Ford on tuonut Bluecruise-ominaisuuden tarjolle Suomeen. Sillä voi ajaa laillisesti rattiin koskematta. Kokemus on yllättävän rentouttava.
Ford on lanseeranut Euroopassa Bluecruise-nimisen ajoavustinjärjestelmän. Se mahdollistaa merkin tuoreilla, järjestelmällä varustetuilla automalleilla ajamisen moottoritiellä ilman että rattiin kosketaan lainkaan.
Itse järjestelmä nojaa teknisesti jo olemassa oleviin ja uusissa autoissa yleisiin järjestelmiin: kaistakeskittimeen, kaista-ajoavustimeen, adaptiiviseen vakionopeudensäätimeen ja kuljettajan tarkkaavaisuusjärjestelmään.
Bluecruise kuitenkin lisää tähän soppaan vielä sen, ettei kuljettajan tarvitse pitää käsiä ohjauspyörällä, jos vain järjestelmälle annetut parametrit täyttyvät.
Epäuskoa
Saimme koeajoon Fordin maahantuojalta Ranger-avolavan lataushybridiversion, joka on varustettu järjestelmällä. Samaa systeemiä on tarjolla myös muihin Fordin malleihin, esimerkiksi Kugaan, Mustang Mach-E:hen ja pienempään Pumaan, sekä polttomoottorilla että täyssähköisenä versiona.
Mielenkiintoinen sivujuonne on, ettei järjestelmää ole luvattu tulevaksi Volkswagenin Amarok-avolavaan, joka on Ford Rangerin käytännössä teknisesti identtinen sisarmalli. Ford ei myöskään tarjoa järjestelmää Explorer EV:hen eikä Capriin, ne kun puolestaan ovat Volkswagen-pohjaisia tuotteita.
Systeemi on käyttöliittymältään varsin yksinkertainen, sillä se on ikään kuin adaptiivisen vakionopeudensäätimen jatke tai lisätoiminto. Kun järjestelmä on kerran valittu käyttöön, se toimii aina automaattisesti, mutta jokaisen käynnistyksen jälkeen järjestelmä muistuttaa ruudulla itsestään ja pyytää asian kuittausta ratin OK-napista.
Kun autolla siirrytään rampista moottoritielle ja adaptiivinen vakionopeudensäädin kytketään päälle, ilmaisee mittaristoon ilmestyvä isokokoinen sinisen ohjauspyörän symboli sitä, että järjestelmä on aktiivinen. Sitten vain kädet irti ratista!
Olo on hetken aikaa epäuskoinen, mutta Ranger keskittää itsensä kaistalle, säätää vauhdin toivotuksi ja aloittaa matkanteon. Se vaatii, että kuljettaja katsoo tietä ja ikään kuin on tietoinen tapahtumista, mutta vahtimisen mustasukkaisuus on paljon vähäisempää kuin muutamilla muilla moderneilla autoilla.
Käytännössä maisemia ja tienviittoja voi katsella ihan rauhassa, eikä auto vielä hermostu siitä. Ja jos katse harhailee pelloilla ja pientareilla liian pitkään, auto huomauttaa siitä hienovaraisesti äänimerkillä ja mittariston näytöllä.
Mitä se ei tee?
Bluecruise toimii Suomessa käytännössä kaikilla moottoriteillä, niin eteläisessä Suomessa Helsingistä Turkuun, Tuusulaan, Tampereelle, Lahteen kuin Vaalimaallekin kuin pohjoisempien kaupunkienkin moottoritieosuuksilla.
Muutamia poikkeuksia systeemiin on kuitenkin koodattu.
Se ei esimerkiksi toimi tunneleissa, vaan esimerkiksi kolmostiellä, Hämeenlinnan keskustan kohdalla, järjestelmä kehottaa kuljettajaa ottamaan hallinnan.
Riittävän jyrkissä mutkissa se ei myöskään suostu toimimaan, mutta esimerkiksi kolmostiellä Helsingin ja Tampereen välillä näitä mutkia on kaksi – se Hämeenlinnan keskustan tuntumassa oleva sekä Lempäälän Sääksjärven kohdalla oleva kurvi.
Mutta kun tunnelista ja mutkasta on selvitty, järjestelmä kytkeytyy taas automaattisesti päälle.
Haamuja ja sadekeliä
Suomessa on neljä vuodenaikaa, joista varmasti osa ei sovellu Bluecruise. Fordilaiset vastasivat kysyttäessä, että pahoilla lumi- ja loskakeleillä systeemi tuskin toimii, vaikka talvi sinänsä ei ole este eikä ongelma sille.
Tavanomainen sadesää ei vielä katkaise Bluecruise toimintaa, se tuli koeajoviikon aikana huomattua. Sen sijaan jos sateisella moottoritiellä on riittävän paljon muuta liikennettä, joka nostattaa vesipöllyä ilmaan, järjestelmä hermostuu ja pyytää kuljettajaa ajamaan itse.
Jälleen kerran, kun veden määrä tiellä tai liikenne vähenee, systeemi herää jälleen itsekseen henkiin. Siirtyminen käsiajolta automaatille toimii sulavasti eikä vaadi kuljettajalta muuta kuin käsien irrottamisen ratista.
Pilkkopimeässä se toimii niin ikään moitteetta, vaikka ajossa olleen Rangerin automaattipitkät toimivat edelleen hieman heikosti, vaikka selvästi paremmin kuin aiemmin koeajamamme Transit Customin onnettoman hitaasti reagoiva järjestelmä.
Muutamien automerkkien ”itsestään” ajavat järjestelmät ovat kuuluisia ylimääräisistä haamujarrutuksista, siis tilanteista, joissa auto kuvittelee eteensä esteen ja jarruttaa enemmän tai vähemmän vaarallisesti keskellä liikennettä.
Fordin systeemistä löytyi myös haamujen pelkoa. Ranger nimittäin teki pienen, nopean mutta säväyttävän hidastusliikkeen usean pitkän HCT-rekan vetoaisan kohdalla. Tilanne korjautui saman tien itsekseen eikä vaatinut kuljettajan reagointia, mutta on silti kehitettävä kohde. Erikoista on myös, ettei jarrutusta tapahtunut edes joka kerta – vain joskus.
Erikoista on, ettei tilanne toistunut lyhyiden, hieman päälle 20-metristen rekkojen tapauksessa, vaan ainoastaan pitkien yhdistelmien kohdalla. Ei myöskään vaikuttanut tilanteeseen, mentiinkö silloin suoraan vai mutkassa, eikä se, oliko tien keskialueella aitaa tai kaidetta.
Hyötyä vai biletemppu?
Bluecruise voi vaikuttaa äkkiseltään lähinnä ominaisuudelta, jonka kanssa on kiva leikkiä hetken aikaa tai jota on kiva esitellä kyytiläisille.
Asia ei välttämättä ole näin, ja sitä ehdin pohtimaan viikon aikana sahatessani Suomen tylsimpiin kuuluvaa ja hyvin tutuksi käynyttä moottoritietä edestakaisin.
Järjestelmä toimii lähes järkähtämättömällä vakaudella käytännössä 100 prosenttia ajasta. Auto keskittää itseään kaistan mukaan, ja kun kuljettajan ei tarvitse pitää käsiään ratissa, ei myöskään koskaan tule eteen sitä joistain automalleista tuttua raivostuttavaa ilmiötä, että autolle pitää vakuutella olevansa edelleen paikalla ja hereillä rattia edestakaisin kääntelemällä.
Ford kun tekee sen nyt itsekseen.
Systeemi ei salli eikä mahdollista nukkumista, kirjan lukemista tai kännykän selaamista ratin takana sen enempää kuin muutkaan nykyaikaiset, kuljettajan vireystilan valvonnalla varustetut autot.
Se huomauttaa kyllä hölmöilystä, mutta kynnys kuljettajan kiusaamiseen on selvästi korkeampi kuin vaikkapa nyt Volvoissa, jotka tuntuvat tässä yhteydessä joskus tarpeettoman ja jopa häiritsevän mustasukkaisilta.
Vaikka Bluecruise ei poista ratin takana olevan kuljettajan vastuuta auton hallinnasta, se tekee ajamisesta oikeasti todella paljon stressittömämpää.
Ford on aloittanut systeemin kanssa hyvin varovasti ja sallii ajamisen vain turvallisimmalla mahdollisella tietyypillä, moottoritiellä. Se ei myöskään kutsu systeemiä autonomisen ajamisen järjestelmäksi, vaikka tehtaan mukaan Bluecruise edustaakin autonomisen teknologian tasoa L2+.
Olisinko valmis maksamaan lisähinnan järjestelmästä?
Nykyisellä ajo- ja käyttöprofiilillani kyllä. Suomalaiset moottoritiet ovat puuduttavan tylsiä, ja vaikka autossa istumisen määrää Fordin systeemi ei vähennäkään, se ikään kuin antaa ohittaa sen nykyautojen kanssa käytävän painin, jossa toisena osapuolena ovat ihan hyvää tarkoittavat mutta usein puolitiehen jääneet, liian innokkaat valvonta- ja avustinjärjestelmät.
Toisena osapuolena on sitten kuljettaja, joka usein on valmis kytkemään vajavaisesti tai muuten rasittavasti toimivat järjestelmät pois päältä, että ajamisesta tulisi vähän rennompaa.