Uutiset ja blogit

Venäjä kehittää nyt aseina Ukrainaa vastaan lasten leijulautoja eli rinnakkaisin pyörin varustettuja tasapainoskoottereita, kertoo Forbes tuoreessa uutisessaan. Nämä nelipyöräiset kauko-ohjatut sota-ajoneuvot muodostuvat kahdesta leijulaudasta, jotka on pultattu pituussuuntaisen palkin tai kahden rinnakkaisen palkin päihin.

Lautojen väliin palkin päälle on sijoitettu telamiina, X-viestipalvelussa eli Twitterissä jaetusta videosta paljastuu. Nämä leijulautamönkijät ovat toisin sanoen kamikaze-robotteja eli tarkoitettu ainoastaan yhdensuuntaista matkaa varten. (Jos video alla ei näy, klikkaa tästä.)

Venäläiset ovat väsänneet miinaa kantavia mönkijöitä useista eri näköisistä leijulautamalleista, mutta rakenteen idea niissä näyttää olevan sama.

Forbesin mukaan tämän uuden aselajin kehitystyö alkoi jo vuosi sitten kesänä. Edellisten kuukausien mittaan siitä on tihkunut vähitellen lisää kuvia julkisuuteen.

Onko leijulautamönkijöitä käytetty vielä konkreettisesti taistelussa, vai onko aselaji vasta kenttäkokeiden asteella, ei tiedetä. Joka tapauksessa vähintään konkreettisiin kokeisiin asti Venäjä on edennyt.

Maastorobotit ovat ymmärrettävistä syistä keskimäärin vähemmän hyödyllisiä verrattuna drooneihin: maastoon on helppo jäädä jumiin, eikä vauhtikaan yllä ilma-alusten tasolle. Ei-lentävällä pelillä on kuitenkin helpompaa kuljettaa raskasta kuormaa, kuten telamiinaa. Siinä missä pommidroonit kantavat tyypillisesti 0,5–1 kilogramman painoista kranaattia, telamiinat painavat noin kymmenkertaisesti.

Toisaalta kilpaileviin täysautomaattisiin maakulkuneuvoihin verrattuna leijulautamönkijöillä on kuitenkin puolellaan Forbesin mukaan yksi kiinnostava etu. Lautojen sisällä olevat gyroskoopit stabiloivat niiden kulkua erittäin hyvin.

Leijulautoja kutsutaan tällä scifi-kirjallisuudesta poimitulla nimellä, vaikka ne eivät oikeasti kellu ilmassa, vaan etenevät pyörien varassa. Leijulaudoista käytetään suomalaisissa verkkokaupoissa usein myös suoraa englanninkielistä termiä hoverboard, mutta tämä termi ei ole rahtustakaan sen täsmällisempi kuin suomenkielinen. Ongelma on sama: hover tarkoittaa leijumista, mutta nämä laudat eivät leiju.

Leijulaudat maksavat jotakin 30 ja 300 euron väliltä. Otsikossa mainittua 100:aa euroa voitaneen pitää edustavana karkeana suuruusluokkana.

Jos halutaan saada hieman mittakaavaa siihen millainen auto Mercedeksen 300SL on, on sitä tietysti verrattava muihin tuon aikakauden autoihin, tässä tapauksessa vuoteen 1955. Esimerkiksi Iso-Britannian myydyimpiä autoja tuona vuonna oli Morris Minor, pieni neliovinen porrasperä.

Sen 0,8-litrainen moottori tuotti 30,5 hevosvoimaa ja piiskasi Morriksen 100 km/h huippunopeuteen jonka saavuttaminen tosin otti aikaa 54,9 sekuntia. Saksan myydyin auto oli Volkswagen Kupla, jonka teho ja suoritusarvot olivat samaa luokkaa vaikka moottorina jylläsi 1,2-litrainen bokserinelonen.

Mercedeksen konehuoneessa humisee kolmelitrainen, polttoaineen suorasuihkutuksella varustettu rivikuutonen, suurimmalta teholtaan 213 hevosvoimaa ja 275 newtonmetriä.

Riippuen ostajan toiveista vaihteiston ja perävälitysten suhteen, auton huippunopeus oli parhaimmillaan 263 km/h, ja jos autoa tilatessa sen tilasi lyhyemmillä välityksillä putosi huippunopeus 235 km/h tuntumaan, mutta nollasta sataan kiihdytys otti aikaa enää reilut 7 sekuntia.

Mercedeksen lokinsiipiovinen superauto ylitti varmasti aikalaisten ymmärryksen. Se oli yksinkertaisesti käsittämättömän tehokas ja nopea auto vuonna 1955.

Le Mans vuonna 2022

Metallinhopeinen Mercedes odottaa ovet auki. Olemme kesäisessä Ranskassa, Le Mansissa jossa järjestetään Le Mans Classic, pitkän viikonlopun mittainen ja todennäköisesti maailman suurin klassikkoautotapahtuma.

Lokinsiipi-Mercedeksiä on tapahtumassa ehkä tusinan verran kaikkiaan, mutta silti tien vieren hiekkalämpäreelle pysäköity klassikko pysäyttää ohikulkijat. Se kertoo ehkä jotain Gullwingin asemasta autoilun historiassa: se on lunastanut paikkansa ja julistettu pyhimykseksi.

Rattiakselin oikealla puolella pieni kromattu vipu, jota kääntämällä ohjauspyörän nivel aukeaa ja ratti kippaa alaspäin. Ensin oikea jalka sisään, takapuoli kynnykselle, sitten toinenkin jalka jalkatilaan ja lopuksi käsillä tukien istumaan kuljettajan paikalle. Istuin on varustettu varmasti aikakautensa parhaalla sivutuella, sillä pieneen, niskatuettomaan kuppipenkkiin holahtaa helposti sisään. Ratti oikeaan asentoon, lukitusvipu kiinni ja rattia pyörittämällä varmistus että kaikki on paikallaan.

On.

Keskeltä kojelautaa ylimääräisen bensapumpun napin nopea painallus ja sen vierestä virta-avaimesta kääntö, sitten avaimen painallus sisään ja vielä neljänneskierros. Kuutonen murahtaa käyntiin. Ääni on mekaaninen, ei sellaista huminaa kuten moderneissa kuutosissa vaan enemmän liikkuvien, valettujen, koneistettujen ja kierteytettyjen osien oikein synkronoitua ja kaunista tanssia. Vaihteisto on nelilovinen, joten ykkönen päälle ja liikenteeseen.

Kilpa-auto kadulle

Mercedes-Benzille vuosi 1952 oli menestyksekäs kilpa-autoilun saralla. Se oli juuri tehnyt paluun toisen maailmansodan jälkeen urheiluautoluokkaan W194-nimisellä umpikorisella kilpa-autolla. Se oli rakennettu putkirungon ympärille, ja jotta rakenteesta saatiin tarpeeksi jäykkä, oli kynnyskoteloiden kohdalle pakko rakentaa korkea ja leveä rakenne.

Tämä esti normaalien ovien käytön korissa, joten Mercedeksellä keksittiin saranoida ovet ylälaidastaan ja viedä saranat vielä keskelle kattoa. Näin oviaukon pinta-ala pysyi kelvollisena ja auton oli vielä mahdollista kiivetä sisään. W194 voitti tuona vuonna Le Mansin 24H:n, Bern-Bremgartenin ja Carrera Panamericanan.

Auton kaupallisen potentiaalin näki Yhdysvalloissa Mercedestä edustanut Max Hoffman, joka taivutteli saksalaiset valmistamaan siviiliversion lokinsiipiovisesta kilpurista. Nyt vain kilpa-auton kolme kaksikurkkuista Solex-kaasutinta vaihdettiin Boschin polttoaineen suorasuihkutukseen, ensimmäiseen muuten nelitahtisessa henkilöauton moottorissa.

Tämä nosti huipputehon 175 hevosvoimasta mainittuun 215 hevosvoimaan ja riitti tekemään siitä aikansa nopeimman henkilöauton. Siviiliversio, nyt sisäiseltä mallikoodiltaan W198, sai uudelleen muotoillun korin sekä muutamia siviililiikenteeseen soveltuvia mukavuusvarusteita.

Puolitoista miljoonaa

Tämä ei ole ensimmäinen yli miljoonan euron hintainen auto, jonka rattiin pääsen, mutta tilanteessa on silti jotain hieman hermostuttavaa. Syy saattaa olla että Le Mansin radan ympäristössä liikennettä ja liberaalisti liikenteeseen suhtautuvaa väkeä riittää, yleisöä kun tänä vuonna on paikalla 228 000 hengen verran. Kyytiin istuva Mercedeksen museokokoelman mekaanikko kuitenkin muistuttaa että auto on vakuutettu. Ei siis hätää, ehkä.

Gullwing tuntuu helpolta ajettavalta. Polkimet tosin on 1950-luvun henkeen saranoitu lattiasta mikä ei tee tiukassa paikassa manööveeraamisesta välttämättä ihan kauhean helppoa, mutta kaikkeen tottuu. Ohjaus on tarkkaa: ei nykymittapuulla nopea, mutta varmasti aikakauden autoihin verrattuna kyllä.

Vaihteisto on sekin helppo: kepin liikkeet ovat hyvin tarkat, ja vain kakkoselta kolmoselle vaihto vaatii hieman enemmän voimaa kuin muut välit. Laatikko on täysin synkronoitu joten kaksoispoljentaa tai välikaasua ei tarvitse käyttää. Käytän tosin muutaman kerran, puhtaasti tunnelman vuoksi. Nuori Mercedes-mekaanikko hyväksyy selitykseni kysymyksensä jälkeen: ”ach so, tietysti!”

Gullwingissä on kuuma. Iso kuutosmoottori hohkaa lämmöstään suuren osan tulipeltiin ja sitä kautta ohjaamoon. Katon takarajassa on hyvin anteliaat ilmanpoistoaukot jotka imevät kyllä vauhdissa ilmaa sisältä, mutta sivuikkunoista sisään tulviva ilma poistuu suoraan ohjaamon yläosasta, kulkematta jalkatilojen kautta.

Hidastaminen tapahtuu tehostetuilla rumpujarruilla: levyjarrut oli jo keksitty ja ne tekivät vähitellen tuloaan 1950-luvun puolivälissä, mutta yleistyminen otti aikaa. Jarruissa on voimaa todella paljon, mutta rumpujarruille tyypillisesti ne vaativat alkuun hieman enemmän polkimen liikettä kuin modernimmat levyjarrut. Mutta kun 90 millimetriä leveät jarruhihnat nappaavat kiinni kitkapintoihin, ei Gullwingin pysäyttämisessä ole mitään epävarmaa, ei mitään epäselvää.

Voima tulee koko ajan hyvin lineaarisesti, eikä minkäänlaista tehopiikkiä ole havaittavissa kiihdytettäessä. Vääntöhuippu tulee vastaan käyntinopeudella 4600 r/min ja huipputeho 5800 r/min lukemissa. Käyntinopeusmittarin punaraja on asetettu tasan 6000 r/min arvoon. M198-koodin moottoria voi melko helposti siis luonnehtia kierroskoneeksi, maksimiteho kun löytyy juuri ennen vaihtokohtaa.

SL on myös aikakauden laitteeksi oikeastaan melkoisen suuri: esimerkiksi vasta vuonna 2001 esitelty R231-sukupolven SL oli ensimmäinen esi-isäänsä pidempi auto.

Arvonnousu

Mercedes-Benz 300SL, epäviralliselta lempinimeltään siis Gullwing, on tiketti maailman hienoimpiin autotapahtumiin. Se on noussut historiallisesti tärkeimpien automallien joukkoon niin suorituskyvyn, designin kuin kuuluisten omistajiensakin ansiosta.

Parikymmentä vuotta sitten hyvän 300SL:n saattoi ostaa 200–250 tuhannella eurolla, tänä päivänä umpimallien hinnat alkavat 1 500 000 euron tienoilta joten sijoitus on tuottanut kohtalaisen hyvin.

Umpikorisen mallin tuotannon jälkeen, vuodesta 1957 vuoteen 1963 Mercedes valmisti myös rattikattoista Roadsteria. Myös sen arvonkehitys on ollut vastaavaa, tänä päivänä vain harva niistä vaihtaisi omistajaa alle miljoonan euron tarjouksella.

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2022.

Goodyear on ilmoittanut tekevänsä takaisinkutsun Eagle F1 Asymmetric 6 -kesärenkaalle. Takaisinkutsun alaiset renkaat ovat kokoa 225/45 R17,

Rengastesteissä Goodyearin kumin menestys oli tänä vuonna hämmästyttävän kirjavaa.

Testikoosteesta esimerkiksi selviää, että saksalaisen Auto Bildin suorittamassa, ja myös Auto Bild Suomessa julkaistussa jättimäisessä rengastestissä Goodyearin kumi nousi ykköseksi.

Sen sijaan ruotsalaisen Aftonbladetin testissä Goodyear floppasi täysin. Se tuli testissä sijalle 11, ja sen edelle ylsi peräti kolme jokasään rengasta, jotka ovat lähtökohtaisesti huonoja kesärenkaita.

Premium-valmistajana tunnetun Goodyearin renkaan näin vaihtelevaa menestystä saattaakin selittää juuri tämä, että osa renkaista on ollut viallisia ja eivät siksi täytä ominaisuuksiltaan Goodyearin niille asettamia vaatimuksia.

Goodyear kertoo, että viallista rengaserää on myyty esimerkiksi verkkokaupoissa, ja ne on valmistettu vuoden 2025 ensimmäisellä viikolla. Renkaaseen painettu niin sanottu DOT-numero on 1DM7R JJTR 0125.

Goodyearin mukaan se on havainnut ongelmia renkaan kulutuspinnassa, ja pintakuvion muodon menetys saattaa johtaa auton hallinnan menetykseen. Rengastehtaan mukaan sen korviin ei ole kantautunut valmistusviasta johtuvia onnettomuuksia.

Asiakkaiden, jotka ovat jo ostaneet kyseisen mallin renkaat, kannattaa ensitilassa tarkistaa ostamiensa renkaiden DOT-numerot. Jos se täsmää vialliseksi ilmoitetun valmistuserän kanssa, on syytä ottaa yhteyttä renkaat myyneeseen tahoon.

Asiasta kertoi ruotsalaislehti Vi Bilägare.

Teslaa vastaan on nostettu Kaliforniassa oikeusjuttu, jonka mukaan autonvalmistaja manipuloi matkamittareiden näyttämää mailimäärää.

Kanteen mukaan matkamittarit näyttävät enemmän mitä autoilla on ajettu, jotta takuu päättyisi todellista aiemmin ja Tesla välttyisi maksamasta mahdollisia korjauskuluja.

Kantaja Nyree Hinton väittää, että Teslan matkamittarilukemat kertovat ennemminkin energiankulutuksesta ja kuljettajan ajotavasta sekä perustuvat pikemminkin ennustaviin algoritmeihin kuin ajettuihin kilometreihin, kertoo uutistoimisto Reuters.

Hintonin mukaan hänen vuosimallin 2020 Model Y:n matkamittari näyttää 15 prosenttia enemmän kuin mitä hän on ajanut. Jonkin aikaa sitten mittari näytti yhden päivän ajoksi 72 mailia, kun todellinen ajomäärä oli korkeintaan 20.

Los Angelesissa asuvan Hintonin mukaan matkamittarin väärä lukema aiheutti 50 000 mailin takuun päättymisen ennenaikaisesti, ja hän joutui maksamaan itse 10 000 dollaria eli noin 8 800 euroa jousituksen korjauksesta sen sijaan että remontti olisi mennyt Teslan piikkiin.

Tesla on kiistänyt väitteet. Hinton on nostanut aiheesta ryhmäkanteen, ja oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan käräjöinti voisi koskea yli miljoonaa autoa.

Kiinalaiset tutkijat ovat julkaisseet Länsi-Kiinassa Xinjiangin kuivalla alueella tehdyn sääkokeen tulokset. Aiheesta uutisoi South China Mornign Post (SCMP).

Kokeessa keskikokoiset dronet levitti noin kilogramman hopeajodidia (AgI) ilmakehään. Tuloksena päivittäinen sademäärä lisääntyi 3,8 prosentilla noin 8 000 neliökilometrin alueella.

Operaatio tuotti noin 70 000 kuutiometriä (70 000 000 litraa) lisää sadevettä.

Hopeajodidi on keltaista jauhetta ja kuusi kertaa tiheämpää kuin vesi. Näin ollen yksi kilo jauhetta mahtuu kahden desilitran kahvikuppiin.

Vertaisarvioitu artikkeli julkaistiin kiinankielisessä Desert and Oasis Meteorology -lehdessä 10. huhtikuuta.

Sadepilvien kylväminen

Sadepilvien kylväminen on tunnettu tapa, jolla kiihdytetään sadeprosessia. Menetelmä on kehitetty jo 1940-luvulla.

Syitä sateen kylvämiselle on monia. Menetelmällä voidaan esimerkiksi estää sadepilviä muodostamasta rakeita, tuottaa sadetta pelloille tai estää sadetta tärkeissä tapahtumissa. Näin tehtiin esimerkiksi Moskovan ja Pekingin olympialaisissa.

Kiinalaistenkin käyttämä hopeajodidi on tyypillisin kylvöön käytetty aine.

Ilmastonmuokkaus on kiistanalainen aihe, koska sen vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon ei täysin tunneta.

Kiinalaisten koe

Tutkimuksessa dronet lensivät yli 5 400 metrin korkeuteen ja päästivät hopeajodidia ilmakehään neljällä perättäisellä lennolla. Kellertävä jauhe vapautettiin ilmakehään savuna. Koe suoritettiin 9. heinäkuuta 2023.

Jokaisella lennolla oli kaksi 125 gramman hopeajodidipötköä. Tutkijoiden mukaan jauhetta päästettiin ilmakehään 0,28 grammaa sekunnissa.

Vastaavia kokeita on tehty myös muissa maissa ja muualla Kiinassa.

Tutkijoiden mukaan dronejärjestelmien hyöty on pienemmät turvallisuusriskit, ohjattavuus ja laaja peittoalue. Ne mahdollistavat ympärivuotisen ja laajamittaisen sateen tehostamisen kaikissa sääolosuhteissa.

Haasteena tällaisissa kokeissa on vaikutusten ja etenkin pitkäaikaisten vaikutusten mittaaminen.

Kun sadepisaroiden halkaisijaa mitattiin spektrometrilla, huomattiin että niiden koko oli kasvanut 0,46 millimetristä 3,22 milliin.

Satelliittikuvista saatiin selville, että pilvien yläosat jäähtyivät noin kymmenen astetta ja pilvet kasvoivat pituussuunnassa noin 3 kilometriä.

Kun sademäärää verrattiin historiadataan viimeiseltä 50 vuodelta, pystyttiin arvioimaan sademäärän lisääntyneen noin 3,8 prosenttia.

Kun sademäärän lisääntymistä simuloitiin supertietokoneella, se olisi lisääntynyt 4,3 prosenttia. Teoria vastaa suuruusluokaltaan maasta tehtyjä mittauksia.

Lue lisää:

Ruotsalaisyritys Blykalla suunnittelee toimittavansa jopa tuhat pientä modulaarista ydinreaktoria (small modular reactors, smr) vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteena on aloittaa sarjatuotanto 2030-luvulla.

Blykalla on aloittanut Sealer-reaktorin kehittämisessä yhteistyön norjalaisen energiatekniikan instituutin IFE:n kanssa. Kyseessä on lyijyjäähdytteinen reaktori, jonka sähkötehoksi on ilmoitettu 55 megawattia (MWe).

Yhteistyö keskittyy muun muassa valvomo- ja käyttöympäristöjen suunnitteluun sekä sekä automaattisten ohjausjärjestelmien ja ydinkomponenttien kuten polttoainekäsittelyn ja säteilysuojauksen kehittämiseen.

Blykalla tavoittelee reaktoreilleen asiakkaita erityisesti teollisuuden aloilta, jotka eivät voi tukeutua uusiutuvaan energiaan sen vaihtelevan luonteen vuoksi. Potentiaalisina käyttäjinä yhtiö mainitsee esimerkiksi vetylaitokset, prosessilämpöä vaativan teollisuuden sekä pyrolyysiprosesseja hyödyntävät toimijat.

Yhtiö rakentaa parhaillaan ensimmäisen smr-reaktorinsa testiversiota Ruotsissa yhteistyössä Uniperin kanssa. Testilaitos ei kuitenkaan tule tuottamaan sähköä, eikä siihen ladata ydinpolttoainetta. Testivaiheen tarkoituksena on demonstroida reaktorin toiminnallisuuksia ja turvallisuusominaisuuksia.

Kalifornian Los Gatosissa Yhdysvalloissa avattiin huhtikuussa uusi BurgerBots-pikaruokaravintola, jossa kaksi robottia kokoaa tilatut hampurilaiset.

Robottiteknologian on toimittanut ABB Robotics, joka on osa ABB-konsernia. Käytössä on kaksi robottia: IRB 360 FlexPicker sekä yhteistyörobotti YuMi, joka on suunniteltu työskentelemään ihmisten rinnalla.

Kun ravintola vastaanottaa tilauksen, ihminen asettaa juuri paistetun pihvin sämpylän väliin laatikkoon. Laatikko asetetaan kuljetushihnalle, jossa se yhdistyy tilauksen tiedot sisältävään qr-koodiin. IRB 360 FlexPicker lisää hampurilaiseen oikeat täytteet. Tämän jälkeen YuMi viimeistelee annoksen. Robottien hoitamaan prosessiin kuluu 27 sekuntia.

Järjestelmä on yhdistetty myös ravintolan tietojärjestelmiin, mikä mahdollistaa raaka-aineiden automaattisen varastoseurannan.

ABB:n mukaan automaatio voi lisätä ravintola-alalla työn mielekkyyttä vähentämällä tylsiä ja toistuvia tehtäviä sen lisäksi, että se auttaa työvoimapulassa.