Vuonna 2025 valtion myöntämiä metsänhoidon tukirahoja oli jaossa noin 37,3 miljoonaa euroa. Pyysimme Metsäkeskukselta tiedot 50 suurimmasta metsänhoitoon liittyvien tukien saajasta.
50 suurinta toimijaa sai tukia yhteensä noin 3,6 miljoonaa euroa. Yhteismetsien osuus summasta oli vajaat 1,5 miljoonaa euroa. Suurin saaja oli Kuusamon yhteismetsä, joka aineiston mukaan sai tukia reilut 340 000 euroa. Kaikkiaan tuen saajia oli noin 35 000 kappaletta. Lista suurimmista tukien saajista on jutun lopussa.
Luvuissa on mukana Metka- ja Kemera-tukia. Kemera-ohjelma on päättynyt, mutta siihen liittyviä tukia maksettiin vielä viime vuonna.
Suurin metsänomistaja tuen saajana
Kuusamon yhteismetsän kokonaispinta-ala on noin 96 000 hehtaaria. Se teki viime vuonna liikevaihtoa noin 13 miljoonaa euroa. Kuusamon yhteismetsä on osakaskiinteistöjen omistamaa yksityismaata. Yhteismetsä jakoi osakkailleen ylijäämää viime vuonna 4,5 miljoonaa euroa. Veroja se maksaa vajaat pari miljoonaa euroa.
Listalta löytyy myös Suomen suurin yksityinen metsänomistaja Anna Huilaja, hän sai tukia reilut 54 000 euroa. Huilaja omistaa metsää yli 10 000 hehtaaria.
Metka-tuet ovat veronalaista metsätalouden pääomatuloa. Veroa maksetaan 30 prosenttia 30 000 euroon asti. Summan ylittävien pääomatulojen veroprosentti on 34 prosenttia.
Rahasta niukkuutta
Metka-tuki on tarkoitettu yksityisille metsänomistajille, ja sitä voi hakea metsänhoidon ja luonnonhoidon töihin, metsäteihin ja metsän määräaikaiseen suojeluun. Tukien osa-alueita ovat muun muassa taimikonhoidon ja nuoren metsänhoidon tuki, terveyslannoitustuki, metsätietuki ja ympäristötuki.
Valtion vuoden 2026 talousarvioesityksessä on osoitettu 36,2 miljoonaa euroa määrärahaa metsätalouden tukien maksamiseen sekä 20 miljoonaa euroa valtuutta uusien tukihakemusten hyväksymiseen.
Metsäkeskuksen mukaan määrärahat eivät riitä kaikkien metsätietukien hakemusten hyväksymiseen, ja osa niistä tullaan hylkäämään. Taimikonhoidon ja nuoren metsänhoidon tukivarat loppuivat kesken vuonna 2025 ja näin tulee käymään myös kuluvana vuonna. Luonnonhoidon tukihakemuksia on paljon käsittelyssä ja on mahdollista, että esimerkiksi kaikkia ympäristötukihakemuksia ei saada rahoitettua tänä vuonna.
Ruotsissa ei ole vastaavaa tukijärjestelmää. Ruotsalainen metsätalous perustuu oletukseen, että varsinainen puuntuotanto on kannattavaa ilman valtionapua.
Tuleeko tuesta työn pohjahinta?
Kuusamon yhteismetsän toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen pitää tuen vaikutusta kannustavana. Yhteismetsä saa tukia muun muassa taimikonhoitoon ja metsäautoteiden ja siltojen kunnostukseen.
Viime vuonna Kuusamon yhteismetsässä tehtiin taimikonhoitotöitä 1 153 hehtaarilla. Metsäautoteitä peruskorjataan vuosittain 25–40 kilometriä.
Taimikonhoitoon tukea saa kohteesta riippuen 200 tai 250 euroa hehtaarilta. Metsäautoteiden perusparannuksesta tuki kattaa noin puolet.
”Metsäautotien parannuksessa keskikustannus on yli 20 euroa metriltä ja hankalammassa maastossa kustannus nousee yli 30 euroon metriltä”, Korhonen kertoo.
Tällöin esimerkiksi 40 kilometrin parannukselle tulee hintaa yli 800 000 euroa.
“Jotkuthan tiekustannuksia kauhistelevat. Selvää on, jos ajattelee tavallista isäntää tilanteessa, jossa kilometrin pätkälle hintaa tulisi 30 000 euroa, että tekemättähän se jäisi, kun se valitettavasti jää usein tekemättä, vaikka tukea tulisi puolet”, Korhonen avaa näkymää yleisemmin.
“Jos tuet tiepuolelta häviäisivät, infra alkaisi romahtaa keventyneiden kunnostusten myötä. Tiet eivät tulevaisuudessa kestäisi puutavarakuljetuksia nykykalustolla”, Korhonen sanoo.
Kuusamon korkeudella taimikonhoitotöiden urakkatarjoukset alkavat Korhosen mukaan kolmosella hehtaarilta. Kyse on sadoista euroista. Hän ei usko, että tuki luo pohjahintaa tarjouksille.
“Tuo on hyvä kysymys, mutta meidän tapauksessa näin ei käy, koska kysymme tarjoukset suoraan palveluntarjoajalta ilman välikäsiä. He sitten laskevat, minkä verran pystyvät päivässä hehtaareja tekemään itselleen sopivalla palkalla”, Korhonen sanoo.
Hänen mukaansa käytännössä Kuusamon yhteismetsässä todellisia tukien saajia ovat loppupeleissä osakkaat.
”Yhteismetsä hakee tuet, mutta ei omista maita, vaan osakkaat omistavat ne osakaskiinteistöjensä kautta ja tuki vaikuttaa ylijäämään.”
Ruotsissa on toisin
Ruotsissa metsätukijärjestelmästä luovuttiin jo 1990-luvulla. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan mukaan maiden tilanteet eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia. Ruotsissa metsätalous on eteläisempää ja kiertoajat lyhyempiä, mikä tekee omistuksesta kannattavampaa ilman tukiakin. Lisäksi omistusrakenne on erilainen.
”Ruotsissahan historiallisista syistä yksityismetsien osuus kaikista metsistä on pienempi. Lisäksi siellä on yksityismetsien keskikoko kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa. Eli se on yrittäjämäisempää”, Tiirola kertoo.
Hän myöntää, että kritiikkiä herättää se, että myös ammattimaiset ja suuret metsänomistajat ovat tukien piirissä. Hän perustelee nykyistä järjestelmää kuitenkin sillä, että suurin osa metsänomistajista on edelleen pieniä yksityisiä omistajia, ja tukijärjestelmä on rakennettu kannustamaan nimenomaan heitä pitkän aikavälin investointeihin.
Tiirolalta löytyy vastaus siihen, miten tavallinen veronmaksaja, joka ei omista metsää, hyötyy metsätuista: ne poikivat taloudellista toimeliaisuutta ja yhteiskunnalle tuloja. Kun metsänhoitotöitä tehdään, syntyy arvonlisäverotuloja ja palkkaverotuloja. Lisäksi hyvin hoidettu metsä tuottaa tulevaisuudessa enemmän puuta teollisuudelle, mikä taas kasvattaa verokertymää.
”Käytännössä tuet maksavat itse itsensä. Kuta enemmän metsiä hyödynnetään, sitä enemmän valtio saa verotuloja, joilla voidaan sitten niitä yhteiskunnan koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä muita palveluja tuottaa.”
- Lue lisää Tekniikka&Taloudesta:
