Uutiset ja blogit

Kivihiilestä valmistetun kresolin ja saippuan sekoituksella valmistettu Lysol oli suomalaisten sairaaloiden tunnusomaisin haju 1900-luvun alkupuolella. Sairaaloissa Lysolia käytettiin lähinnä pintojen ja hoitovälineiden desinfiointiin.

Itävaltalaisen keksijän, kemistin ja apteekkarin Gustav Adolf Raupenstrauchin vuonna 1889 patentoimaa Lysolia ryhdyttiin käyttämään yleisesti viimeistään Hampurin koleraepidemian jälkeen vuonna 1892.

Lysol todettiin tehokkaaksi desinfiointiaineeksi myös espanjantaudin aikaan vuosina 1918–1920.

Kresolin suuren myrkyllisyyden, ihoa syövyttävien ominaisuuksien ja vaarallisuuden vuoksi Lysol-tuotemerkin omistaja muutti tuotteen koostumusta kokonaan vuonna 1952.

Apteekkari ja kemisti Gustav Raupenstrauch

Gustav Raupenstrauch syntyi luterilaiseen pappisperheeseen Bistritz-nimisessä pikkukaupungissa Transsilvaniassa vuonna 1859. Alue oli osa Itävallan keisarikuntaa. Nykyään se kuuluu Romaniaan.

Käytyään neljä vuotta oppikoulua 15-vuotias, farmasiasta kiinnostunut nuorukainen pestautui oppipojaksi Bistritzin kaupunginapteekkiin. Viiden vuoden kuluttua Raupenstrauch palasi koulunpenkille ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1881.

Wienin yliopistossa farmasiaa, luonnontieteitä ja kemiaa opiskellut Gustav Raupenstrauch väitteli tohtoriksi vuonna 1886.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1889, hän patentoi Saksassa kresolipohjaisen Lysol-nimisen desinfiointiaineen, jonka alkuperäinen raaka-aine oli kivihiilitervasta eristetty kresoli. Aiemmin desinfiointiaineena käytettiin fenolia, jota nimitettiin aikanaan myös karbolihapoksi.

Kresoli on myrkyllistä siinä missä fenoli, mutta iholla vähemmän syövyttävää.

Kresoli tarkoittaa metyylifenolia. Tästä aineesta on olemassa kolme isomeeria. Jos isomeeria ei täsmennetä, tarkoitetaan yleensä niiden seosta.

Pitkän uran keksijänä, kemistinä ja apteekkarina tehnyt Gustav Raupenstrauch kuoli Wienissä vuonna 1943.

Monikäyttöinen Lysol

Lysol joutui ensimmäiseen tulikokeeseensa Hampurin koleraepidemian aikana elo–syyskuussa 1892. Tauti levisi erittäin rajuksi elokuun lopulla, ja valtaosa sen noin 10 000 uhrista menehtyi kuuden viikon aikana.

Samaan aikaan myös Venäjällä riehui koleraepidemia toukokuusta syyskuuhun vaatien satojatuhansia kuolonuhreja.

1800-luvun lopun Hämeenlinnassa vaikuttaneen tehtailija C. H. Lampénin toiminta kytkeytyi vahvasti Suomen varhaiseen kemian- ja rakennusaineteollisuuteen. Lampénin tuotevalikoimaan kuului Lysolia, jota hyödynnettiin muun muassa rakennus- ja puuteollisuudessa lahon- ja homeenestoaineena. Tehtaan tuotteita markkinoitiin ”naftaliinittomina” valmisteina.

Suomi Lysol

Lysolista tuli Suomen sairaaloiden yleisin puhdistusaine. Lysolia sai vain apteekeista ja rohdoskaupoista – toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa sitä saattoi ostaa myös ruokakaupoista. Lysolia käytettiin sairaaloissa pintojen desinfiointiin aina 1950-luvulle saakka.

Kun maailmansota syttyi vuonna 1914, Saksa julisti kemikaalit ja lääkeraaka-aineet vientikieltoon.

Suomen sairaalat olivat kuitenkin täysin riippuvaisia kresolipohjaisista desinfiointiaineista, ja varastot tyhjenivät nopeasti. Poikkeusratkaisuna valmistetun kotimaisen Suomi-Lysolin tarkan ja vakioidun kemiallisen koostumuksen osalta tiedot ovat säilyneet puutteellisina, sillä raaka-aineet vaihtelivat saatavuuden mukaan ja korvikekemikaalien jalostusaste oli vaihtelevaa.

Suomi-Lysol kehitettiin uutena ja tehokkaana desinfiointiaineena, jonka valmistus pystyttiin turvaamaan kokonaan kotimaisin voimin ja raaka-ainein.

Oy Eristys Ab toimi tuolloin todennäköisesti ainoana Suomi-Lysolin tuottajana maassamme. Valmistajan mukaan uudella kotimaisella desinfiointiaineella oli useita etuja: se ei ollut pahanhajuinen kuten tavallinen lysoli, ja tuote oli myös edullisempi.

”Tiedon tuoma varmuus”

Lysolia alettiin 1920-luvulta lähtien markkinoida naisten intiimihygieniaan ja salatuksi ehkäisykeinoksi. Vaikka sitä ostettiin koteihin, Suomessa tuotteen jakelu tapahtui aineen vaarallisuuden vuoksi pääasiassa apteekkien ja kemikaalikauppojen kautta.

Suomessakin Lysol-vesiliuos oli yksi tunnetuimmista – ja vaarallisimmista – keinoista yrittää estää ei-toivottu raskaus aikana, jolloin turvallista ehkäisyvalistusta ja -välineitä ei ollut saatavilla.

Monet naiset saivat ohjeen kresolihuuhteluihin toisiltaan tai ulkomaisista lehdistä. Lysol-huuhtelut osoittautuivat kuitenkin tehottomiksi ehkäisykeinoina. Lisäksi kresolilla oli vakavia myrkyllisiä vaikutuksia, ja se aiheutti pahimmillaan vaarallisia kemiallisia palovammoja ja limakalvovaurioita.

Myrkkypullo

Berliinissä huomattiin jo vuonna 1894, viisi vuotta Lysolin valmistuksen alkamisen jälkeen, että kaupungissa tehdyissä itsemurhissa käytettiin yhä enemmän keittiön siivouskaapeista helposti saatavaa Lysolia.

Itsemurhan tehneet olivat pääsääntöisesti naisia, kun taas miehet useimmiten hirttäytyivät tai käyttivät asetta. Itsemurhissa käytettiin Lysolin ohella myös arsenikkia.

Lähteet:

Raupenstrauch, Gustav Adolf. Apotheker und Chemiker, 21.6.1859 Bistritz (Siebenbürgen), † 21.4.1943 Wien. Deutsche Biographie. NDB 21 (2003).

Mother Jones March 8 2012: Nicole Pasulka. When Women Used Lysol as Birth Control.

King’s College London 16 March 2017: Lord Lister, 'Father of antiseptic surgery.

The Grim Disinfectant: Lysol Was The Poison Of Choice For Cincinnati Suicides:

Uusi Suometar 28.7.1892

Turun Sanomat 21.07.1915

Uusi Suometar 18.7.1915

Yhteishyvä 10.9.1915

Ilta-Sanomat 4.8.1933

Suomen energiajärjestelmä on vaarassa joutua isoihin ongelmiin lähivuosina. Sähkön kysyntä saattaa kasvaa nopeammin kuin tuotantoa, sähköverkkoa ja muuta tarvittavaa infrastruktuuria ehditään rakentaa.

Riskejä on jo näkyvissä, selviää Tekniikka&Talouden tekemästä laajasta Suomen energia-alan 50 suurimman yrityksen selvityksestä.

Selvityksen yhteydessä kysyimme alan tilanteesta ja näkymistä suurimmilta energiayhtiöltä. Tämä oli jo seitsemäs kerta peräkkäin, kun T&T teki vastaavan selvityksen.

Suurimmat kymmenen yhtiötä ovat vuodesta toiseen pitkälti samat tutut, mutta vuonna 2025 niiden liikevaihtojen kutistuminen jatkui. Liikevaihdot pienenivät yhä jopa kaksinumeroisin prosenttiluvuin vuodesta 2024.

Kysynnän odotetaan kasvavan

Julkisessa keskustelussa esiin ovat nousseet etenkin datakeskukset. Myös energiayhtiöissä pohditaan, miten niiden määrän kasvu vaikuttaa Suomen sähköjärjestelmään.

”Jos datakeskukset ja muu sähköintensiivinen teollisuus toteutuvat merkittävässä määrin, sähkön kysyntä voi nousta erittäin nopeasti. Samalla uusien kantaverkkoyhteyksien, sähköasemien, tuotantolaitosten ja säätökapasiteetin rakentaminen kestää vuosia”, toimitusjohtaja Mikael Venäläinen Suur-Savon Sähkö -konsernista summaa monen muunkin käsityksen uhkista.

Jos lähivuosista haluaisi innostua ja olla myönteinen, voisi ajatella, että edessä ovat pikemminkin jännittävät ajat.

Kenties Suomessa on käynnistymässä suurin energiainvestointien aalto vuosikymmeniin.

Viime vuodet sähköstä on ollut ajoittain jopa ylitarjontaa, ja sen hinta on painunut energiayhtiöiden näkökulmasta liian alas. Vaikka kuluttajat haluavat juurikin halpaa sähköä, energiayhtiöissä se harmittaa.

Vuonna 2026 sähkön kysynnän odotetaan vihdoinkin kasvavan. Voi kysyä, eivätkö energia-ala ja koko Suomen talous ole juuri tätä odottaneetkin.

Kun kysyntä kasvaa ja sähkön hinta nousee edes hieman, energiainvestointien kannattavuus paranee ja tuotantoa alkaa tulla lisää. Energiajärjestelmä voi taas löytää tasapainon, kuten myös energiajohtajien sielunelämä.

Juttu jatkuu taulukon jälkeen. Huomaathan, että taulukossa on useampi sivu.

Todennäköisempi näkymä

Tekniikka&Talouden kyselyyn vastanneet puhuvat kuitenkin enemmän riskeistä, pullonkauloista ja epävarmuuksista kuin historiallisesta mahdollisuudesta.

Toimitusjohtajien huolet eivät ole uusia, mutta nyt riskeistä on poikkeuksellisen selkeä ja laaja käsitys useissa yhtiöissä.

Useimmat energiayhtiöt odottavat nyt, että datakeskukset, vedyn tuotanto, teollisuuden sähköistyminen ja liikenteen sähköistyminen lisäävät sähkön kulutusta nopeasti.

Samaan aikaan uuden säädettävän tuotannon rakentaminen vie vuosia.

Tästä voi seurata iso ongelma, jos kulutushankkeet ovat valmiita ennen kuin tarvittava energiainfra ehtii mukaan.

Toimitusjohtaja Jouni Myllymäki Eleaniasta sanoo, että näköpiirissä oleva uhka on, ettei sähköverkkoihin investoida riittävästi vastaamaan kasvavaa sähkönkulutusta ja erityisesti teollisten asiakkaiden sähkötehontarvetta.

”Nykyinen sähköverkkosääntely ei mahdollista riittävän ennakoivaa verkkojen kehittämistä asiakastarpeisiin. Sähkön siirto- ja jakeluverkoissa esiintyy jo nyt pullonkauloja”, hän sanoo.

EPV Energian toimitusjohtaja Rami Vuola tiivistää ristiaallokon näin:

”Kun sähkönkulutus kasvaa nopeasti ja tuotanto muuttuu yhä sääriippuvaisemmaksi, tarvitsemme rinnalle riittävästi siirtokapasiteettia, energiavarastoja, kysyntäjoustoa ja säädettävää tuotantoa. Ilman niitä sähköjärjestelmän toimitusvarmuus ja kilpailukyky voivat heikentyä.”

TÄHÄN JOKIN TALOUSTAULUKKO?

Vuolan mukaan suurin uhka sähköjärjestelmälle ei ole sähkön riittävyys vuositasolla, sillä Suomen sähkön omavaraisuus on noussut niin vahvaksi. Ongelmaksi voi tulla sen sijaan siirtokapasiteetti. Sähköä ei välttämättä saada sinne, missä sitä tarvitaan.

Vantaan Energiasta huomautetaan, että siirtokapasiteetin kasvun esteeksi voi nousta myös hankkeiden lisääntyvä vastustus.

Vattenfallista ennustetaan, että kun sähkön kysyntä kasvaa ja investoinnit käynnistyvät nopeasti, tilanne laukeaa kuin ketsuppipullon korkki. Markkinoilla voi silloin esiintyä hetkellistä epätasapainoa.

”Suomessa valtiovallan kannattaisi nyt toimia proaktiivisesti, jotta vältymme markkinahäiriöiltä. Tarvitsemme Suomeen pitkän aikavälin energia- ja teollisuuspoliittisen vision sekä konkreettisen sähköntuotantopolun vuoteen 2040”, sanoo johtaja Heli Satuli.

Vattenfall ajaa merituulivoimaa Suomeen. Yhtiö ehdottaa, että Suomi laajentaisi kantaverkkoa merialueille muiden eurooppalaisten merituulivoimamaiden tapaan.

Datakeskukset tuovat testin

Datakeskukset ravistelevat tällä hetkellä koko Suomea ja tietenkin myös energiajohtajia.

Kun virallinen Suomi iloitsee datakeskusten tuomasta touhukkaasta taloudesta ja verotuotoista, energiajohtajat ihmettelevät, miten Suomen sähköjärjestelmä kestää niiden kulutuksen rock'n'rollin.

Tekniikka&Talouden saamien vastausten perusteella juuri datakeskuksista on tulossa testi Suomen sähköjärjestelmälle. Datakeskuksista on tehty investointipäätöksiä lähes 80 miljardilla eurolla.

Datakeskukset vauhdittavat uutta sähköntuotantoa, energiavarastoja, kaukolämmön uudistumista ja teollista kasvua. Nopea kasvu voi kuitenkin aiheuttaa myös pullonkauloja ja hintapiikkejä.

”Jos datakeskuksia rakennetaan paljon, nousee sähkön hinta väkisinkin. Sähköverkkojen herkkyys häiriöille kasvaa”, johtava asiantuntija Lars Horn Keravan Energiasta sanoo.

EPV Energian Rami Vuolan mukaan monet datakeskusyhtiöt ovat kuitenkin jo sitoutuneet hyödyntämään joustoja, osallistumaan sähköjärjestelmän tasapainottamiseen sekä tarjoamaan hukkalämpöä kaukolämpöverkkoihin.

”Tämä tukee koko energiajärjestelmän tehokkuutta ja mahdollistaa puhtaan sähkön entistä paremman hyödyntämisen. Samalla se luo uusia liiketoiminta- ja investointimahdollisuuksia Suomeen.”

Jos datakeskukset rakennettaisiin Suomen sijaan Ruotsiin tai Norjaan, vaikutukset heijastuisivat sähkömarkkinoiden kautta Suomeen joka tapauksessa.

Suur-Savon Sähkön toimitusjohtaja Mikael Venäläinen arvioi, että datakeskukset voivat jopa laskea sähkön hintaa, jos ne kiihdyttävät uusia tuotantoinvestointeja.

”Kun kulutus kasvaa, ydinvoimahankkeet muuttuvat kannattavammiksi, maa- ja ehkä jopa merituulivoimahankkeet etenevät, energiavarastoinvestoinnit lisääntyvät ja uusi tuotanto saa pitkäaikaisia ostajia.”

Monikaan vastanneista ei ole huolissaan sähkön korkeasta keskihinnasta vaan rajusta volatiliteetista eli hintojen heilunnasta. Datakeskukset pahentavat tätä, jos ne eivät pysty joustamaan kulutuksessaan.

”Vihreä järjestelmä on selvästi fossiilista edullisempi, joskin volatiilisempi. Tästä on elävänä esimerkkinä Suomen tilanne erittäin kilpailukykyisenä sähkön hinta-alueena”, sanoo Pekka Saijonmaa Suomen Voimasta.

Hänestä sähkön hintavolatiliteetti on merkittävä mahdollisuus kaikille.

”Esimerkiksi jos teollinen toimija voi välttää kalleimmat sähkön hinnat investoimalla välivarastointiin, voi se pienentää sähkölaskuaan merkittävästi ja saavuttaa paremman aseman omilla markkinoillaan.”

Poliitikot uhkaavat

Osa energiajohtajista pitää poliitikkoja Suomen energiajärjestelmän suurimpana riskinä.

”Että poliitikot alkavat ottaa roolia pelätessään sähköpulaa”, toimitusjohtaja Esa Lindholm Kuopion Energiasta sanoo.

Toimitusjohtaja Jouni Haikarainen Lahti Energiasta uskoo, että Suomen energiajärjestelmä selviää uhkista, jos markkinoiden annetaan toimia.

”Hinnan pitää antaa nousta, jotta riittävä hintasignaali saadaan markkinoille. Poliittiset toimet hintojen hillitsemiseksi tällaisessa tilanteessa ovat tähän merkittävä uhka”, hän sanoo.

Yksi vaihtoehto olisi rakentaa nykyisen energiamarkkinan rinnalle kapasiteettimarkkina. Siinä järjestelmän turvaamiseksi hankittaisiin riittävästi säästä riippumatonta kapasiteettia.

Pekka Saijonmaa Suomen Voimasta sanoo, että markkinaehtoisuuteen puuttuminen johtaa lähes poikkeuksetta tehottomuuteen.

”Tämän hinnan maksaa loppupeleissä kuluttaja joko sähkölaskussaan tai verotuksen kautta. Joissain hyvin harkituissa tilanteissa voi olla perusteltua turvautua poliittiseen ohjaukseen esimerkiksi tehon riittävyyden turvaamiseksi. Tällöin on kuitenkin oltava valmius hyväksyä järjestelmän korkeampi kustannus”, Saijonmaa sanoo.

Astronautti Frank Borman kertoi, että se oli kaunein näky, mitä hän koskaan näki Maan kiertoradalla. Borman katseli hetki aikaisemmin poistoventtiilin kautta avaruuteen johdettua omaa virtsaansa.

Avaruuden tyhjiössä neste höyrystyi ja jäätyi nopeasti pieniksi kiteiksi, jotka muodostivat avaruusaluksen ulkopuolella näyttävän pilven.

Borman oli ensimmäistä kertaa Kuun kiertäneen Apollo 8 -lennon komentaja.

Painottomuus ongelmana

Jääpilvi saattoi olla kaunis, mutta astronauttien virtsa, ulosteet ja oksennus olivat Nasan insinööreille todellinen haaste.

Painottomuudessa nesteet eivät virtaa alaspäin, kiinteät aineet eivät pysy paikoillaan, ja yksittäinen irtonainen pisara tai hiukkanen voi leijua vapaasti avaruusaluksen sisällä ja saastuttaa laitteita, suodattimia tai sähköjärjestelmiä.

Apollo-ohjelman aikana Nasa kehitti erilaisia ratkaisuja virtsan, ulosteiden ja oksennuksen keräämiseen ja käsittelyyn.

Komentomoduulissa astronautit käyttivät keräysjärjestelmiä ja erityisesti suunniteltuja nesteensiirtolaitteita. Virtsa voitiin johtaa poistoventtiilin kautta avaruuteen, kuten Bormanin tapauksessa.

Kakkoshätä hankalampi

Kiinteän jätteen käsittely oli huomattavasti hankalampaa. Kakkoshädän hoitaminen oli epämukavaa ja aikaa vievää. Luotettavuus asetettiin käyttömukavuuden edelle.

Astronautit käyttivät Apollo-aluksissa erityisiä ulosteenkeräyspusseja, joissa oli liimapinta, tiivisteitä ja bakteerien kasvua hillitseviä aineita.

Sulkemisen jälkeen pussit varastoitiin, sen sijaan että ne olisi heitetty avaruuteen. Kuulennoilla suuri osa jätteestä jätettiin Kuun pinnalle, jotta paluumatkalle tarvittavaa massaa voitiin vähentää.

Nasan arvion mukaan Kuun pinnalle on jäänyt 96 ihmisjätettä sisältävää pussia.

Oksennuspusseillekin käyttöä

Myös avaruuspahoinvointi eli Space Adaptation Syndrome oli astronauttien riesana. Arvioiden mukaan jopa puolet astronauteista kärsi jossain vaiheessa oksentelusta.

Painottomuudessa oksentaminen oli erityisen vaarallista, sillä eritteet saattoivat jäädä leijumaan ja levitä avaruusaluksen sisälle.

Muun muassa Apollo 9 -astronautti Rusty Schweickartin avaruuskävelyä jouduttiin pahoinvoinnin takia lykkäämään. Nasa pelkäsi, että oksentaminen avaruuskypärän sisälle voisi olla hengenvaarallista.

Apollo luotti tehokkaaseen ilmanvaihtoon pienten hiukkasten ja kosteuden hallinnassa. Ilmavirtaus korvasi tavallaan painovoiman ohjaamalla epäpuhtauksia kohti suodattimia sen sijaan, että ne olisivat jääneet leijumaan miehistötilaan.

Tästä periaatteesta tuli myöhemmin keskeinen osa Skylabin, avaruussukkulan ja Kansainvälisen avaruusaseman sanitaatiojärjestelmiä.

Apollo-ohjelma osoitti, että ihmisten lähettäminen maapallon ulkopuolelle vaatii tehokkaiden rakettien ja kehittyneiden tietokoneiden lisäksi myös tavallisten biologisten tarpeiden ratkaisemista poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Yksi ihmiskunnan suurimmista harppauksista perustui pieneen muovipussiin.