussa 2018 eläkkeelle, niin maanantaina soitettiin, että voisitko harkita keikkahommia. Asiakas haluaa, että olisin mukana.

Lopulta Alakangas teki keikkatöitä viisi vuotta VTT:lle ja standardointiorganisaatio Kemesta ry:lle. Hän on kiitollinen, että sai vielä jatkaa. Keikat eivät työllistäneet liikaa, kansainvälinen työ vei ulkomaanreissuillekin. Lopulta hän lopetti kokonaan 68-vuotiaana.

– Sain valmiiksi standardisointihommat ja ajattelin, että nyt on aika jäädä.

Eläkeikää voitaisiin Alakankaan mielestä nostaa nykyisestä, kunhan siirtymisestä tehtäisiin joustavaa eikä viimeisinä vuosina oltaisi koko viikkoa töissä.

”Vanha johtaja ei liian kauan saa olla sotkemassa”

Suomessa pitäisi muuttaa koko työura-ajattelu ja työkulttuuri, Jyväskylässä asuva Timo Martikainen sanoo.

– Meillä on vahvasti se, että koko ajan pitäisi mennä työuraa eteenpäin vaativimpiin ja raskaimpiin töihin. Ja sitten kun se loppuu, niin sieltä huipulta rojahdetaan alas kuusikymppisenä.

Asiantuntijatehtävistä ajatellaan Martikaisen mukaan niin, että jos työntekijä keventää tai vähentää työtunteja, niin ”sitten se nähdään luuserina tai saiko se potkut vai mikä siihen tuli”.

– Nyt kun lyödään lapio seinän viereen, niin se loppuu kerralla. Kyllä sitä eläkkeelle jäämistä pitäisi suunnitella, sekä työnantajan että työntekijän. Työntekijä on avainroolissa. Se on herkkä keskustelun aihe, työnantajan voi olla hankala ottaa asiaa esille.

Martikainen itse eläköityi vuonna 2022 jyväskyläläisen Elomaticin toimialajohtajan ja paikallisjohtajan paikalta. Aika oli oikea ja eläkkeelle lähtö meni hyvin, hän sanoo.

Martikaisen suunnitelmana oli olla työssä puoli vuotta yli eläkeiän, mutta lopulta jatkoa tuli lähes vuoden verran.

– Seuraajan haku viivästyi. Hän oli paluumuuttaja Kiinasta eikä päässyt aloittamaan heti. Ei se haitannut, työnantaja oli joustava, itse olin myös joustava, Martikainen kertoo.

– Tein hänen rinnallaan vielä jonkin verran työtä. Lähinnä vanhoja tekemisiä dokumentoin, kun ne aina jäävät vähän huonosti hoidetuksi.

Martikaisen oma eläkkeelle lähtö ja siirtymä menivät hyvin, mutta johtotehtävistä eläköityminen on hieman eri asia kuin asian­tuntijatehtävistä.

– Vanha johtaja ei siinä liian kauan saa olla sotkemassa. Uuden johtajan täytyy ottaa paikkansa ja uudistaa strategia, hakea suuntaa. Ei siihen liian kauaksi aikaa saa jäädä riippumaan. Asiantuntijatehtävässä voi olla asiantuntijuutta, jolla on käyttöä.

Martikainen ymmärtää hyvin eri vaihtoehdot joustavampaan siirtymään, mutta hänelle ne eivät olleet mahdollisia.

– Kollegoita ja alaisia on pikkuhiljaa jäänyt pois, mutta he ovat olleet enemmän asiantuntijoita. Silloin se toimii. Johtotehtävissä ei ole osa-aikaista johtajaa.

Eläkeiän nostaminen saa Martikaiselta kannatusta, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla tarjolla. Erilaiset elämäntilanteet ja terveydentila on otettava huomioon.

– Periaatteessa suhtaudun oikein hyvin, kun se tehdään joustavasti, neuvotellen ja sovussa, kun ihmisten terveydentilakin on nykyisin paljon pidempään kunnossa.

– Joillakin alueilla osaamisvaatimukset menevät niin nopeasti eteenpäin, että joillain voi olla vaikeuksia pysyä mukana siinä härdellissä.

Martikainen on itse jakanut osaamistaan työuran jälkeen olemalla useamman pk-yrityksen hallituksessa.

– Sitoutumaton ja riippumaton hallituksen jäsen. Se on nyt ollut ihan mielenkiintoista ja palkitsevaa.