Uutiset ja blogit

Tekoälysovellusten vastaukset vääristävät uutissisältöjä, käy ilmi Euroopan yleisradiounionin Ebun tekemästä selvityksestä.

Selvitykseen osallistui 22 julkisen palvelun mediatoimijaa 18 maasta. Selvityksessä oli mukana myös Ylen suomen- ja ruotsinkielisiä toimittajia.

Selvitys perustuu mediatoimijoiden tekemiin arvioihin. Mediatoimijat kysyivät tekoälytyökaluilta uutisiin liittyviä kysymyksiä ja arvioivat niiden vastausten todenmukaisuutta.

Selvityksessä kysytyt kysymykset perustuivat merkittäviin uutistapahtumiin. Kysymykset koskivat muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tuontitulleja, Kanadan entisen pääministerin Justin Trudeaun eroa ja ensi vuoden jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja.

Selvityksessä käytettävät kielimallit olivat GPT4o, Copilot, Gemini 2.5 Flash ja Perplexity.

Tekoälysovellukset eivät antaneet selvityksessä todenmukaisia vastauksia. 45 prosenttia tekoälysovellusten antamista vastauksista sisälsi vähintään yhden vakavan virheen ja 20 prosenttia vastauksista sisälsi huomattavia puutteita. Geminin kielimalli pärjäsi selvityksessä huonoiten: 72 prosenttia sen antamista vastauksista sisälsi vakavia virheitä.

Ebun mediajohtaja Jean Philip De Tender kertoo unionin tiedotteessa, että tekoäly voi lisätä epävarmuutta yleisön keskuudessa.

”Kun ihmiset eivät tiedä, mihin voivat luottaa, he päätyvät usein olemaan luottamatta mihinkään. Tämä vaarantaa demokratian toimivuuden”, De Tender kertoo tiedotteessa.

Ylen vastuullisen tekoälyn päällikkö Minna Mustakallio painottaa, että tekoälylukutaidon lisääminen on entistä tärkeämpää nykyaikana.

”Teknologiayhtiöt toimivat yhä enemmän portinvartijoina tietoon ja tutkimuksen löydökset korostavat tarvetta tekoälylukutaidon lisäämiselle sekä yhteisten pelisääntöjen luomiselle tekoälyn ja uutismedian suhteeseen”, Mustakallio kertoo.

Finanssiala (FA) tyrmää uuden lakiesityksen, joka mahdollistaisi Verohallinnolle laajat tietopyynnöt kansalaisten tilitiedoista.

FA kirjoittaa tiedotteessaan, kuinka hallitus esittää Verohallinnolle mahdollisuutta hyvin laajoihin tietopyyntöihin kansalaisten tilitiedoista. Esityksen myötä Verohallinto saisi jatkossa käsitellä laajamittaisesti data-aineistoja ihmisten tilitapahtumista verovalvontaa varten.

”Finanssiala ry on jo useaan kertaan tyrmännyt ehdotuksen sekä perustuslain takaaman yksityisyyden suojan että tietosuojasääntelyn vastaisena”, finanssialan järjestö kirjoittaa.

FA:n mukaan datamassat voivat sisältää arkaluonteisia tietoja myös niistä kansalaisista, joiden ei epäillä syyllistyneen väärinkäytöksiin.

”Esitys mahdollistaisi Verohallinnolle hyvin laajat tietopyynnöt kansalaisten tilitietoihin, kohdetta yksilöimättä ja riippumatta siitä, onko tiedoilla tekemistä verotuksen kanssa. Tiedoista saattaa helposti paljastua yksityisiä ja sensitiivisiä henkilötietoja. Henkilö ei myöskään välttämättä saisi Verohallinnolta tietoa siitä, onko hänen tietojaan luovutettu tai käytetty verovalvontaa varten”, Finanssiala kertoo tiedotteessaan.

”Tilitiedoista voi paljastua terveystietoja tai esimerkiksi kuuluminen uskonnollisiin tai poliittisiin järjestöihin. Länsimaiseen oikeusvaltioon ei kuulu, että viranomaiset keräisivät tällaisia yksityisiä tietoja – etenkään kansalaisen tästä tietämättä”, FA:n johtava veroasiantuntija Marja Blomqvist sanoo tiedotteessa.

Lakiesitys on menossa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. FA perustelee näkemystään muun muassa sillä, että perustuslakivaliokunta on jo aiemmin määrittänyt tilitapahtumat yksityiselämän suojan turvaamiksi tiedoiksi.

”Esitys on räikeässä ristiriidassa sekä perustuslain takaaman yksityisyyden suojan että EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa”, FA kirjoittaa.

”Viranomaistoiminnan avoimuus on keskeistä luottamuksen ylläpitämiseksi. Kansalainen voi pyytää tietosuojavaltuutetulta tiedon, mitä tietoja hänestä käsitellään Verohallinnossa, mutta tästä on kerrottava esityksessä selkeämmin. Uudistus saattaa kasvattaa myös tällaisten pyyntöjen määrää merkittävästi eikä tietosuojavaltuutetun toimistolla ole todennäköisesti resursseja pyyntöjen käsittelyyn”, huomauttaa FA:n juristi Tuulia Karvinen.

BMW:n farmarit kantavat mallinimeä Touring, eikä suotta. Matkailua tarkoittava sana kuvaa hyvin i5 xDrive40 Touringin parasta ominaisuutta: se on erinomainen pitkän taipaleen taittaja.

Täyssähköisyydestä kertoo mallinimen i-kirjain, x puolestaan nelivetoisuudesta.

Suomen teillä liikkuvat saavat harvoin nauttia hiljaisuudesta, kun renkaat rallattavat karkealla asfaltilla. Tässä autossa hälyäänet on onnistuttu vaimentamaan erinomaisesti.

Kaista-avustin toimii täsmällisesti, ainakin niin kauan, kun tiemaalaukset ovat kunnossa. Matka-ajossa ei tule juurikaan itse ohjattua, vaan antaa auton hoitaa ajamisen.

Kättä on tietenkin pidettävä ratin kehällä, vaikka aineksia olisi autonomiseen ajamiseen. BMW huomauttaa nopeasti, jos itseajavuutta testaa, ja toinen huomautus germaanilta ei ole enää vaisu pyyntö, vaan ärhäkkä käsky.

Tosin rattihommatkin maittavat: mukavuuspainotteisen 5-sarjalaisen ohjaus ei tarjoa aivan samaa tarkkuutta kuin merkin kaikkein sporttisimmat pelit, mutta eipä sitä käy moittiminenkaan.

Autolla on painoa peräti 2,4 tonnia, mutta se katoaa moottoreiden voimaan ja vääntöön, vaikka kurvitellessa massa ilmoittaa itsestään.

Bemari suodattaa maanteiden heitot adaptiivisella alustallaan pääasiassa mainiosti. Ja kun kuljettajan sekä takapenkkiläisten ergonomia-asiat ovat kohdallaan, on reissaaminen suorastaan rentouttavaa.

Sadantonnin sijoitus

BMW:n viitossarjan autot ovat isoja, nyt jo vähän päälle viisimetrisiä, ja ylempää keskiluokkaa. Saksalaisista kilpakumppaneista Audilla on A6, Mercedes-Benzillä E-sarja.

Täyssähköisissä lähin kilpailija on Audin A6 e-tron Avant. Varusteltuna näiden äveriäiden farmareiden hinnat pomppaavat jopa sataantuhanteen euroon. Koeajetun BMW:n sähköfarkun perushinta on 83 400 euroa, koeajoauton varusteineen 94 050 euroa.

Niitä edullisemmista isoista saksalaisista sähköfarmareista tarjolla on esimerkiksi Volkswagen ID.7.

Juuri sähköisyydessä BMW kuitenkin antaa etumatkaa esimerkiksi VW-konsernin kilpailijoille, mutta siitä jäljempänä tässä jutussa.

Kontilla on kokoa

Pretzeleitä, wursteja ja schweinshaxea. Kaikki tuttuja Saksan Baijerissa matkaileville.

BMW:n kotikentällä pidetään kiinni muistakin kuin ruokaperinteistä, niinpä farmarikorikin pysyy mallistossa. Myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa erittäin käytännöllistä autotyyppiä osataan yhä arvostaa.

BMW:n sähkövitonen näyttää pitkälti samalta kuin sen polttomoottoriset versiot. Maski on umpinainen, ja takana i5-mallimerkintä kertoo tarkkasilmäisille täyssähköisyydestä.

Merkille ominaiset munuaiset eivät enää kärsi liikakasvusta, ja lisärahalla niiden kehykseen saa näyttävän valaistuksen.

Pitkässä korissa on pitkä konepelti, ja auton olemus on jäntevä. Massoittelu on kohdallaan ja muoto miellyttää silmää. BMW on selvästikin taas löytänyt välillä hukassa olleen designin punaisen langan.

Farmarin valitseva tarvitsee tavaratilaa, joten kurkataanpa sinne. Litroja on 570, eli oikeinkin reilusti. Kontin pohjan alla on lokero esimerkiksi latausjohdoille – autossa ei ole etutavaratilaa. Seinämissä on kunnolliset kassikoulut, sidontalenkit ovat jämerät.

Tavaratilan sivuilla on pienet verkkolokerot. Takapenkkien selkänojat kaatuvat myös tavaratilan puolelta kahvasta vetämällä, mutta laajennetun tilan lattia ei jää aivan tasaiseksi.

Tavaratilassa on 12 voltin pistoke ja koeajoautossa lisävarusteena sähköisesti käyttöön ja piiloon taittuva vetokoukku. Auton vetopainot ovat 750 ja 2 000 kilogrammaa, eli riittänevät aika monelle.

Herroiksi ja rouviksi

Takapenkillä matkanteko maittaa. Laitapaikoilla on joka suuntaan hyvin tilaa isoillekin aikuisille. Istuinosa on riittävän syvä ja se tukee hyvin reisiä.

Keskitunneli juoruaa siitä, että samaan alustaan tehdään kardaanillisia autoja. Edestä taakse työntyvä keskikonsoli ahtauttaa paikkaa vielä lisää. Takana on omat ilmastoinnin säädöt matkustajille ja usb-c-naaraita löytyy laitteiden lataamiseen.

Takamatkustajien käyttöön laskeutuu selkänojasta keskikäsinoja, jossa on paikat kahdelle mukille.

Etenkin edessä istutaan herroiksi ja rouviksi. Sivuttaistukea on riittävästi. Istuimissa on säädettävä reisituki, kaikki muu toimii sähköllä. Koeajoauton nahkaistuimissa on lämmityksen lisäksi lisävarusteinen ilmastointi. Materiaalit ovat laadukkaita.

Kuljettaja sovittelee kouransa varsin paksukehäiselle ohjauspyörälle. Toiset siitä tykkäävät, toisille kelpaisi hiukan ohuempikin ratti. Koeajoauton M-sport-lisävarustepaketti tuo mukanaan lisäksi kaikenlaista kosmeettista.

Ohjauspyörän katkaisimilla muun muassa operoidaan vakionopeudensäädintä, vaihdetaan mittariston näyttämää ja äänenvoimakkuutta.

Painikkeet ovat osittain tasaisen pinnan alla, ja ne parit fyysiset napit vähän turhan pieniä. Vakikäyttäjä kyllä oppii toimivan näpräystyylin. Tietoviihdejärjestelmä pelittää sulavasti, mutta on siinä opettelemista.

Navi puhuu koneäänellä hiukan erikoisesti suomea ääntäen ja painottaen. Se opastaa turhankin aktiivisesti, sillä ei jokaisessa risteyksessä tarvitsisi neuvoa jatkamaan suoraan.

Käyttöä helpottaa keskikonsolin pyöritettävä rulla ja muutama näppäinoikotie komentoihin. Esimerkiksi ajomoodeille on oma painikkeensa, äänenvoimakkuuden säätöön pieni rulla.

Tuulilasinäytössä on suuri määrä informaatiota. Siihen saa esimerkiksi laajemman kuin pelkistä kääntymisistä kertovan karttanäkymän.

Sähkössä petraamista

Syyssäässä auto lupailee täydellä akulla noin 400 kilometrin toimintamatkaa. Laturille pitää tietenkin kurvata jo sitä ennen.

Vähän alle 300 kilometrin etupäässä maantieajoa sisältäneen reissun jälkeen akussa on sähköä jäljellä 18 prosenttia. Olikin jo aika pitää tauko.

Akun saa valmisteltua latausta varten joko navigoimalla tai manuaalisesti keskinäytöstä.

Ilmoitettu latausaika kymmenestä prosentista 80:een on 30 minuuttia. Tässä kokeilussa ei niin vajaan akun lataus vei 31 minuuttia.

Latauksen ilmoitettu maksimiteho on 205 kilowattia. Akku on valmisteltu latausta varten, ja Helenin operoima Kempowerin tolppa lupaa 300 kilowatin tehoa. Muita autoja laturilla ei ole.

Teho nousee vain 154 kilowattiin, ja sen jälkeen käyrä suuntaa tasaisen varmasti alaspäin. Tolpan mukaan auto rajoittaa latausta.

400 vs. 800 volttia

Vaikka kyseessä onkin vain yksittäinen lataustapahtuma, näyttää siltä, että BMW ei pärjää toimintamatkassa ja lataustehossa muutamille muille saksalaisille. Esimerkiksi juuri sille edellä mainitulle Audille.

Alma Median autotoimituksen viime keväänä ajamalla Audi A6 Avant e-tron quattro Vorsprungilla piti laturille kurvata matka-ajossa käytännössä 450 kilometrin välein. Lataus vei kymmenisen minuuttia vähemmän aikaa kuin BMW:n lataus.

Sekä nyt ajettu BMW sekä keväällä testattu Audi kuluttivat reilut 19 kilowattituntia sadalla kilometrillä. Audissa onkin kapasiteetiltaan isompi akku.

Lataustehon ja -nopeuden eroa selittää sähköjärjestelmä: BMW:ssä se on 400-volttinen, Audissa 800-volttinen.

Onko kyseisillä toimintamatkoilla tai latausnopeuden kymmenen minuutin erolla sitten käytännössä suurtakaan eroa, se jää ostajan päätettäväksi.

Koeajo-BMW:ssä asiointilatauksen teho on lisävarusteinen 22 kilowattia. Kun kaupassa pyörii tunnin, ehtii sähköä ladata parhaimmillaan jopa sadan kilometrin tarpeiksi. Yleensä se on pikaladattua sähköä edullisempaa.

Hinta ☆☆☆☆

Työsuhdeautona täyssähköinen BMW kisaa verotusarvollaan jo lataushybridimallin kanssa.

Laatuvaikutelma ☆☆☆☆☆

Ei huomauttamista.

Ajettavuus ☆☆☆☆

Rattihommat toki maistuvat, mutta ohjausavustin toimii niin hyvin, että antaa auton ajaa.

Istuimet ja tilat ☆☆☆☆

Farmarikorin ansiosta takanakin on hyvin tilaa. Takaistuin on kerrankin riittävän korkealla, jalkatilaa saisi olla enemmän.

Toimintamatka ☆☆☆

Aivan riittävä, mutta kilpailijat kulkevat pidemmälle.

Tietoviihdejärjestelmä ☆☆☆

Kosketusnäyttö toimii sinänsä hyvin, mutta vielä on varaa selkeyttää

Kainulaisen kommentti

”Erinomainen matka-auto. 800 voltin sähköihin siirtyneet kilpailijat tarjoavat pidemmän toimintamatkan ja lyhyemmän latausajan.”

Kaivosteollisuus esittää niin sanottua hybridimallia korvaamaan hallituksen esityksen uudistetusta kaivosmineraaliverosta, joka teollisuuden mukaan nostaa kohtuuttomasti ja osin väärin kohdentaen kaivosteollisuuden ja jatkojalostajien verorasitusta.

Kaivosteollisuuden mallissa hallituksen esittämä niin sanottu rojaltimalli, jossa vero perustuu kaivannaismäärään ja sen verotusarvoon, korvattaisiin hybridimallilla. Se on yhdistelmä määrään ja voittoon perustuvaa verotusmallia.

Kaivosteollisuuden mallissa rojaltipohjainen eli määrään perustuva verotuotto menisi kokonaisuudessaan kunnille. Voittoon perustuva vero menisi valtiolle.

Hallituksen esittämässä mallissa verotuotoksi on arvioitu 57 miljoonaa euroa. Kaivosteollisuus arvioi oman hybridimallinsa verotuotoksi 60 miljoonaa, jossa verotuotto kasvaisi nykyiseen lakiin nähden 35 miljoonaa. Hieman kireämmän voittoverotuksen mallissa tuotto olisi 66 miljoonaa ja verotuotto kasvaisi 40 miljoonaa.

Teollisuuden hybridimallissa yhtiötä verotettaisiin rojaltiverolla ja voittoverolla. Voittoveroa ei kuitenkaan perittäisi teollisuusmineraaleista.

”On kuitenkin ensisijaisen tärkeää korostaa, että hybridimallin arviot verokertymästä eivät ole vertailukelpoisia puhtaan rojaltiveron verokertymien arvioihin, kun otetaan huomioon verojen dynaamiset vaikutukset kaivosyhtiöihin”, Kauppalehden näkemässä teollisuuden muistiossa todetaan.

Kaivosteollisuus kritisoi sitä, että hallituksen lakiesityksessä ei ole huomioitu uudistetun veron dynaamisia vaikutuksia eli esimerkiksi sitä, mikä vaikutus verolla olisi investointeihin ja kaivosten elinkaareen.

Lisäksi teollisuus kritisoi sitä, että pelkkään kaivannaismäärään perustuva rojaltimalli eli käytännössä tuotantovero verottaa vielä kannattamattomassa vaiheessa olevia yhtiöitä, jollaisia kaivosyhtiöt tyypillisesti ovat alkuvaiheessa.

Hallitus on taas pitänyt teollisuuden mallia monimutkaisena, koska voittoveron nettotuoton malli vaatisi yksityiskohtaista sääntelyä.

Hallituksen verouudistuksen tarkoitus on kerätä yhteiskunnalle korvaus uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä.

Kiinalaisen verkkokauppajätti Alibaban tukema tekoälystartup Moonshot on torstaina 6. marraskuuta päivittänyt K2-kielimalliaan vain neljä kuukautta sen julkaisemisen jälkeen, muiden muassa CNBC uutisoi.

Moonshot kehuu uuden Kimi K2 Thinking -mallin peittoavan agenttiominaisuuksissa Open AI:n Chat GPT:n. Startupin mukaan malli automaattisesti valitsee 200–300 työkalua ratkaistessaan itsenäisesti kutakin työtehtävää.

Asian tuntevan lähteen mukaan uuden mallin koulutus maksoi vain 4,6 miljoonaa dollaria eli noin 4 miljoonaa euroa. Halvat koulutushinnat näyttävät olevan maan tapa, sillä niin ikään kiinalainen Deepseek väitti kouluttaneensa sen uusimman kielimallin V3:sen reilulla viidellä miljoonalla dollarilla.

Summat ovat piskuisia verrattuna esimerkiksi Open AI:n kielimallien koulutuskuluihin, jotka lasketaan miljardeissa dollareissa.

Kiina näyttääkin nyt kirivän tekoälykilvassa Yhdysvaltain kanssa. Moonshotin kielimallin päivitys julkaistiin pian sen jälkeen, kun teknologiayhtiö Nvidian toimitusjohtaja Jensen Huang penäsi Yhdysvaltoja nopeisiin toimiin tekoälykilvan voittamiseksi.

Asialla alkaa olla kiire, sillä suuret yhdysvaltalaisyhtiöt kuten Airbnb ovat julkisesti kehuneet kiinalaiskielimalleja paitsi kelpo työkaluiksi myös huomattavasti Open AI:n työkaluja halvemmiksi.

Puolustusteknologiakonserni Summa Defence kertoi torstaina 6.11., että yhtiön toimitusjohtaja Jussi Holopainen ja yhtiön hallitus ovat hyvässä yhteisymmärryksessä sopineet, että Holopainen siirtyy pois toimitusjohtajan tehtävästä samasta päivästä alkaen.

Holopainen jää yhtiöön ja jatkaa johtajana Uudet teknologiat -painopistealueella, joka sisältää muun muassa drone-järjestelmät, Lightspacen ja avaruusteknologian.

Ratkaisu, jossa toimitusjohtajapestin jättävä jää yhtiöön töihin muuhun tehtävään, ei ole kovin tavallinen. Mikä on tämän ratkaisun taustalla Summa Defencessa?

Summa Defencen hallituksen puheenjohtaja Arto Räty vastaa, että suurin syy ratkaisun taustalla on se, että Jussi Holopaisella on sellaista osaamista erityisesti uuden teknologian alueella, jota voidaan hyödyntää yhtiön jatkotoiminnassa.

”Haluan kiittää Jussi Holopaista erinomaisesta yhteistyöstä. Hän on ollut avainroolissa Summa Defencen hienossa syntytarinassa ja yhtiön listautuessa onnistuneesti ensimmäisenä puolustus- ja turvallisuusteollisuusalan yhtiönä First North Growth Market -markkinapaikoille Tukholmassa ja Helsingissä. Nyt on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen Summa Defencen tarinassa”, Räty kommentoi tiedotteessa.

Tämän enempää ei Räty asiaa kommentoi.

Väliaikaisella toimitusjohtajalla pitkä teollinen tausta

Summa Defencen hallitus kertoo käynnistävänsä uuden toimitusjohtajan hakuprosessin. Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Timo Huttunen, joka toimii Summa Defence Oyj:n tytäryhtiön Aquamecin toimitusjohtajana.

Räty sanoo Kauppalehdelle, että Huttusesta Summa Defence saa väliaikaisen toimitusjohtajan, jolla on pitkä teollinen tausta.

Timo Huttusella on 14 vuoden kokemus pörssiyhtiöiden johtotehtävistä Cargotecista ja Lännen Tehtaat Oyj:stä. Huttunen toimi vuosina 2009–2025 Lännen MCE Groupin toimitusjohtajana ja pääosakkaana. Lännen MCE:n entiset tytäryhtiöt muodostavat nykyään noin 50 prosenttia Summa Defence Oyj:n liikevaihdosta ja se on yksi Summa Defencen ankkuriomistajista. Aquamecin toimitusjohtajana Huttunen on toiminut viime vuoden joulukuusta alkaen.

Summa Defence neuvottelee parhaillaan merkittävästä tilauksesta

Pari päivää sitten yhtiö tiedotti, että Summa Defence neuvottelee parhaillaan merkittävästä tilauksesta Nato-maan kanssa. Neuvottelut ovat loppusuoralla, ja sopimus odotetaan allekirjoitettavan tämän vuoden loppuun mennessä. Neuvoteltavan tilauksen kokonaisarvo on yhtiölle yli 30 miljoonaa euroa.

Asiasta kysyttäessä Räty sanoo, ettei uutisella tilausneuvotteluista ja nyt kerrotulla toimitusjohtajan vaihdoksella ole yhteyttä keskenään.

Suomen vaalitietojärjestelmä kokee historiallisen muutoksen vuoden 2027 eduskuntavaaleissa. Ylen mukaan ehdokas- ja äänestäjätiedot sekä tuloslaskenta siirtyvät ensimmäistä kertaa maan rajojen ulkopuolelle.

Oikeusministeriö on valinnut pilvikumppaniksi Amazon Web Servicesin (AWS), jonka datakeskus sijaitsee Ruotsissa. Varajärjestelmänä toimii vielä seuraavissa vaaleissa Tietoevryn Espoossa sijaitseva konesali.

Ylen tietojen mukaan päätös perustuu ensisijaisesti kustannussäästöihin. Pilvipalveluperiaatteella toimivassa palvelussa datan käsittelyn kymmenvuoden kustannukset jäävät 1,6 miljoonaan euroon, kun perinteisempi konesaliratkaisu maksaisi lähes kuusi miljoonaa euroa.

Maailmankuulu tietoturvatutkija Harri Hursti suhtautuu ratkaisuun kriittisesti. Hursti tunnetaan vaaliturvallisuuteen ja etenkin Yhdysvaltain vaalivilppiepäilyjen tutkintaan liittyvästä työstään.

"Kansallisen turvallisuuden asioita ei pitäisi tehdä julkisessa pilvipalvelussa", Hursti linjaa.

Hän varoittaa, että vaikka itse äänestystulosta ei voida muuttaa paperiäänestyksen vuoksi, häiriöt tulosraportoinnissa voivat synnyttää salaliittoteorioita ja horjuttaa luottamusta.

Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen vakuuttaa Ylelle, että EU:n ja Yhdysvaltain väliset tietosuojasopimukset takaavat datan pysymisen Ruotsissa.

Äänestäjille muutoksen ei pitäisi näkyä jatkossa mitenkään. Äänestäminen tapahtuu edelleen paperisilla lipuilla äänestyspaikoilla. Jos AWS:n taannoisen palvelukatkon kaltainen tilanne tai muu häiriö pääsisi tapahtumaan juuri vaalipäivänä, voisi ääntenlasku hidastua. Viimeisenä varajärjestelmänä toimivat lyijykynä ja paperi, jos kaikki tekniikka pettää.

Hursti huomauttaa, että ääntenlaskun hitaudellakin voi olla seurauksia:

”Useat isoimpia mellakoita aiheuttaneista asioista ei ole ollut vaalitulosten muuttamista, vaan vaaliraportoinnin tuloksen muuttamista. Jos katsotaan Ghanaa, Indonesiaa tai Ukrainaa, missään tapauksessa äänestystulosta ei muutettu. Yritettiin muuttaa vaalituloksen raportointijärjestelmää.”