Uutiset ja blogit

Ympäristöministeriö selvitti helmikuussa, kuinka suuri osa valtion pitkällä korkotuella tai aravalainalla tukemissa vuokra-asunnoista asuvista ylittää asuntojen tulorajat.

Selvityksen taustalla on Petteri Orpon (kok) hallitusohjelman mukainen kirjaus siitä, että valtion tukemat vuokra-asunnot on kohdennettava entistä tehokkaammin pienituloisille, vähävaraisille ja erityisryhmille, joiden on vaikeampi löytää asuntoa markkinoilla.

Ympäristöministeriön selvityksen mukaan pitkällä korkotuella tai aravalainalla tuetuissa asunnoissa asuvista 11,7 prosenttia olisi vuonna 2022 ylittänyt tulorajat.

Pääkaupunkiseudulla tulorajojen ylittävien osuus oli 15,6 prosenttia.

Helsingissä paljastui asuinalueita, joissa tulorajat ylittäneiden asuntokuntien osuus on erityisen korkea. Näin tapahtui verrattain hyvätuloisilla ja korkeiden markkinaehtoisten hintojen asuinalueilla, kuten Vattuniemessä, jossa 36 prosenttia asuntokunnista ylitti tulorajat. Myös Kalasatama-Kyläsaaressa tulorajat ylitti 32 prosenttia asuntokunnista ja Jätkäsaaressa 29 prosenttia.

Porsaanreikä umpeen

Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan valtion tukemissa vuokra-asunnossa asuvien tulot tarkastetaan vain hakemuksen yhteydessä. Vaikka tulot nousivat asumisen aikana, vuokrasopimus pysyy ennallaan.

Nyt tähän halutaan muutos.

”Valtion tuki vuokra-asuntojen rakentamiseen on perusteltua silloin, kun asunnot kohdistuvat pienituloisimmille ja muille ihmisryhmille, joiden on vaikeaa löytää asuntoa markkinoilta. Tällä hetkellä valtion tukemat asunnot eivät kaikilta osin kohdistu eniten tarvitseville. Sääntelyä on tarpeen edelleen kehittää, jotta yhteiskunnan tuki kohdistuisi oikein”, ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok) sanoo tiedotteessa.

Ministeriön selvityksen mukaan vuokraa olisi helpompaa korottaa tulojen noustessa kuin solmia jatkossa valtion tukemiin vuokra-asuntoihin vain määräaikaisia sopimuksia.

Selvityksessä ehdotetussa mallissa on tarkoitus estää hyvätuloisilta ihmisiltä loputon asuminen markkinahintaa edullisimmissa vuokra-asunnoissa.

Selvityksessä ehdotetaan myös, että vuokraoikeuden siirtoa huoneistossa asuvalle perheenjäsenelle rajattaisiin, jos tulorajat ylittyisivät. Näin estettäisiin se, että asunto siirrettäisiin hyötymistarkoituksessa eteenpäin.

”Pidän tätä ehdotusta kannatettavana riippumatta siitä, viedäänkö muita selvityksessä tunnistettuja mahdollisia sääntelymuutoksia eteenpäin”, Multala kommentoi.

Amerikkalaisia sähköavolavoja, kuten Ford F-150 Lightningia ja Riviania, on ainakin toistaiseksi odotettu Suomeen turhaan. Niitä ennen tänne ehätti kiinalainen Maxus eTerron 9.

Volkswagenin kiinalaisen yhteistyökumppanin SAIC Motorin valmistamaa isoa pickupia tuo maahan RSA. Norjalaislähtöinen yritys keskittyy täällä tätä nykyä hyötyajoneuvoihin, avolava-autojen lisäksi etenkin pakettiautoihin.

ETerron 9 on on viisipaikkainen avolavapakettiauto, mutta nollapäästöisenä sähköautona siitä ei autoverottomuuden ansiosta tarvitse maksaa tolkutonta hintalisää.

Tosin mistään halpiksesta ei ole kyse, sillä hinta alkaa reilusta 79 000 eurosta.

Mitä rahalla sitten saa?

Aivan tavallinen lava-auton arkityökin maittanee eTerronille, mutta tähtäin on korkeammalla.

”Asiakkaita haetaan myös perus-pickup-segmentin ulkopuolelta, kuten premium-SUV-luokasta. Tästä ei varmastikaan tule Maxuksen myydyin tuote, mutta se on tärkeä brändimielikuvan kannalta: se näyttää mitä Maxus pystyy tekemään”, luonnehtii RSA Suomen myyntijohtaja Heidi Nieminen.

Tehoa ja massaa

Nelivetoisen auton kahden kestomagnetoidun sähkömoottorin yhteisteho on 325 kilowattia eli 442 hevosvoimaa. Suurin vääntömomentti on 700 newtonmetriä.

Omamassaa on 2 880 kilogrammaa, mikä väistämättä tuntuu kurvitellessa. Lähes kolmen tonnin painosta huolimatta eTerron 9 kiihtyy 5,8 sekunnissa nollasta sataan. Meno on hyvin mukavaa ilmajousituksen ja auton hiljaisuuden ansiosta.

Kantavuus on pienempi kuin monissa perinteisissä dieselavolavoissa, 620 kiloa. Vetopainot 750 ja 3 500 kiloa.

Auto on 5,5 metriä pitkä, lähes kaksi metriä leveä ja melkein 1,9 metriä korkea. Ilmajousituksen ansiosta maavaraa voi säätää tarvittaessa akselien kohdalta mitatusta eli 23 sentistä alaspäin nelisen senttiä ja siitä ylöspäin päälle seitsemän senttiä. Kahluusyvyys on 55 senttiä.

Lavan pituus on 1 561 millimetriä, leveys 1 550 ja laidan korkeus 535 milliä. Takalaita laskeutuu avattaessa pehmeästi alas.

Takana on lastausta helpottava toiminto, eli korkeutta voi laskea nappia painamalla 60 millimetriä. Lavassa on myös vaakatoiminto, millä auto punnitsee kuorman.

Nokkapellin alta löytyy etutavaratila eli frunk, jonka tilavuus on 236 litraa.

Sisältä tilava

Sisällä tilaa on hyvin takapenkin jalkatilaa myöten, vaikkakin pitkäjalkaiselle istuinosa voi tuntua matalalta ja lyhyeltä. Keskiviikkona Nurmijärven Klaukkalassa toimittajille esitellyssä autossa oli istuimissa keinonahkaverhoilu.

Kuljettajan edessä oleva mittaristonäyttö on digitaalinen ja sen jatkeena samassa paneelissa on kosketusnäyttö.

Kaikkia toimintoja ei kuitenkaan ole viety näyttöön, vaan sen alla on myös fyysisiä painikkeita. Myös ohjauspyörässä on säilytetty perinteiset nappulat ja rullat.

Tietoviihdejärjestelmä ymmärtää sekä Applea että Androidia. Sen sijaa radiossa ei ole RDS-toimintoa, joten radio ei hae uutta taajuutta aseman kuuluvuuden heikentyessä.

Erilaisia ajomoodeja on kuusi. Niistä esimerkiksi maastoajotilat ja sporttimoodi muuttavat automaattisesti myös auton korkeutta. Kosketusnäytön kautta kuljettaja voi lisäksi räätälöidä itselleen mieleisiään yhdistelmiä auton ominaisuuksista.

Kantama 430 kilometriä

Wltp-mittauksen mukainen yhdistetyn ajon toimintamatka on 430 kilometriä. Pikalatauksen ilmoitettu maksimiteho on 115 kilowattia, mutta maahantuojan mukaan piikkiteho käy tuota korkeammalla. Asiointilatauksen teho on 11 kilowattia.

102 kilowattitunnin akku latautuu välillä 20:stä 80 prosenttiin noin 36 minuutissa. Akussa on Suomen oloissa oleellisen tärkeä esilämmitys. Akun valmistaja on SAIC Catl.

Autossa on myös V2L -virran ulosotto vaikkapa sähkötyökalujen käyttö varten. Etutavaratilan rasiasta sähköä saa 2,2 kilowatin edestä, takana lavalta saman verran ja auton latauspistokkeesta adapterin avulla 6,6 kilowattia.

Ohjaamoa lämmitetään lämpöpumpulla.

Yhtenäinen korirakenne

Alustassa on tikapuurakenne. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinainen erillisrunko, sillä palkit ovat kiinteästi kiinni korissa. Myös matkustamo ja lava ovat yhtenäistä korirakennetta. Auto sai täydet viisi tähteä Euro NCAP -turvallisuustestissä vuonna 2024.

Akkukotelo on osa alustaa. Sen alle saa vielä lisähintaan akkua suojaavan pohjapanssarin.

Ajovalot ovat ledit, ja ledinauha kiertää auton keulaa. Maahantuojan mukaan ajovalojen keila on poikkeuksellisen leveä, ja pitkien valojen kantama yli 400 metriä.

Etäkäyttösovelluksella voi käyttää auton ilmastointia, avata ja lukita auton etänä, paikantaa sen, sekä katsoa toimintamatkaennusteen ja akun varaustilan.

Varustetasoja on kaksi. Hinnat alkaen -taso on alvillisena 79 046 euron luxury. Toinen varustetaso on premium, ja sen hinta alkaa alveineen 81 991 eurosta.

Maxus eTerron 9:lle ei ole toistaiseksi suoraa kilpailijaa Suomessa. Korealaisen KGM:n täyssähköinen, nelivetoinen ja viisipaikkainen avolava Musso EV saapuu Suomeen syyskuussa. Ainakin hinnaltaan se kisaa toisessa, noin 50 000 euroa maksavien pickupien segmentissä.

SRV aloittaa Helsingin Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskuksen laajennuksen rakentamisen. Noin 14 000 neliömetrin kokoinen viisikerroksinen uudisosa rakennetaan suoraan metrolinjan päälle. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen tulevat myös metron lippuhalli ja sisäänkäynti.

Tarkoitus on, että keskuksen nykyiset toiminnot jatkavat tiloissaan lähes normaalisti rakentamisen aikana. Rakentaminen on tarkoitus saada päätökseen vuoden 2027 aikana ja laajennusosa otetaan käyttöön vuonna 2028.

Hanke toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan varsinainen laajennusosa valmiiksi ja toisessa vaiheessa rakennetaan pääaula, kulkusillat sekä toteutetaan vanhan osan tilamuutokset.

”Laajennus toteutetaan toiminnassa olevan terveys- ja hyvinvointikeskuksen välittömässä läheisyydessä. Oman haasteensa tuo myös metroradan päällä työskentely”, kertoo SRV:n yksikönjohtaja Mira Alatalo tiedotteessa.

Hanketta on kehitetty vuoden verran yhteistoiminnallisesti. Kehitysvaiheeseen ovat osallistuneet kaikki toimijat, ja sen tavoitteena on ollut kehittää rakennus vastaamaan tilaajan tavoitteita. Tilat suunnitellaan käyttö- ja muuntojoustaviksi siten, että ne mahdollistavat myös tulevaisuuden sote-keskuksen palvelutoimintoja.

Suunnitteluratkaisussa on painotettu energiatehokkuutta ja paikallista uusiutuvan energian tuotantoa lämpöpumpulla ja aurinkopaneeleilla. Rakennuksen ensisijainen lämmitysmuoto on ilmavesilämpöpumppu. Sillä katetaan merkittävä osa koko kiinteistön energian tarpeesta.

Laajennusosan myötä Itä-Helsingin terveys- ja hyvinvointikeskuspalvelut keskitetään jatkossa kahteen toimipisteeseen, Vuosaareen ja Myllypuroon.

Sopimuksen kokonaisarvo SRV:lle on noin 57 miljoonaa euroa.

Kiinalaiset kaivosalan yritykset ovat tehneet ulkomaisia yritysostoja eniten yli kymmeneen vuoteen, kertoo Financial Times. Viime vuonna Kiina teki 10 kauppaa, joiden arvo ylitti 100 miljoonaa dollaria.

Kiina käyttää eniten mineraaleja maailmassa ja se tarvitsee paljon raaka-aineita, minkä vuoksi kiinalaiset kaivosyhtiöt ovat jo pitkään sijoittaneet ulkomaille. Asiantuntijoiden mukaan kuitenkin viimeaikainen sijoitusten kasvu johtuu osittain siitä, että Kiina yrittää sopeutua muuttuvaan maailmantilanteeseen ja olla askeleen edellä muita. Monissa tärkeissä sijoitusmaissa, kuten Kanadassa ja Yhdysvalloissa, kiinalaiset sijoitukset eivät ole enää yhtä tervetulleita kuin ennen.

Sijoitusyhtiö Appian Capital Advisoryn perustaja Michael Scherb kertoi Financial Timesille, että kiinalaiset yritykset ovat lisänneet toimintaansa viimeisen vuoden aikana. Scherbin mukaan kiinalaiset uskovat, että heillä on nyt lyhyt mahdollisuus ostaa yrityksiä ennen kuin maailmanpolitiikan tilanne muuttuu hankalammaksi heidän kannaltaan.

Kauppa käy, mutta rantautuuko se Suomeen?

Kiinalainen kaivosyhtiö Zijin Mining kertoi hiljattain aikovansa ostaa kultakaivoksen Kazakstanista 1,2 miljardilla dollarilla. Huhtikuussa Appian-yhtiö myi Brasiliassa sijaitsevan kuparia ja kultaa tuottavan Mineração Vale Verde -kaivoksen kiinalaiselle Baiyin Nonferrous Group -yhtiölle 420 miljoonalla dollarilla.

Aktiivisimpia kiinalaisia kaivosryhmiä ulkomaisissa kaupoissa ovat CMOC, MMG ja Zijin Mining.

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen ei osaa sanoa tarkemmin onko Kiina jo kiinnostunut suomalaisista kaivoksista, mutta hän ei näe syytä miksei se voisi olla.

”On selvää, että mitä enemmän meillä on vihreän siirtymän metalleja ja mineraaleja, niin sitä enemmän Kiina on niistä kiinnostunut.”

Tynkkysen mukaan yksittäiset kaivoshankkeet eivät kuitenkaan suoraan vaikuta harvinaisten mineraalien markkinoihin. Sen sijaan nyt on tärkeää keskittyä kokonaiskuvaan: paljonko harvinaisia mineraaleja on tarjolla ja paljonko niitä tarvitaan, mistä kaivoksista raaka-aineita saadaan ja mikä on näiden raaka-aineiden hinta maailmanmarkkinoilla.

Asiantuntija: ”Kiina tekee lännen ja Euroopan elämän tukalammaksi”

Kiina hallitsee useimpien kriittisten mineraalien jalostusta. Mukaan kuuluu varsinkin akkujen valmistuksessa tärkeät harvinaiset maametallit litium ja koboltti, mutta sen on tuotava silti suuri osa raaka-aineista maahan.

Professori Tynkkynen sanoo, että mitä suurempaa osaa globaaleista materiaalivirroista Kiina hallitsee, sitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa se on.

”Me olemme riippuvaisia Kiinasta. Kiina kiihdyttää omaa vaikutusvaltaansa tällaisten hankkeiden kautta ja tekee sekä lännen että Euroopan elämän tukalammaksi”, Tynkkynen sanoo.

Hän painottaa myös perspektiiviä ja kokonaiskuvan hahmottamista. Tynkkysen mukaan meidän pitäisi konkreettisesti ymmärtää se, että Kiina on Ukrainan sodassa länttä vastaan.

”Mitä enemmän me olemme riippuvaisia näistä Kiinan virroista ja materiaaleista, sitä heikompia me olemme tukemaan myös Ukrainaa, koska nämä liittyvät ilman muuta toisiinsa.”

Yhdysvallat ja monet Euroopan maat ovatkin pyrkineet vähentämään riippuvuuttaan Kiinasta tärkeiden metallien osalta, vaikka ne ovat avainasemassa melkein kaikkeen sähköajoneuvojen akuista puolijohteisiin ja tuuliturbiineihin.

John Meyer, analyytikko yritysneuvontayritys SP Angelissa, totesi Financial Timesille, että Kiina on tehnyt kauppoja aktiivisesti estääkseen lännen pääsyn tiettyihin kriittisiin materiaaleihin, joita he hallitsevat.

”Joka kerta kun joku pääsee lähelle litiumin louhintaa, kiinalaiset tulevat juosten mukanaan shekkikirja.”

Ilmalämpöpumpun säännöllisellä huollolla voi välttää jopa kymmenien tuhansien eurojen vahingot.

Asiasta muistuttelee Pohjola Vakuutus.

Jos ilmalämpöpumpusta ei huolehdita asianmukaisesti, seurauksena voi olla kallis vesivahinko. Tällainen vahinko voi syntyä esimerkiksi pumpun poistoputken tukkeutuessa.

Mitä myöhemmin vuoto havaitaan, sitä vakavampia vahingot yleensä ovat.

Näin huolehdit ilmalämpöpumpusta

Ensinnäkin ilmasuodatin on suositeltavaa tarkastaa vähintään kerran kuukaudessa ja puhdistaa tarvittaessa. Näin pystytään varmistamaan, että ilma virtaa vapaasti ja estää jäähdytysyksikön jäätymisen.

Kondenssiveden poistoputki tulisi tarkistaa ja puhdistaa vähintään kerran vuodessa. Tämä estää putken tukkeutumisen ja varmistaa, että vesi pääsee virtaamaan vapaasti.

Lisäksi on suositeltavaa tarkistaa ilmalämpöpumpun asennus säännöllisesti. Yksikön on oltava vaakasuorassa ja kondenssiveden on päästävä valumaan oikeaan suuntaan.

”Monet ilmalämpöpumpun huoltotoimenpiteistä voi tehdä itse. Jos ilmalämpöpumppu vuotaa vettä sisätiloihin, vaikka ilmasuodatin ja kondenssiveden poistoputki ovat puhdistettu, on aika kutsua ammattilainen paikalle”, huomauttaa Pohjola Vakuutuksen korvauspäällikkö Sini Kujala tiedotteessa.

Paljon vesivahinkoja kesällä

Ilmalämpöpumppujen vesivahingot moninkertaistuvat kesäkuukausina.

Tyypillisesti vesivahinkojen taustalla on laitteen tukkeutuminen tai asennusvirhe. Yksi yleisimmistä syistä vesivuotoon on kondenssiveden poistoputken tukkeutuminen, jolloin vesi ei pääse poistumaan ja se voi vuotaa sisälle.

”Lisäksi kondenssivesi voi valua väärään suuntaan ja vuotaa sisälle, jos ilmalämpöpumpun asennus on tehty väärin ja esimerkiksi yksikkö ei ole vaakasuorassa”, kertoo Kujala tiedotteessa.

Toinen yleinen syy on ilmasuodattimen likaantuminen. Likainen ilmasuodatin voi estää ilman virtausta, mikä johtaa jäähdytysyksikön jäätymiseen.

Jää voi sulaessaan aiheuttaa vesivuotoa.

Saksassa sijaitseva kokeellinen fuusioreaktori Wendelstein 7-X paransi suorituskykyään merkittävästi toukokuussa suoritetun koekäytön aikana.

Aluksi luultiin, että reaktori oli rikkonut suorituskykyä mittaavan kolmoistuotteen maailmanennätyksen. Tietoja päivitettiin, kun Britanniassa sijaitsevan käytöstä poistetun Jet-reaktorin tiimi ilmoitti, että he ovat saavuttaneet aikanaan samanlaisia tuloksia.

Erityyppiset reaktorit jakavat nyt ykkössijan, tiedotteessa kerrotaan.

Käytännössä Wendelstein 7-X saavutti ennätyslukeman niin sanotun kolmoistuotteen (engl. triple product) osalta. Kolmoistuote koostuu plasman tiheydestä, lämpötilasta ja koossa pidetystä ajasta.

Koekäytön viimeisenä päivänä tutkijat onnistuivat ylläpitämään kolmoistuotteen huippuarvoa 43 sekunnin ajan. Ennätyskokeessa plasman lämpötila nostettiin yli 20 miljoonaan celsiusasteeseen.

Tutkijoiden mukaan ennätyksen kannalta keskeisessä roolissa oli koereaktorin uusi pelletti-injektori, joka suihkuttaa jäädytettyjä vetypellettejä plasmaan. Tämä mahdollistaa pitkät plasmajaksot jatkuvalla polttoaineensyötöllä.

Tokamak vs stellaraattori

Wendelstein 7-X on stellaraattori-tyypin fuusioreaktori. Greifswaldin kaupungissa Saksan koillisosassa sijaitseva koelaitos valmistui vuonna 2015.

Stellaraattori-reaktori on rakenteeltaan monimutkaisempi kuin perinteisempi donitsin muotoinen tokamak. Tokamakin tavoin stellaraattorissa käytetään voimakkaita magneetteja, mutta magneettikenttä luodaan ulkoisilla keloilla. Stellaraattori voi tuottaa energiaa katkotta, kun tokamak toimii pulsseina.

Wendelstein 7-X on kooltaan kokeellisista stellaraattoreista suurin. Max Planck Institute for Plasma Physics operoi reaktoria yhteistyössä eurooppalaisen fuusiokonsortion Eurofusion kanssa.

Reaktorin viimeisin koesarja päättyi 22. toukokuuta.

Tiedotteen julkaisemisen jälkeen Britanniassa sijaitsevan käytöstä poistetun Jet-fuusioreaktorin (Joint European Torus) tiimi ilmoitti, että he ovat saavuttaneet aikanaan samantyyppisiä lukuja omissa kokeissaan. Jet-reaktori on tokamak-tyyppiä.

Tiedotteen mukaan Jet-reaktorin loppuvaiheen huippuarvot ovat verrattavissa toukokuiseen ennätykseen. Reaktorit jakavat nyt ykkössijan kolmoistuotetta mitattaessa.

”Kolmoistuotteen nostaminen tokamak-tasolle pitkien plasmajaksojen aikana on jälleen yksi tärkeä virstanpylväs matkalla kohti sähköntuotantoon soveltuvaa stellaratoria”, Wendelstein 7-X:n operatiivinen johtaja Thomas Klinger sanoo tiedotteessa.

Lue lisää:

Euroopan unioni on riippuvainen muusta maailmasta ja etenkin Kiinasta kriittisissä raaka-aineissa ja tavoitteena on vähentää riippuvuutta. EU on määritellyt 34 kriittistä raaka-ainetta, joista 17 on myös strategista raaka-ainetta. Strategisia raaka-aineita tarvitaan puolustusteollisuudessa, vihreässä siirtymässä ja avaruusteknologiassa.

Nykyisin EU-maat käyttävät kaikista maapallolla kulutetuista metalleista yli 20 prosenttia, mutta tuottavat niistä itse vain kolme prosenttia. Siksi EU onkin asettanut kunnianhimoisen tavoitteen vuoteen 2030. Tavoitteen mukaan EU:n kaivostuotantoa kasvatettaisiin vähintään 10 prosenttiin, jalostusta 40 prosenttiin ja metallien kierrätystä 25 prosenttiin strategisten raaka-aineiden vuosittaisesta kulutuksesta.

Kaikilla länsimailla vaikeuksia

Geologian tutkimuskeskuksen johtajan Hannu Lahtisen mukaan tavoiteaikataulu on liian tiukka. Ja edes tavoitteessa pysyminen ei muuta sitä tosiasiaa, että tavoitteen jälkeenkin 90 prosenttia EU-alueella käytetyistä strategisista raaka-aineista louhitaan muualla.

Lahtisen mukaan jokaisella länsimaalla tulee olemaan vaikeuksia saada riittävästi raaka-aineita vihreän siirtymän tarpeisiin kuten sähköautoihin ja tuulivoimaloihin.

”Kaivostuotannon kasvattaminen kymmeneen prosenttiin tulee onnistumaan joissakin strategisissa metalleissa, mutta ei varmasti kaikissa viiden vuoden aikajänteellä. Muun muassa kuparissa ja nikkelissä louhinnan osuus ylittää EU:ssa jo nyt tuon 10 prosenttia vuosittaisesta kulutuksesta. Koboltti taas on aika haastava. Tällä hetkellä Suomi on ainoa EU-maa, joka tuottaa kobolttia”, Lahtinen kertoo.

Koboltin louhinta kuusinkertaiseksi?

Suomessa koboltti tuotetaan sivutuotteena Bolidenin Sodankylän Kevitsan kaivoksessa ja Terrafamen Sotkamon Talvivaaran kaivoksessa.

”Tuotamme Suomessa nyt noin 1000 tonnia kobolttia vuodessa. On arvioitu, että vuonna 2030 EU:ssa tehtäisiin niin paljon akkuja, että kobolttia tarvittaisiin 54 000 tonnia. Siitä tavoiteltu 10 prosenttia olisi 5 400 tonnia eli tuotanto nousisi Suomessa nykyisestä 1000 tonnista 5 400 tonniin. Se tuntuu epärealistiselta, että 2030 louhittaisiin viisin-kuusinkertainen määrä kobolttia nykyiseen verrattuna”, Lahtinen kertoo.

Hyödyntämättömiä merkittäviä kobolttiesiintymiä on Suomessa Kuusamossa ja Hautalammella, Outokummussa.

Muuallakin EU:ssa kobolttiesiintymiä on, mutta ne ovat pieniä.

Maasälpää ja fosfaattikiveä Suomesta

Suomi on koboltin lisäksi EU:n ainoa tuottaja myös nikkelissä, platinassa, palladiumissa ja lannoiteteollisuudessa käytettävässä fosfaattikivessä, jossa mineraalina on apatiitti.

Suomessa kriittisistä mineraaleista tuotetaan seitsemää.

Bolidenin Sodankylän Kevitsan ja Terrafamen Sotkamon kaivoksissa tuotetaan kobolttia, kuparia ja nikkeliä ja Kevitsan kaivoksessa lisäksi platinaa ja palladiumia.

Siilinjärvellä tuotetaan fosfaattikiveä ja Kemiönsaaressa maasälpää.

Suomesta ainoa litiumin tuottaja

Nykyisin kriittisistä raaka-aineista litiumia ei tuoteta missään EU-maassa, mutta ensi vuonna Keliberin kaivoksessa Kaustisten Syväjärvellä aloitetaan omaan malmiin perustuva litiumhydroksidin tuotanto.

Se kuljetetaan rikastettavaksi Kokkolaan, jossa rikastamo aloittaa toimintansa ensi vuonna. Litiumin kysyntä kasvaa ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä yli 40-kertaiseksi vuoden 2020 kysyntään verrattuna.

Nykyisin 50 prosenttia EU:ssa käytetystä litiumista tulee Australiasta. Lisäksi litiumia tuodaan Kiinasta ja Chilestä.

Soklissa suunnitelma pitkällä

Tulevaisuudessa merkittävä kriittisten raaka-aineiden tuottaja Suomessa voi olla myös Soklin kaivos Savukoskella. Esiintymä on löydetty jo 1950–1960-luvulla. Kaivoksen on arvioitu olevan toiminnassa 2030-luvun lopussa, mikäli suunnitelma toteutuu.

Soklissa on fosfaattikiven lisäksi niobiumia, zirkoniumia ja harvinaisia maametalleja. Niobiumia tarvitaan myös kestomagneettien valmistuksessa.

Jatkojalostus kehittynyt

Lahtisen mukaan Suomi ja Ruotsi ovat EU:ssa tärkeitä maita sen vuoksi, että Suomeen ja Ruotsiin on onnistuttu luomaan jatkojalostuksen ketju eli ei ole pelkkiä kaivoksia. Mineraaleista tehdään rikaste ja rikasteesta vielä jatkojaloste.

Tosin Suomeen tuodaan enemmän rikasteita jalostettavaksi kuin mitä Suomen omat kaivokset tuottavat. Joissakin metalleissa rikasteita tuodaan jopa nelinkertainen määrä verrattuna siihen, mitä Suomen omat kaivokset tuottavat. Vain kromia ja kultaa pystytään tuottamaan Suomessa se määrä, mikä täällä jatkojalostetaan.

”Mutta onko meillä aina jatkojalostusta Suomessa, jos meillä ei ole yhtään toimivaa kaivosta Suomessa. Kaivoksilla on aina alku- ja loppupäivämäärä”, Lahtinen kysyy.

Espanja strontiumin suurtuottaja

Ainoa kriittinen raaka-aine, jossa EU-maa on maailman suurin tuottaja, on Espanjassa tuotettava strontium. Sitä tarvitaan tuulivoimaloiden ja sähköautojen kestomagneetteihin, optisten linssien valmistukseen ja tiettyä strontiumin osaa syöpähoitoihin.

Geologia määrittää, mitä kriittisiä raaka-aineita on edes mahdollista kaivaa EU:ssa.

Lahtisen mukaan strategisten raaka-aineiden listalla olevaa alumiinia esiintyy pääasiassa trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla. EU:ssa pieniä esiintymiä on vain Etelä-Euroopassa bauksiitti-nimisessä mineraalissa. Bauksiittia tuodaan EU-alueelle erityisesti Australiasta, Indonesiasta, Guineasta ja Kiinasta.

Terästeollisuudessa tarvittavaa koksia taas tuodaan eniten Kiinasta, Australiasta, Venäjältä ja Kanadasta.

Venäjän nikkelikiveä Suomeen

Ukrainan sodasta huolimatta Venäjä on edelleen Suomen tärkein kauppakumppani mineraaleissa, kun katsotaan euromääriä.

Harjavaltaan, Satakuntaan tuodaan nikkelin puolituotetta eli nikkelikiveä Venäjältä. Nikkelikiven tuonti on arvoltaan kaksin–kolminkertainen verrattuna kaikkien muiden rikasteiden tuontiin Venäjältä.

Harjavallasta nikkeli lähtee Euroopan markkinoille. Suomi on EU:n suurin nikkelintuottaja ja Kevitsassa tuotettu nikkeli ei yksistään riitä Harjavallan jatkojalostuksen tarpeisiin.

Nikkelikivi ei ole Venäjä-pakotteiden piirissä, koska ilman nikkeliä EU ei pärjää. 60–70 prosenttia nikkelistä käytetään ruostumattoman teräksen valmistuksessa.

Harjavallassa nikkelikivestä erotetaan kuparikivi ja se viedään takaisin Venäjälle.

Kiina on monien metallien suurin tuottaja. Harvinaisissa maametalleissa Kiina hallitsee maailman markkinoita 65 prosenttia louhinnasta ja 90 prosenttia jatkojalostuksesta.

Kierrätystä lisätään

EU:n tavoite on myös nostaa kierrätettävän metallin osuus kulutuksesta 25 prosenttiin. Alumiinin ja kuparin osalta kierrätettävyys onnistuu jo nyt. Lahtisen mukaan vaikka litiumin, koboltin ja nikkelin osalta tavoitteeseen ei päästä vuoteen 2030 mennessä.

Lahtinen ottaa esimerkiksi Boliden-yhtiön kuparintuotannon Harjavallassa. Tuottaessaan 159 000 tonnia kuparia yhtiö käytti raaka-aineena 573 000 tonnia kuparirikastetta ja 30 000 tonnia kierrätyskuparia.

Yritykset päättävät

Lahtisen mukaan pitää muistaa, että vaikka EU-maat asettavat tavoitteita, yritykset lopulta päättävät, onko kaivostoimintaan investoiminen taloudellisesti kannattavaa.

EU helpotti kaivosalaa myöntämällä strategisten hankkeiden statuksia. Suomessa sen saivat Terrafamen Sotkamon kaivos, Keliberin Kaustisten kaivos ja Sodankylään suunniteltu Sakatin kaivos. Statuksen avulla kaivoshankkeen luvitusta nopeutetaan ja lainantakausta helpotetaan. Rahaa projekteille ei ole luvattu.

”Politiikan puolelta tarvitaan pitkänäköisyyttä eli minkälainen ympäristö Pohjoismaissa on tehdä investointeja”, Lahtinen sanoo.

Mahdollisuus Suomelle

Hallitus on esimerkiksi poistamassa sähköverotuen kaivoksilta.

”Pientä ristiriitaa on havaittavissa. EU ja päättäjät tunnistavat, että meillä on tiettyjä haavoittuvuuksia mineraalien tuotannossa. Toisaalta halutaan lisätä tuotantoa kestävällä ja vastuullisella tasolla, samalla jarrutetaan investointeja veronkorotuksilla.”

Lahtisen mukaan mitään uutta kaivosbuumia Suomessa ei ole nähtävissä. Tällä hetkellä Suomessa on toiminnassa kahdeksan metallikaivosta. Menee vuosia ennen kuin uusi kaivos saadaan rakennettua.

”Mahdollisuus tämä toki Suomelle on auttaa EU:n tavoitteita.”

Oikaisu: Uutista on korjattu 7. heinäkuuta kello 15.02. Sokliin suunnitellun kaivoksen oli uutisessa alunperin kerrottu sijaitsevan Sodankylässä. Sokli sijaitsee kuitenkin Savukoskella.

Lue lisää: